Perustiedot

Virallinen nimi Dimitrios Rekisterinumero VH16-191-0001
Rotu Vjatkanponi Sukupuoli ori
Säkäkorkeus & Syntynyt 144cm, 01.06.2010 6v. Väri ruunikko
Painotus Kouluratsastus Koulutustaso Helppo B
Omistaja Kics (VRL-05293) Kasvattaja Reiya RUS (evm)

Virallinen rakennekuva © Rim & -Liikekuva © Kics (tausta sweetlittlewampire DA)
Lisää kuvia löydät Päiväkirjasta


Luonnekuvaus


Puhelimeni soi pitkään ja hartaasti. Nousi sängyltä ja vastasin ärsyyntyneenä puhelimeen. Luurin toisessa päässä puhui innostuneena nuorehko nainen, joka selitti jotakin Vjatkanhevosista. Eli nyt olisi mahdollisuus sellaisia saada rajan takaa, ja en jäänyt miettimään asiaa sen kummemmin vaan kieltäydyin tarjouksesta. Aamukahvin aikana kiinnostus kuitenkin rupesi heräämään ja istahdin hetkeksi tietokoneeni ääreen selaamaan millaisia nämä hevoset oikeastaan ovat. Eksyin myyntisivustolle, jossa kaupattiin muutamaa kyseisen rodun edustajaa. Kuvassa oli muhkea ori, otsatukka puoliksi takussa ja sen katse oli lempeä, mutta jotakin pilkettä siinä kyllä oli. Ajatus tästä orista pyöri mielessäni koko aamutallin tekemisen ajan. Pakkohan mun oli soittaa ja kysellä vähän tarkemmin tästä hevosesta. Puhelimessa vastasi ystävällinen miesääni, joka kehui hevosta vuolaasti lattiasta kattoon. Ori on kuulemma erinomainen valjakkohevonen, ja ratsastajaakin vie selässään ilman moitteen sanaa. Miehen puheista innostuneena sain tingattua kuljetuksen kotipihaan asti, ja niin olin Vjatkanhevosen omistaja ennemmin kuin ehdin sitä edes ymmärtämään.

Parin päivän kuluttua suuri kuljetusauto pyyhälsi pihaan ja jarrutti lennokkaasti. Auton hytistä kapusi pyöreäposkinen mies, puoliksi palava sätkä huulessaan. "Sulle tuli se ori?" hän kysyi murahtaen. Nyökkäsin jännityksessäni ja huomasin hänen kaivavan hytistä vielä orikuolaimen ja pitkän piiskan. Katsoin ehkä hieman kummastuneena ja seurasin miestä kuljetusosan perälle asti. Perällä pimeässä nurkassa kyhjötti tumma, hikinen eläin jonka silmän valkuaiset pyörähtelivät sen kuullessa miehen äänen. Pieni eläin piti korvat vakaasti niskaansa vasten, mutta antoi ihmisen käsitellä sitä hievahtamatta minnekään. Ja hievahtamatta minnekkään, tarkoitan myös sitä, kuljettajamies nimittäin sai suurinpiirtein kantaa orin ulkomaailmaan. Ulkona hän lykkäsi narunperät minulle ja lähti jatkamaan matkaansa.

Ori tuntui olevan kuljetuksesta hieman väsynyt, mutta ulkoisesti ainakin kunnossa. Seisoin hevoseni vieressä ja nyt vasta tajusin yhden asian; tämähän on poni eikä mikään hevonen! Arvioin korkeudeksi suurinpiirtein 145cm ja vein pojan viihtyisään karsinaan lepäämään. Puolentunnin kuluttua kuulin jo innokkaita hörähtelyjä sen majapaikasta. Kun menin karsinalle sitä katsomaan, se iski aina ensimmäisenä korvansa luimuun... Ensimmäisenä mieleeni juolahti miten tulen tämän kanssa ylipäätään pärjäämään, jos se on vihainen? Soitin mietteliäänä ihmiselle jolta olin tämän ostanut. No, hän ei yllättäen enää vastannut. Uskalsin mieleni ja avasin karsinan ovea ja rapistelin samalla porkkanapussia. Orin tummat silmät kirkastuivat ja se hivuttautui hieman minua lähemmäs, pitäen kuitenkin korvansa epäluuloisesti takanapäin. Tästä alkaakin meidän suhteen vahvistaminen... No, ainakin vielä on kaikki sormet ja muut raajat tallella, joten ei tätä vihaiseksikaan voi kutsua, hieman epäluuloinen vain..."



