Perustiedot

Virallinen nimi Gift4You Rekisterinumero VH16-244-0023, #PKK1898
Rotu Georgian grande (50%) Sukupuoli ori
Säkäkorkeus & Syntynyt 178cm, 13.07.2016 (8v) Väri tummanruunikko
Omistaja Kics (VRL-05293) Kasvattaja evm
Painotus Kouluratsastus & Valjakkoajo Koulutustaso Vaativa B, vaativa valjakkoajo

Pääkuva© Velma, Rakennekuvat© Omistaja, Tausta © VRL-06066, Ratsastuskuva© Anne L

Saavutukset

KRJ-I palkittu Tammikuun tilaisuudessa 2017 pisteillä 8 + 40 + 17 + 20 + 15 = 100 p.

FF - Finest Foal arvonimi ansaittu 2016

KTK-II palkinnolla 66. KTK-tilaisuudessa pisterivillä 18+18+16,5=70%

Luonnekuvaus

Mielessäni kaikuvat sanat tallimestarille ennen lähtöäni; "Jes, vihdoin viikon loma, enkä edes hengitä hevosiin päin!". Tunnen pientä pettymystä itseeni - olenhan ollut vasta muutaman tunnin Englannissa. Tällä hetkellä istun tukevasti taksin takapenkillä ja suuntana, mikäpä muukaan, kuin hevostalli. Ystäväni soitti että tapaisimme siellä, mutta kuulin hänen äänestään ilkikurisuuden kai'un, tämän on oltava jokin juoni... Pistääköhän hän minut hevosen selkään heti alkajaisiksi? Tallin miljöö avautuu silmiini suurine ruohoaitauksineen ja paikka vaikuttaa todella huolitellulta. Kapuan autosta ja samantien ystäväni rientää luokseni. "Tules nyt niin katsellaan vähän paikkoja!" Hän hihkaisee ensimmäiseksi. "No, tuota, voisitko edes kertoa mikä talli tämä oikein on kun olet noin innoissasi? Ei sua yleensä tallilla olo herätä noin suurta riemua?" Kysyn vakavoituen. "Mmmm... etkö sä nyt muka tajua jo? Tyhmäkö olet?" Ystäväni toteaa ja kiskoo minut kohti rakennusta mikä vaikuttaa pihatolta. "Katso, katso!" hän hokee ja viittaa kintaalla emiensä takaa kurkkivia varsoja. Muutama uteliaampi varsa uskaltautuu tulla askeleita lähemmäksikin ja katsovat meitä uteliaana. "Hevosia. Varsoja. Hmm?" mutisen ja katson mietteliäänä käyskenteleviä eläimiä. "Eikä mitä tahansa varsoja! Yksi niistä on sun!" Ystäväni ilmoittaa riemunkiljahduksien saattelemana. "Anteeksi mitä?" kysyn hölmistyneenä. "Niin... Olet puhunut sun georgian grandeista mulle koko ajan, joten selvitin näiden sukuja sun muita meriittejä hieman. En löytänyt yhtäkään tallia missä niitä käytettäisiin englantilaisiin ratsastuksen lajeihin, lähinnä askellajiratsuja, mutta sitten löysin tämän paikan. Täällä tosin syntyy vain muutama varsa vuodessa, kun kasvatus on niin pientä..." Hän toteaa minulle ylpeään sävyyn. Yritän tiirailla varsoja tarkemmin, kun ystäväni vetäisee minut portin alta ja lähtee puoliksi raahaamaan minua tarhan poikki. "Tuolla noin!" Hän tiuskaisee ja huomaan pihatosta tallustavan ulos vähintään rahtilaivan kokoisen tamman roikaleen, ja perässä sipsuttaa mitä komein varsan kuvatus. "Okei, täytyy myöntää että toi on oikeasti todella kivan näköinen..." totean. "Joo ja näkisitpä sen liikkeessä!" hän sanoo ja jatkaa: "Se on sitten syntymäpäivälahja sulle niiltä kaikilta vuosilta kun ei ehditä näkemään."

Gift4You, tutummin Gift, on rauhallinen ja määrätietoinen ori. Gift ei hätkähdä pienistä, tai isoistakaan, asioista sen kummemmin. Ihmisten käsittelyssä tämä on kuin vanha kyntöruuna, mutta tarvittaessa osaa esiintyä edukseen tammoja ajatellen. Tämä on ehkä ensimmäisiä hevosiani, joka on näin kova juttelemaan, ihan sama kuka kävelee ohitse, niin aina täytyy ainakin vähän höristä. Hörähtely ja hirnunta ei silti ikinä häiritse tämän keskittymistä, edes kilparadoilla. Kotioloissa ori viihtyy parhaiten tarhassaan suuren tammalauman vieressä. Se haluaa katsella omaa laumaansa ja hirnuu aina haikeasti perään mikäli yksikin niistä haetaan liikutukseen. Odotan Giftistä tulevaisuudessa hyvää siitosoria, vaikka vielähän ei voi tietää mitä tämä jättää jälkeensä.

Hoitaessa Gift arvostaa lempeyttä ja pehmeitä harjoja. Mikäli sitä harjaa liian kovalla harjalla, saattaa se osoittaa mieltään steppaamalla paikoillaan. Vaikkakin ori on kaikessa aivan älyttömän kiltti ja kuuliainen, osaa se myös tarpeen vaatiessa näyttää mieltään ja kertoa mikä mieltä painaa. Varustaessa ori seisoo kiltisti paikoillaan niin kauan kuin tutut ihmiset ympäröivät sitä. Mikäli satulaa laittaa selkään vieras ihminen saattaa se käytävällä seistessä painautua toiseen seinään kiinni ja katsoa vierasti ihmistä kuin kysyäkseen "oletko nyt aivan varma mitä olet tekemässä?". Muuten ori on täysin myös tuntemattomien ihmisten käsiteltävissä, saattaa se olla jopa hieman vieraskoreakin.

Ratsastettaessa Gift on ollut jo nuoresta iästään asti 'opetusmestari'-tyyppiä. Se yrittää aina parhaansa ja ei hätkähdä pienistä horjahduksista. Ori tosin näyttää parhaat puolensa vain jos ratsastaja osaa siltä vaatia, se ei anna mitään ilmaiseksi ja tavallisemmalla ratsastajalla se ei ulkopuolisen silmään aiheuta minkäänlaista "wau"-efektiä. Kilparatsastajan kanssa Gift on todella upea, siltä löytyy liikkeestä jopa kansainväliselle tasolle vaadittavaa elastisuutta ja kokoamiskykyä. Ori tykkään työskennellä ja on aina valmis suorittamaan vaaditut tehtävät - oli selässä kuka tahansa. Aivan aloittelijoiden ratsu tämä ei kuitenkaan ole, pelkästään jo kokonsa ja suurien liikkeidensä puolesta. Oria on rakennettu melko hitaasti kilparadoille koska se on kasvanut niin pitkään ja hitaasti, melko iso poika tästä lopulta kasvoikin. Esteiden hyppäämistä Giftillä on harjoiteltu lähinnä mielenvirikkeeksi, se hyppää kohtalaisella tekniikalla ja on varovainen jaloistaan, ehkä jopa liioitellustikin. Esteillä Gift saattaa myöskin kuumua ja kulkea kuolaimen alla. Erilaiset taivutukset ja pohkeenväistöt ovat kuin tälle hevoselle luotuja. Suuresta koostaan huolimatta se on erityisen notkea ja tasapainoinen. Ratsastuskoulutuksen alkutaipaleella tämä nosti jo oikeat laukat oikeaan kierrokseen sekä vaihtoi laukkaa suunnan muuttuessa. Tälläistä hevosta on ollut ilo opettaa kohti kilparatoja.

Kilpailupaikalla Gift käyttäytyy aivan kuten kotonaankin, se on helppo ja kevyt, mutta samalla osaa tarvittaessa esiintyä tammoille kuin suurempikin jalostusori. Maastakäsiteltäessä ori on aina ollut kova juttelemaan, mutta niin kauan kun tämä ei aiheuta vaaratilanteita niin antaa sen puhua. Monet luulevat oria kovinkin karjaaksi, koska tästä lähtee aina niin paljon ääntä ja meteliä, mutta se ei pidä ollenkaan paikkaansa. Ratsastajan noustessa vieraallakin paikalla selkään, vähenee tämä juttelu 99% varmasti ja ori keskittyy ratsastajaansa ihan täysillä.

Ajaessa ori on melko samantyyppinen kuin ratsastettaessakin, joskin tuntuu että sen työskentely motivaatio nousee vielä useamman prosentin sen nähdessä hoitajan kantamassa siloja ajamista varten. Gift on herkkä suustaan, minkä vuoksi se on erityisen helppo ajatteva myös hennompien ihmistenkin, tämän kanssa ei voimaa tarvita. Toisaalta Giftin kanssa on osattava ajaa myöskin tarpeeksi kevyesti, se saattaa hätääntyä liian kovista otteista. Kouluosuus on orille kaikista mieluisin, se nauttii saadessaan vetää kärryjä tasaisella alustalla. Tarkkuusosuus ei tuota sen suurempia ongelmia, Gift kääntyy nopeasti ja tasapainoisesti, joskin se saattaa toisinaan olla liian hidas, koska tuntuu että se tähtäilee itsekin niin tarkkaavaisena ettei osu tarkkuusesteisiin. Maastossa Gift on varovainen, mutta samalla rohkea. Ori ei hätäänny kärryn kolinoista ja epätasaisesta matkan teosta ja kuuntelee hyvin ohjastajaa. Giftiä ajettaessa täytyy kuitenkin olla koko ajan hereillä, sitä ei saa jättää yksin kulkemaan, tai se keksii omia laukanvaihtoja, tai muita vastaavia liikkeitä.

Sukutaulu

i. Right Function
saddlebred
ii.Ziux
sdb
iii.Right Harmony
iie.My Warrior
ie.Odebella
sdb
iei.Feel My Feet
iee.Odessa
e.Claramie
(friisiläinen x clydesdale)
ei. Clandios van Ryem
fri
eii. Claros van Ryem
eie.Elayda v.d. Fieranzia
ee.Big and Spicy
clyd
eei.Revolta
eee.Indian Maya

Sukuselvitys

Isä Right Function oli musta, 174cm korkea,saddlebred ori. "Right Function, tutummin Rick, oli äärettömän rohkea ja varmajalkainen hevonen. Ori ei ollut saddlebred-tyyppisesti kovinkaan näyttävä, joten omistaja hautasi haaveet askellajiratsastuksen suhteen ja tutustui aivan uuteen lajiin - nimittäin matkaratsastukseen. Rick oli ratsuna kestävä ja nautti päästessään töihin. Luonteeltaan ori oli kiltti ja periksiantamaton. Viimeisessä matkaratsastuslähdössään se oli ollut ennen alkua täysin terve ja sai tarkastavalta eläinlääkäriltään terveen paperit. Pitkän matkan jälkeen maaliin pääsynsä jälkeen se kuitenkin rupesi ontumaan hurjasti juuri ennen traileriin lastausta. Hevonen vietiin klinkilalle tutkittavaksi ja jaloista löytyi jo iän tuomaa kulumaa hevosen suuresta rasituksesta. Omistaja päätti lopettaa kilpailemisen vanhan oriinsa kanssa ja osti itselleen muutaman tamman orin kanssa asumaan, hän halusi varmistaa hevoselle mahdollisimman mukamat viimeiset vuodet. Yhden varsoista hän jätti itselleen, se oli todella samantyyppinen kuin ori itse, joten tästä oli odotettavissa tulevaisuuden seuraavaa matkaratsua huipullekin asti. "

Isänisä Ziux oli musta, 170cm korkea saddlebred. "Ziux kilpaile jo nuorella iällä saddle seat - luokissa askellajiratsastuksessa. Se voitti kaikki nuorille hevoselle suunnatut, muun muassa American championit, sekä lukuisia muita arvokilpailuja. Jo 6-vuotiaana se oli siirtynyt täysin siitoskäyttöön, se oli liian arvokas kilpakehiä kiertämään. Ori osallistui satunnaisesti erilaisiin ori show- näytöksiin ja hurmasi monet ihmiset puolelleen pelkästään lennokkaiden askeltensa vuoksi. Sillä ei ikinä käytetty painobootseja tai erikoiskenkiä, se oli aivan ilmiömäinen esiintyjä ja todella yhteistyökykyinen. Esiintyä se kylläkin osasi, etenkin maastakäsin se saattoi kuumua näyttäytymisen huumasta. Ziux lopetettiin 13-vuoden ikäisenä sen, saadessa astutustilanteessa potkaisen tammalta etupolveensa. Se ehti saada kuitenkin monta lupaavaa jälkeläistä ja se on tuttu nimi monen kilpailu-uralla palkintoja tahkovien saddlebredien sukutaulussa. "