Dimitrios, tutummin Timi, on kauniisti sanottuna jääräpäinen kiusankappale. Monta kertaa olen miettinyt että miksi ihmeessä en voinut ostaa suomenpuolelta jotakin hienoa, lempeää, puoliveristä vaan piti raahata tälläinen pirullinen poni rajan takaa. Timin asenne lähes tulkoon kaikkeen on sellainen "mene keskenäs, mua ei kiinnosta" ja välillä seistään keskellä kenttää neuvottelemassa kun ori on päättänyt nostaa kuvainnollisesti keskisormen pystyyn. Mutta jotakin tässä ponissa on sellaista, kaikesta huolimatta, että en suostu siitä luopumaan (eihän tätä kyllä kukaan ostaisikaan, paitsi teurasauto muhkean ulkomuodon seurauksena), ja annan orille aikaa näyttää taitonsa. Timistä huokuu rodun alkukantaisuus, se on armoton juntti ja ei kahta kertaa jää miettimään ennenkuin ottaa jalat alleen jos jossakin rasahtaa. Muuten se ei sitten mitään vetrempiä liikkeitä otakaan vapaaehtoisesti vaan syö aamusta iltaan mikäli se hänen korkeudelleen suodaan. Ehkä pitäisi osata venäjää, niin voisi yhteistyötäkin ponin kanssa joskus harrastaa.


Ratsastaessa Timi on enemmän tai vähemmän hankala ja epämiellyttävä. Orin rehellisesti oikeinpäin liikkumiskerrat on laskettavissa yhdenkäden sormilla. Välillä mennään korvat ratsastajan suussa tai turpa ryntäissä. Kultaisen keskitien etsiminen onkin asia, jota on syytä lähteä tavoittelemaan, ja onneksi olen optimistinen. Välillä Timi on esittänyt välähdyksiä sen todellisesta osaamisesta, ne pitää vain kaivaa esiin. Poni vaatii useita toistoja oppiakseen asioita, mutta toisaalta se ei voi sietää saman tehtävän jahkaamista kerrasta toiseen. Timin kanssa pyritään harjoittelemaan paljon positiivisen vahvistamisen kautta, ja treenataan mahdollisimman monipuolisesti. Tässäkin on omat rajoitteensa, koska esimerkiksi estepuomin nähdessään se katoaa paikalta. Uittaminen ei tuli myöskään kysymykseen vaan poni menee pakokauhun valtaan näistä hukutusyrityksistä. Ohjasajo on ponin mieleen, varmaankin siksi koska ihminen on edes vähän kauempana, ja ponilla on oma "private space" työnteosta huolimatta. Ponin innostuessa liikkumaan omalla moottorilla eteenpäin tuntuu se kuitenkin älyttömän hyvältä selästäpäin, silloin sitä voi oikeasti vähän ratsastaa ja kootakin. Täytyy varmaan harkita sitä porkkanan laittoa tikunpäähän ja vaativien luokkien strattaamista, hah.

Sukutaulu

i. Dimitre
ruunihallakko
ii.Dema
ruunihallakko
iii.Fredek
iie.Dimitra
ie.Yelysaveta
hiirakko
iei.Romochka
iee.Ninette
e.Helenka
ruunikko
ei. Nikita
hiirakko
eii.Orrel
eie. Tassie
ee.Kateryna
ruunikko
eei. Cheslav
eee.Marinochka

Sukuselvitys

Jälkeläiset


10.07-16 tamma Viisikon Abrikos (e.Aljonka)
Viisikon Abrikos, tutummin Aprikossa/ Kossa/ Apina, on Timin omistajan tilausvarsa hienosta vjatkanponitamma Aljonkasta Viisikon tiluksilta. Varsa on kaunis hiirakko ja perinyt jääräpäisen luonteensa molemmilta vanhemmiltaan. Isästä poiketen tämä on kuitenkin todella rohkea ja yhteistyöhaluinen. Varsasta odotetaan monipuolista harrastehevosta niin esteille kuin kouluunkin, miksei valjakkoakin vetämään.