Isänemä Odebella oli punarautias 176cm korkea saddlebred tamma. "Sitä kuvailtiin useasti "lempeäksi jättiläiseksi" ja se oli kaikinpuolin normaalia saddlebrediä kookkaampi, ei siis mikään rotunsa ihanteellisin yksilö. Se kasvoi korkeutta puoli senttimetriä vielä 6-vuotiaanakin, minkä takia se ei nuorena käynyt ollenkaan kilpailuissa ja sillä ajettiin vain kärryillä. 7-vuotiaana se pääsi strattaamaan kärryillä askellajiratsastuksessa. Ratsastaessa se oli kovin hidas ja kömpelökin, mutta kärryt perässä se vaikutti ulkopuolistenkin silmiin todella näyttävältä ja elegantilta. Suuri koko vie siihen yleensä kaikkien katseet radoilla, ja niimpä sillä ei ratsasteltu muuten ollenkaan kuin kotioloissa. Tammalle tehtiin muutama varsa, jotka myöskin perivät sen korkeutta, vaikka oriksi olisikin valittu huomattavasti pienempi yksilö kuin tamma itse. Varsansa tamma hoiti älyttömän hyvin, ehkä jopa liiankin huolehtien, tamma onnistui aina laihtumaan kurjan näköiseksi varsoja hoitaessaan vaikka sai lisäruokintaakin reilusti. "

Emä Claramie oli mustanruunikko, 179cm korkea clydesdalen ja friisiläisen risteytys." Tamma oli friisiläismäisen ryhdikäs ja korkealiikkeinen, mutta todella isokokoinen ja melko vankkarakenteinen. Claramie syntyi alunperin perheelle, jotka toivoivat suurta ja tyylikästä valjakkohevosta, he halusivat friisiläisen näyttävyyttä mutta hakivat clydesdalesta tasaista ja rauhallista luonnetta. Claramie olikin kaikkea tätä, mutta peri kuitenkin jonkin verran friisiläismäistä herkkyyttä ja saattoi vetää välillä herneen nenään. Kun tamman kanssa tutustui kunnolla ja se luotti ihmiseen, oli se maailman helpoin ja ihanin valjakkohevonen. Tamma toimi ratsunakin kylän lapsille, se tuli aina hyvin nuorten ihmisten kanssa juttuun ja oli täysin turvallinen niin hoitaessa kuin liikutuksessakin. Claramie myytiin Englantilaiseen siittolaan hevosesta riippumattomista syistä. Englannissa tamma on saanut 3 jälkeläistä ja viettää aikaansa pihatossa muiden tammojen ja niiden varsojen kanssa asuen. "

Emänisä Clandios van Ryem oli 165cm korkea friisiläinen. "Ori tunnettiin tuntummin nimellä Andi tai Adios. Ori oli rakenteeltaan hyvin friisiläistyypillisen ryhdikäs ja omasi upean pikimustan karvapeitteen sekä paksut vuohiskarvat ja kiharat jouhet. Andi kilpaili Vaativia luokkia niin kouluratsastuksessa kuin valjakkoajossakin. Kilpailu-uran jälkeen se myytiin Englannista Saksaan siitoskäyttöön. Ori teki joka vuosi tasaisesti varsoja ja oli melko suosittu. Loppuvuosina oria käytettiin enään siittolan omille tammoille ja hyväluonteisena se saikin laiduntaa niiden, ja omien varsojensa kanssa, omalla laitumella. Se ei ollut ikinä varsinaista johtaja tyyppiä - se antoi tammojen pompotella itseään mielin määrin, jaksoi leikkiä varsojensa kanssa, mutta samalla huolehti erinomaisesti laumastaan. Orilla myöskin saivat ratsastaa kaikki pienistä tallitytöistä vanhoihin konkareihin. Talvisin Ori myös kävi ajalettumassa kylän asukkaita reellä. Se oli loistava ori jalostuksellisesta näkökulmasta aina puhtaan kultaiseen luonteeseensa asti. Ori lopetettiin 23-vuotiaana huonojen hampaiden vuoksi. Se jätti siittolaan ison aukon lähtiessään."

Emänemä Big and Spicy oli 178cm korkea clydesdale tamma. " Big and Spicy ei ollut ollenkaan nimensä veroinen otus, se oli kyllä suuri, mutta aivan älyttömän kiltti ja helppo tamma kaikin puolin. Hevoselle kyllä sattui tammamaisia päiviä, milloin sitä sai hieman varoa suuren koonsa vuoksi, mutta muuten sille pärjäsi kaikki jotka olivat vähääkään hevosia käsitelleet. Tamma veti vankkureita Saksan kaduilla monta vuotta, ja oli enemmänkin patalaiska ajattava kuin omalla moottorilla kulkeva kilpatykki. Jossakin kohtaa omistaja kyllästyi tamman laiskotteluun töiden suhteen ja siirsi sen kokonaan siitoskäyttöön. Tamma sai monta puhdasta clydesdale varsaa, kunnes omistaja sai loisto-ideakseen astuttaa sen friisiläislle oriilla, saadakseen edes jotakin säväystä tähän varsaan."

Jälkeläiset


11.11.2016 ori Cerulean Blue (Emä: Vermilion)
"Blue on komea samppanjanruunikko, jonka odotetaan jatkavan isänsä kavionjäljissä. Ori on aloittanut kilpauransa vakuuttavasti, saaden tähän mennessä 23krj sijoitusta. Luonteeltaan se on todella reilu ja rehellinen, aivan kuten isänsäkin. Valjakkoajon suhteen ori tarvitsee vielä paljon rutiinia, tällä hetkellä keskitytään suurimmaksi osaksi vain ratsastukseen ja kärryllä ajellaan lähinnä vaihtelun vuoksi. Blue asuu edelleen pihatossa muiden nuorten orien kanssa, se tuntuu siellä niin hyvin viihtyvät että ehtii sen majoittamaan talliin myöhemmässäkin iässä, viimeistään silloin kun sitä aletaan käyttämään jalostuksessa. "


06.12.2016 tamma Gifted Wishes (Emä: Last Wish)
"Gira on kovin isänsä oloinen ja näköinen tamma, joskin hieman säpäkämmällä luonteella varustettu. Tammasta odotetaan paljon tulevaisuuden jalostuskäytössä, kunhan ensin kierretään maailmaa meriittejä kalastellen. Tällä hetkellä Gira on kilpaillut krj:ssä 21 sijoituksen verran. Tamma on rakenteeltaan melko kevyt ja kompakti. Sillä on hyvä lyhyt runko ja korkeat jalat. Varsasti asti sen liikkuminen on ollut kovin tasapainoista ja helpon näköistä."

00.00.2016 tamma Ginaque (Emä: Fanique)
"Ginaque on kaunis tamma, joka syntyi tilausvarsana Taciturnille Hazardiin."

17.02.2017 tamma Gift for Ruby (Emä: Last Wish)
"Lahja on emänsä mukaan ihastuttava punainen tamma. Tamman omistajakasvattaja on Veera Ruusula ja odotan innolla heidän tulevaa menestystä kouluratsastuksessa ja valjakkoajossa. "


Kisakalenteri

Näyttelykalenteri - PKK

30.01.2017, PKK, Rakenne - KTK-sert (BIS3) - tuom. Anne
15.01.2017, Seppele, Rakenne - EO-sert - tuom. Lynn
23.12.2016, Kiltaniemi, Rakenne - LKV EO-sert BIS? - tuom. Viiru
30.11.2016, Encore, Rakenne - EO-sert, EM - tuom. Viiru

30.10.2016, Seppele, Rakenne: Varsat - EO-sert - tuom. Anne
26.10.2016, Zen, Rakenne: Varsat - EO-sert - tuom. Pölhö
27.09.2016, Farhill Riding Center, Rakenne: Varsat - LKV EO-sert (BIS3) - tuom. Viiru

31.01.2017, Encore, Muu kuva - KP, EM - tuom. Laa
30.01.2017, PKK, Muu kuva - KP, EM - tuom. Anne
"Erittäin hienoa, sileää tekniikkaa. Värimaailma on harkittu ja kaunis. Hevonen on realistinen."
Näyttelykalenteri - VSN

03.12.2016, Veeran yksityistalli, Piirretyt harvinaiset hevosoriit - RCH - tuom. Spookiness
KRJ (40 sijoitusta)

07.01.2017, Kutsu, Helppo A - 1/30
06.01.2017, Kutsu, Helppo A - 2/30
05.01.2017, Kutsu, Helppo A - 2/30
04.01.2017, Kutsu, Helppo A - 4/30
02.01.2017, Kutsu, Helppo A - 2/30
01.01.2017, Kutsu, Helppo A - 2/30
29.12.2016, Kutsu, Helppo A - 3/30
28.12.2016, Kutsu, Helppo A - 3/30
27.12.2016, Kutsu, Helppo A - 3/30
27.12.2016, Kutsu, Helppo A - 1/30
19.12.2016, Kutsu, Helppo A - 1/30
12.12.2016, Kutsu, Helppo A - 1/30
11.12.2016, Kutsu, Helppo A - 2/30
13.12.2016, Kutsu, Helppo A - 1/30
01.12.2016, Kutsu, Vaativa B - 3/30
29.11.2016, Kutsu, Vaativa B - 5/30
27.11.2016, Kutsu, Vaativa B - 1/30
29.11.2016, Kutsu, Vaativa B - 2/40
29.11.2016, Kutsu, Vaativa B - 3/40
25.11.2016, Kutsu, Vaativa B - 5/40

22.11.2016, Kutsu, Vaativa B - 2/40
22.11.2016, Kutsu, Vaativa B - 4/40
18.11.2016, Kutsu, Vaativa B - 3/40
14.11.2016, Kutsu, Vaativa B - 2/40
11.11.2016, Kutsu, Vaativa B - 5/40
10.10.2016, kutsu, Vaativa B - 6/60
11.10.2016, kutsu, Vaativa B - 1/30
12.10.2016, kutsu, Vaativa B - 1/60
13.10.2016, kutsu, Vaativa B - 2/30
14.10.2016, kutsu, Vaativa B - 2/30
14.10.2016, kutsu, Vaativa B - 5/60
15.10.2016, kutsu, Vaativa B - 1/30
16.10.2016, kutsu, Vaativa B - 2/30
20.10.2016, kutsu, Vaativa B - 3/30
22.10.2016, kutsu, Helppo A - 3/30
28.10.2016, kutsu, Vaativa B - 2/60
17.11.2016, kutsu, Vaativa B - 2/60
19.11.2016, kutsu, Vaativa B - 6/60
24.11.2016, kutsu, Vaativa B - 6/40
27.11.2016, kutsu, Vaativa B - 4/40
VVJ (40 sijoitusta)

06.12.2016, Kutsu, Vaativa valjakkoajo - 2/19
06.12.2016, Kutsu, Vaativa valjakkoajo - 1/19
07.12.2016, Kutsu, Vaativa valjakkoajo - 5/26
07.12.2016, Kutsu, Vaativa valjakkoajo - 2/30
09.12.2016, Kutsu, Vaativa valjakkoajo - 2/26
09.12.2016, Kutsu, Vaativa valjakkoajo - 3/26
10.12.2016, Kutsu, Vaativa valjakkoajo - 5/30
13.12.2016, Kutsu, Vaativa valjakkoajo - 3/30
14.12.2016, Kutsu, Vaativa valjakkoajo - 5/30
04.01.2017, Kutsu, Vaativa valjakkoajo - 2/30
02.12.2016, Kutsu, Vaativa valjakkoajo - 1/24
13.12.2016, Kutsu, Vaativa valjakkoajo - 1/25
14.12.2016, Kutsu, Vaativa valjakkoajo - 5/25
21.12.2016, Kutsu, Vaativa valjakkoajo - 1/20
21.12.2016, Kutsu, Vaativa valjakkoajo - 3/26
26.12.2016, Kutsu, Vaativa valjakkoajo - 1/20
27.12.2016, Kutsu, Vaativa valjakkoajo - 4/23
28.12.2016, Kutsu, Vaativa valjakkoajo - 3/20
30.12.2016, Kutsu, Vaativa valjakkoajo - 4/20
30.12.2016, Kutsu, Vaativa valjakkoajo - 2/23

07.01.2017, Kutsu, Vaativa valjakkoajo - 3/30
08.01.2017, Kutsu, Vaativa valjakkoajo - 5/30
12.01.2017, Kutsu, Vaativa valjakkoajo - 4/30
16.01.2017, Kutsu, Vaativa valjakkoajo - 2/30
17.01.2017, Kutsu, Vaativa valjakkoajo - 1/30
18.01.2017, Kutsu, Vaativa valjakkoajo - 3/30
18.01.2017, Kutsu, Vaativa valjakkoajo - 4/30
19.01.2017, Kutsu, Vaativa valjakkoajo - 1/30
19.01.2017, Kutsu, Vaativa valjakkoajo - 5/30
20.01.2017, Kutsu, Vaativa valjakkoajo - 1/40
11.01.2017, Kutsu, Vaativa valjakkoajo - 2/25
12.01.2017, Kutsu, Vaativa valjakkoajo - 2/25
13.01.2017, Kutsu, Vaativa valjakkoajo - 3/25
14.01.2017, Kutsu, Vaativa valjakkoajo - 1/25
14.01.2017, Kutsu, Vaativa valjakkoajo - 5/25
21.01.2017, Kutsu, Vaativa valjakkoajo - 3/28
22.01.2017, Kutsu, Vaativa valjakkoajo - 2/30
22.01.2017, Kutsu, Vaativa valjakkoajo - 2/28
23.01.2017, Kutsu, Vaativa valjakkoajo - 4/30
24.01.2017, Kutsu, Vaativa valjakkoajo - 3/30

Päiväkirjamerkinnät (3kpl) ja valmennukset (5kpl)

Valjakkoajovalmennus 11.01-17 Valmentaja: Marco -Kirjoittanut Omistaja

Tällä kertaa olin soittanut Kicsin tulemaan omalle tallilleni Gift4You orin kanssa, minulta löytyy loistavat puitteet tarkkuusajon harjoitteluun, joten niitäkin kannattaa käyttää hyväksi. Yleensä minulle on jonoksi asti asiakkaita, mutta talvi on tehnyt tehtävänsä ja monet eivät halua harjoitella ulkona pakkasessa. Näen Kicsin ajan hevosrekallaan tallini pihaan joten kiirehdin auttamaan häntä hevosen purkamisessa. "Noniin, kai olet muistanut hokittaa hevosesi hyvin?" kysyn ensimmäisenä. "Joo tottakai, ja suojittaa myös..." hän vastaa ystävällisesti. Ori hirnuu malttamattomana tarhoissaan oleville hevosille mutta Kics saa sen hyvin pidettyä tolkuissaan. Pidän hevosta pihamaalla paikallaan Kicsin pukiessa sille valjaat päälle ja asettamalla kärryt taakse. Gift seisoo tottuneesti paikallaan koko operaation ajan joten pystyn auttamaan valjaiden puettamisessa toiselta puolelta ilman pelkoa että hevonen karkaisi paikalta. Kics vielä hyppää kärryille ja osoitan hänelle lähellä olevaa pöheikköä. "Tuolla on tämän päiväinen harjoitusrata, eli koivikko, mitä on ihan loistava pujotella, siellä menee kyllä polkukin, dont worry." sanon hänelle. Kics lähtee lämmittelemään oria viereiselle pellolle. Nyt on juuri sopiva pakkaskeli, lunta on juuri sen verran että maa peittyy, mutta pohja on samalla mukavan joustava. Lämmittelyn jälkeen työskentely aloitetaan käynnissä. "Katsokin ettet sitten riko kärryjäsi puihin!" sanon Kicsille hieman tahallani säikytellen. Gift tuntuu varovan todella hyvin ja vaikuttaa melko tarkkaavaiselta sen suhteen missä kärryt tulevat sen perässä. Käynnissä harjoitus sujuu melko hyvin, joten otamme samaa ravissa. Ravissa Kics ohjaa hevosta kohtalaisen hyvin koivujen seassa. "Mikäli haluat oikeasti kilpailuissa sijoituksia, sun täytyy ohjata hevosta tiukempiin käännöksiin. Mennä tarpeeksi läheltä koivuja, ottaa vähän riskejä mutta järkevästi." kerron Kicsille. Melko väljien koivujen pujottelun jälkeen ohjeista Kicsille uuden kulku-uran, missä joutuu ottamaan huomattavasti tiukempia kurveja. "Älä pelkää ohjastamasta sitä hevosta kunnolla, ei se mene rikki, välillä joutuu ottamaan vähän ronskimmin ohjasta!" sanon hänelle. Kicsistä huomaa että hän on tottunut olemaan vähäeleinen kouluratsastaja, mutta tässä lajissa valitettavasti rapa lentää! Kun tämä tiukempikin pujottelu rupeaa sujumaan, otamme samaa vielä laukassa, tällä kertaa kuitenkin hyppään itse groomin paikalle estämään kärryjä kulkemasta eri suuntaan kuin hevonen. Groomin paikalta saa myöskin hyvin karjuttua suoraan Kicsin korvaan, mikäli virheitä tulee. Kics ohjaa oria tottuneesti puiden välistä, ja suoritus vaikuttaa todella hyvältä. "Just noin, sä ohjaat sitä hevosta, eikä sen tarvitse ajatella liikaa vaan saa keskittyä hyvällä vauhdilla etenemiseen!" sanon Kicsille. Loppuajaksi siirrytään vielä pellolle loppuverkkaamaan, minä pysyn groomin paikalla ja ohjeistan muutama vinkin hyvään ja mahdollisimman tehokkaaseen loppuverryttelyyn. Verryttelyjen jälkeen laitamme Giftin tyhjään karsinaan talliini ja käymme vielä läpi tämän päivän valmennusta.

Valjakkoajovalmennus 10.01-17 Valmentaja: Marco -Kirjoittanut Omistaja

Ajoin jälleen kerran Encoreen tekemään Kicsille kunnon aamutreenin hevosten parissa. Mikään ei ole parempaa kuin laittaa tyttö tekemään töitä, hevoset pääsee jopa helpommalla! Kuulin jo kavioiden kopsetta maneesilta, joten suuntasin suorinta tietä sinne. "Moikka!" huikkaan Kicsille iloisesti. "Moi! Siinä maneesin reunalla on sulle lämmintä kahvia, yritän pehmittää sua heti alkuun ettet järjestä mulle ihan hirveää rääkkiä!" Hän vastaa naurahtaen. "Ai. no, kiitoksia. Mutta kyllä mun pehmitys vaatii muutakin kuin pelkkää kahvia..." vastaan hänelle ilkikurisesti virnistäen. Kics naurahtaa ja jatkaa hevosensa lämmittelyä. Huomaan kärryjen edessä tutun orin; Giftin. Viimeksi tosin pidin hänelle kouluvalkkua, mutta samapa se, onko tyttö selässä vai kärryillä. "Noniin, sitten voit aloittaa tekemällä pääty-ympyröitä, ja katsot että hevonen kääntyy tasaisesti kärryjen kanssa ja venyttää itseään aisoista huolimatta." komennan. Kics tekee työtä käskettyään ja hevonen vaikuttaa varsin notkealta eikä tunnu häiriintyvän aisoista yhtään. Seuraavaksi teemme tehtäviä mihin sisältyy ympyrä-kahdeksikkoja, sekä tasapainoisia siirtymisiä. Kics saa orin melko hyvin kuulolle, mutta pysähdyksiin täytyy vielä kiinnittää tarkemmin huomiota. Gift ei aina pysähdy tasajaloin, ja se liikkuu aavistuksen liian avoimessa muodossa, jolloin pysähdyksessä se laskeutuu helposti liikaa kuolaimen alle. "Ota ohjia paremmin tuntumalle, sen täytyy tukeutua kuolainta vasten, ei sen alle." ohjeistan. Seuraavat siirtymiset sujuvat jo paremmin, joten harjoittelemme seuraavaksi muutaman pätkän laukkaan siirtymisiäkin, vaikka sitä askellajia ei varsinaisesti sen suuremmin kärryillä mennäkään kouluradoilla. Lopuksi harjoiteltiin vielä tempon vaihteluita ravissa. Gift vähän arasteli ravilisäyksiä kärryt perässään, mutta kehotin Kicsiä pyytämään oria ihan reippaasti eteen. Ori vaikutti hyvin tyytyväiseltä loppua kohden, joten lopetimme työskentelyn onnistuneeseen ravin lisäämiseen. "Hienoa. Kotitehtäväksi saat harjoitella ainakin pysähdyksiä ja ravilisäyksiä, pysähdyksessä olet tarkkana että se on oikeasti tuntumalla sulle, eikä vaan lintsaa töistä." sanoin vielä lopuksi - ja lähdin tallin toimistoon metsästämään seuraavaa kahvikupposta.

Kouluratsastusvalmennus 18.12-16 Valmentaja: Dimma

Viime valmennus Kicsin ja Giftin kanssa oli mennyt niin hyvin, että lupauduin pitämään ratsukolle toisenkin kouluvalmennuksen. Tällä kertaa hieman eri aiheella, painoittaen lähinnä kauniisiin askellajeihin. Hieman siirtymisiäkin tulisimme tottakai käymään läpi valmennuksen aikana. Kics ja Gift olivat jälleen jo verryttelemässä, joten kävimme jälleen läpi valmennuksen asiat ja aloitimme pienen hetken päästä itse tekemisen. Aloitimme pienellä volttiharjoituksella ja pyysin tekemään voltin aina joka sivulla yhden kierroksen ajan. Pakkohan näissä oli joku twisti oltava, joten pyysin tekemään lyhyillä sivuilla pienemmän voltin ja pitkillä sivuilla isomman voltin. Ratsukko suoritti harjoituksen hyvin, mikä ei ollut yllätys, joten jatkoimme seuraavaan. Pyysin Kicsiä aloittamaan kootun ravin ja kulmassa vaihtamaan lisättyyn raviin, jonka jälkeen siirtymään koottuun raviin. Ori liikkui kauniisti, mutta ehkä hieman liian innokkaasti, joten pyysin Kicsiä hieman himmailemaan oria. Pyysin ratsukkoa tekemään puoliympyrällä koottua ravia ja muistutin Kicsiä hieman kantapäistä, etteivät ne nousisi korkeuksiin. Seuraavana vuorossa oli pysähdys-peruutus-harjoitus ja pyysin ratsukkoa pysähtymään ravista ja peruuttamaan neljä askelta. Neljän askeleen jälkeen oli tarkoitus mennä koottua ravia, mutta ori ilmaisi tästä mielipiteensä vessa-asioinnin avulla ja lantaa kerätessäni pyysin tekemään harjoituksen uudelleen. Harjoitus onnistui tällä kertaa keskeytyksettä ja pääsimme harjoittelemaan erilaisia siirtymisiä askellajista toiseen. Gift oli tälläkin kertaa tasaisen varma suorittaja, eikä Kicsin ratsastuksessakaan ollut moitittavaa. Taas oli erittäin onnistunut valmennus ja kyseistä ratsukkoa on ilo tulla valmentamaan uudestaankin!

Kouluratsastusvalmennus 17.12-16 Valmentaja: Dimma

Tänään oli ulkopuolisten valmennusten aika ja ensimmäisenä olin lupautunut valmentaa Kicsiä ja hienoa georgian grande-ori Gift4Youta. Hevonen olisi kuulemma rauhallinen ja määrätietoinen, upea ratsu, joten odotin valmennusta innolla. Kics ja Gift olivat jo aloittaneet alkuverryttelyt, kun saavuin paikalle, joten pääsimme heti tekemisen meininkiin. Ensin kuitenkin kerroin, mitä kävisimme tänään läpi. Valmennuksemme aiheena olivat lähinnä avo- ja sulkutaivutukset sekä siirtymiset. Annoin ratsukon lämmitellä vielä hetken ja kyselin Kicsin kuulumisia. Kuulumisten jälkeen päätin, että olisi hyvä aika aloittaa itse valmennus ja pyysin ratsukkoa tekemään täyskaarron. Aloitimme avotaivutuksella ja muistutin mitä tuli tehdä. Kics varmasti sen tiesi ja muisti, mutta aina on hyvä varmistaa. Kics ja Gift suoriutuivat hyvin, vaikka hevonen tuntuikin olevan vielä hieman jäykkä. Ori kuitenkin kulki siihen nähden erittäin hyvin ja pyysin tekemään voltin. Työstimme avotaivutusta vielä hetken, jonka jälkeen vaihdoimme suuntaa. Gift tuntui taipuvan hyvin molempiin suuntiin, joten jatkoimme sulkutaivutusten parissa. Tämä oli orille jo paljon helpompaa, sillä se oli selvästi lämmennyt ja vetrynyt ja se teki innokkaasti annetun tehtävän. Ei ollut mitään moitittavaa, joten hetken päästä pääsimme treenaamaan siirtymisiä. Katsahdin kelloani ja huomasin, että valmennus oli jo yli puolen välin. Miten aika lentääkään. Pyysin Kicsiä suorittamaan pysähdyksestä kaikki askellajit, eikä se tuottanut ratsukolle mitään ongelmia. Harjoittelimme loppuajan lähinnä laukkaa ja siirtymisiä koottuun laukkaan keskilaukasta ja lisätystä laukasta. Orin laukka oli ihanaa katseltavaa ja Kicsiäkin jouduin vain kerran muistuttamaan kunnolla satulaan istumisesta. Kuten olin ennen valmennusta jo olettanut, tämä oli oikein onnistunut treeni ja kyseisellä ratsukolla on varmasti saumaa kouluratsastuksen saralla.

Kouluratsastusvalmennus 09.12-16 Valmentaja: Marco -Kirjoittanut omistaja

Saavuin jälleen kerran Encoren tiluksille, tallin pihassa kävi hyytävä tuuli ja pakkastakin oli useampi aste. En malttanut olla astumatta tallin sisälle toimistoon kahville, mutta pakko oli ryhdistäytyä kun huomasin Kicsin kävelevän toisesta tallin päädystä ulos ratsunsa kanssa. "Moikka, mennäänkö me heti aloittamaan?" kysyn häneltä. "Joo. Ehdottomasti. Odota vaan kun näet tämän hevosen liikkeessä..." Kics vastaa virnistäen minulle leveästi ja suuri tummanruunikko ori pärskähtää innokkaana hänen vieressään. Maneesissa Kics nousee jakkaran päältä melko sujuvasti selkään, ottaen huomioon että hän on oikeasti melko pieni ja hevonen kerrostalon kokoinen. "Aloita itsenäisesti alkuverryttelyt niin mä katselen vähän teidän menoa..." sanon Kicsille. Kics aloittaa pitkällä käynnillä, josta kokoaa hevosta pikkuhiljaa tuntumalle. Ori vaikuttaa todella kuuliaiselta, ehkä aavistuksen hitaalta avuille. "Yritä saada sen moottoria enemmän hereille. Se osaa varmasti liikkua enemmän taka-osalla työntäen!" neuvon Kicsille. Ratsukko tekee työtä käskettyä ja rupeaa liikkumaan halutussa muodossa. Seuraavaksi ratsukko menee ravia ja jestas mikä liike hevosella onkaan. Tuntuu aivan kuin se lähtisi lentoon. "Ravissa saat taas ajatella samaa, se ei saa vaan juosta eteenpäin, vaikka hienolta sekin näyttää." sanon jo vähän tomerampaan sävyyn. Verryttelyn jälkeen on aika aloittaa varsinainen tekeminen, ja aloitamme avo- ja sulkutaivutuksilla. Isoksi hevoseksi ori suorittaa ne todella hyvin ja vaikuttaa todella notkealta. "Näitä te olettekin näköjään harjoitelleet vähän enemmänkin..." sanon hänelle myöntävästi. "Otetaan seuraavaksi vastalaukkoja, jättiläinen rupeaa näköjään olemaan hereillä niin voidaan jo työskennelläkin." naurahdan Kicsille. Kics menee ensin oikeaan kierrokseen laukkaa, josta tekee suunnan vaihdon laukkaa vaihtamatta. Orilla menee ensimmäiselle kerralla hieman jalat solmuun ja se vaihtaa laukan häntää kiukkuisena huiskauttaen. "Ei muutakuin uudestaan. Pyri omalla istunnalla pitämään hevosta paremmin tasapainossa." neuvon ratsukkoa. Toinen kerta menee jo paljon paremmin ja ori rupeaa tajuamaan mitä tässä siltä haetaan. "Seuraavaksi aloita tehtävä samalla tavalla, ja vaihda vastalaukassa taas suunta oikeaksi. Nyt tämäkin sujuu jo paljon paremmin. Seuraavaksi harjoitellaan vastapainoksi laukanvaihtoja, ne tuntuvat kyllä sujuvan tältä hevoselta pelkästään istuinluiden paikkaa vaihtaen. "Hienoa, todella hyvä." kehun heitä. Seuraavaksi otetaan ravissa temponvaihteluita, näytä kuinka hyvin teiltä löytyy kaikki ravin eri vaihteet. Katson hiljaa ratsukon suoritusta. "Joo, oikein hyvä, mutta saisit tehdä siirtymiset kootumpiin askeleisiin paljon pehmeämmin, et voi vain survasta noin isoa hevosta kasaan!" sanon äreään äänen sävyyni. Kun ratsukko suoriutuu kelvollisesti kaikista siirtymisistä, on aika lopettaa valmennus. "Noniin, sitten vain verkkaat omaan tahtiin hevosen ja minä lähden kahville lämmittelemään!" sanon Kicsille ja suuntaan toimistoon lämpimien vilttien ääreen.

04.12-16 Ratsaille ensimmäistä kertaa -Omistaja

Ruokin tallin hevoset tottuneesti aamulla, kun huomasin tallityöntekijän kävelevän reippain askelin luokseni. "Et sinä kai myöhässä ole? Ei sun kai pitänyt tulla tänään edes töihin?" kysyin häneltä kummastuneena. "Niin... no joo, muttakun mä kuulin että Giftillä ratsastetaan tänään ensimmäistä kertaa joten vaihdoin työvuoroja sen uuden tytön kanssa..." Hän sopersi minulle hieman vaivaantuneena. "No, sehän on kiva että on Giftille tuttu ihminen auttamassa!" vastasin tytölle lohduttavasti. "Haluatko mennä laittamaan sitä valmiiksi ratsastukselle?" kysyn häneltä virnistäen. "JOO!" tyttö vastaa innosta puhkuen ja poistuu satulahuoneen suuntaan. Giftistä on tullut kyllä monen ihmisen suosikki, vaikka se on vasta 3-vuotias orinkoltiainen. Satulaan se on jo tottunut ja on sen selässä roikuttukin. Ajattukn sillä on jo paljon, joten tuskin tekee ohjasapujen opettaminen sen suurempaa ongelmaa. Saan aamutallin tehtyä puoleenväliin, kun tyttö kyselee että joko me voitaisiin mennä. Annan hänen taluttaa Giftin maneesiin ja juoksuttaa sitä alkuun hieman suurimpaa energiaa pois. Pyydän tyttöä pysäyttämään Giftin ja raahaan tutun jakkaran hevosen viereen. Nousen hevosen kyytiin niinkuin olemme tähänkin asti harjoitelleen ja tallityttö saa lähteä taluttamaan meitä. Otan pikkuhiljaa ohjia tuntumalle ja Gift tuntuu kuuntelevan apujani täysin. Pohkeiden päälle se ei ymmärrä mutta ohjat aivan älyttömän hyvin. Annan tytölle luvan päästää meidät pitkälle liinalle, ja ratsastan samaa ympyrää kuin juoksutuksessakin. Kun käynti sujuu ja tuntuu että jarrut löytyy varmasti, siirrän Giftin ääniavuilla raviin. Ori ottaa muutaman reippaamman askeleen alkuun, mutta ei saa paniikkia vaikka heilun kyydissä mukana. Ravin jälkeen pysäytän hevosen ja hyppään selästä alas. "Vau! Kylläpä se on taitava nuori hevonen!" tokaisen innostuneena. Tytön silmistä paistaa vielä suurempi innostus kuin minulta. "Jos tämä on näin kiva, etköhän sinäkin pääse pian tämän selkään" sanon tytölle ja isken silmää. Hänen suunsa kääntyy suureen hymyyn. "Jään vielä hetkeksi taluttamaan Giftiä ja hoidan sen sitten pois ja vien tarhaan?" Hän sanoo kysyen. "Joo, sopii hyvin!" vastaan hänelle ja lähden jatkamaan talliaskareiden tekemistä.

30.11-16 Laitan sut rekehen -Omistaja

Encoren pelloille on vihdoin satanut melko pitävän tuntuinen ja paksu lumikerros. Tänään olisikin tarkoitus valjastaa Gift putkireen eteen perinteisellä länkivaljastuksella. Kärryttely on nuoren orin kanssa sujunut varsin mallikkaasti ja peruskuntoa on tullut ajattua jo hyvän aikaa. Tämän hetken tarkoituksena olisi lisätä treenisuunnitelmaan myöskin voimaa kasvattavia harjoituksia, mikäpä onkaan sen parempi harjoitus kuin lumihangessa kahluutus painavammalla kuormalla. Nyt ensimmäiselle kerralle emme kuitenkaan laita vielä minkäänlaista vastusta, pelkkä reki riittää. Pyydän tallimestarin ja työntekijän avustamaan ensimmäiselle kerralle. Gift odotteli jo valmiiksi tallissa ja sain vain pyyhkäistä sen nopeasti muutamalla harjalla. Ulkona valjastuskatoksen perällä odotti reki, johon annoin Giftin ensin tutustua ihan haistelemalla ja katsomalla. Oria ei tuntunut tapaansa mukaan tämäkään tilanne jännittävän, joten lähdimme valjastamaan sitä. Valjaisiin laitoin kuitenkin turvaremmin, eli tilanteen sattuessa saan reen nopeastikin irti hevosesta. Kun hevonen oli valjaissa ja reki kiinni köytettynä, siirtyivät avustajani taluttamaan sitä liinoilla. Ensimmäiset askeleet saivat Giftin hypähtämään pienesti eteenpäin ja reki kolisi perässä - se olikin ainoa reaktio mitä ori teki. Sen jälkeen se kääntyi katsomaan aisoja - jotka olivat normaalia matalammalla. Se pärskähti kerran, ja jatkoi matkaa muina miehinä ja oli kuin suurempikin tämän alan ammattilainen. Menimme muutaman kierroksen taluttaman peltoa ympäri ja ori nautti täysin rinnoin työskentelystä. Avustajatkin tulivat vielä viimeisellä kerralla myöskin reen kyytiin, pitäen kuitenkin taluttimia varmuuden vuoksi käsissään. Ohjasin Giftin takaisin tallin pihaan ja lopetimme harjoitukset tälle erää kun kaikki sujui kirjan mukaan. Gift pysähtyi tyytyväisenä tallille ja hörisi muutamalle lempitammalleen; "Hei! Isäntä tuli takas treenistä!" se tuntui ilmoittavan. Nappasimme reen irti hevosesta ja riisuimme valjaat orin seistessä keskellä pihaa. Tälläisiä nuoria hevosia on kyllä ilo laittaa kohti kilpakenttiä "kaikki käy"-tyypit on vaan ihan parhaita. Jokaisesta hevosesta pitää löytyä tietynlaista temperamenttia, muuten ne eivät olisi hyviä kilpahevosia, mutta mitään hengenvaarallista mneoa en kuitenkaan halua. Tallissa loimitin vielä orin ja vein sen ulos. Ulkona se tanssahteli riemuissaan tammoille ja siirtoi sitten syömään päiväheiniään. Katselin orin touhuja hetken aikaa - kunnes oli jo aika siirtyä seuraaviin hommiin.

01.11-16 Todellinen yllätysvarsa! - Omistaja

Kuten monet jo hyvin tietävät, varsa tuli omistukseeni lahjana hyvältä ystävältäni Englannista. Eli minua ei voisi edes syyttää "ostit sitten sian säkissä" - tyylisesti koska en ostopäätöstä saanut edes tehdä tämän varsan suhteen. Gift kotiutui Suomeen erittäin hyvin, edes pitkä kuljetus ei lannistanut sen mielialaa. Kotona laitoin varsan alkuun 'karanteeniin' ja tautien tartuntariskin hälvettyä lykkäsin sen pihattoon muiden samanikäisten karvaturrien sekaan. Katselin varsaa mietteliäänä muiden seassa, se on oikeasti todella kivan näköinen rakenteeltaan ja hyvä ryhtinen... Yritin puistella päätäni ajatuksen hälventämiseksi, koska yleensähän sitä omaansa tulee katsottua vaaleanpunaisten lasien läpi. Viikon katselin varsaa unelmoiden, kunnes päätin tehdä ajatukselleni stopin; "Ilmoitan sen näyttelyyn, niin sen jälkeen tiedetään onko se niin kiva mitä kuvittelen..." narisin miehelleni kotona. Vielä meni viikko ja sitten huristelimmekin Farhill Riding Centerin tiluksille varsaa esittelemään. Voitteko kuvitella kuinka kävi? Pieni lahjavarsani tietenkin meni ja voitti luokkansa, sekä oli best in show'n kolmonen! Tällä hetkellä varsan saavutuksena on kolme EO-sertiä (= erinomainen) mikä tarkoittaa sitä että voin laittaa Finest Foal - arvonimi anomuksen vetämään. Mitähän ystäväni mahtaa tuumia kun kerron hänelle kuinka upean varsan hän minulle todellisuudessa ostikaan. Pidetään häntä vielä hetken aikaa jännityksessä ennen soittoa. Giftin kanssa sujuu muutenkin hyvin, se saa pitää taukoa näyttelyiden parissa pyörimisestä ja kasvattaa massaa kotona pää heinäpaalissa. Ohjasajo opetukset ollaana aloitettu ja tällä hetkellä vaikuttaa hyvältä ja tulevaisuus oikein valoisalta.

Ulkoasu © M Layouts
Kuva © Kics
virtuaalihevonen