Timi on tarjolla jalostukseen tammoille rotuun katsomatta. Ota yhteyttä kikkaponifani@hotmail.com!






Näyttelykalenteri

PKK (5x EO-sert & 3x KP)

26.10.2016, Zen, rakenne: poniorit - LKV EO-sert BIS? (tuom. Pölhö)
30.10.2016, Seppele, rakenne: poniorit - EO-sert (tuom. Nica)
02.07.2016, Newerra, rakenne: orit - EO-sert (tuom. Kaneli)
30.06.2016, Allu-Express, rakenne: ponit - EO-sert (tuom. Aksu)
23.06.2016, Zen, rakenne: harvinaiset poniorit - EO-sert (tuom. Pölhö)

01.08.2016, Allu-Express, Muu kuva: ponin liikekuvat - KP (tuom. Tuulia)
"Kaunis kuva, etenkin tausta viehättää. Hevonen on tosi onnistunut valoineen ja varjoineen."

02.07.2016, Newerra, Muu kuva: kesäinen kuva - KP (tuom. Odelie)
"Tausta kuvassa mielettömän kaunis ja värikäs. Hevonen ihanan totisen näköinen ja
yksityiskohtana seppele hevosen kaulassa kaunis."

30.06.2016, Allu-Express, Muu kuva: keskiaikaratsuille - LKV-KP (tuom. Anne)

Jaosten Alaiset Kilpailut

KRJ (sijoitusta)

02.02.2016, Kutsu, Vaativa B - 5/30

Villit Kilpailut

Kouluratsastus (18 sijoitusta)

19.07.2016, Encore, Helppo B - 1/12
18.07.2016, Encore, Helppo B - 4/14
17.07.2016, Encore, Helppo B - 2/12
16.07.2016, Encore, Helppo B - 2/14
15.07.2016, Encore, Helppo B - 2/14
14.07.2016, Encore, Helppo B - 2/14
14.07.2016, Encore, Helppo B - 3/12
12.07.2016, Encore, Helppo B - 2/12
05.07.2016, KK Sitruuna, Helppo B - 1/10
05.07.2016, KK Sitruuna, Helppo B - 1/10
03.07.2016, KK Sitruuna, Helppo B - 1/10
02.07.2016, KK Sitruuna, Helppo B - 1/10
02.07.2016, KK Sitruuna, Helppo B - 3/10
01.07.2016, KK Sitruuna, Helppo B - 2/10
30.06.2016, KK Sitruuna, Helppo B - 3/10
29.06.2016, KK Sitruuna, Helppo B - 1/10
27.06.2016, KK Sitruuna, Helppo B - 3/10
27.06.2016, KK Sitruuna, Helppo B - 1/10
Keskiaikaratsastus (12 sijoitusta)

08.07.2016, Kutsu, Noviisijousi, tarkkuus - 1/5
08.07.2016, Kutsu, Noviisikeihäs, heitto - 1/5
08.07.2016, Kutsu, Noviisikeihäs, seivästys - 2/5
30.06.2016, Kutsu, Noviisimiekka, kaalinpää - 2/8
30.06.2016, Kutsu, Noviisipeitsi, taulu - 2/5
30.06.2016, Kutsu, Noviisipeitsi, hirttopuu - 1/5
30.06.2016, Kutsu, Noviisikeihäs, heitto - 2/6
26.06.2016, Kutsu, Noviisikeihäs, heitto, aikaratsastus - 1/4
22.06.2016, Kutsu, Noviisipeitsi, taulu, aikaratsastus - 1/3
12.06.2016, Kutsu, Noviisijousi, taulut - 1/5
29.05.2016, Kutsu, Noviisipeitsi, taulu - 1/5
29.05.2016, Kutsu, Noviisikeihäs, seivästys, aikaratsastus - 1/5

Päiväkirja ja valmennukset

18.11 Rakkautta ja piikkilankaa - Omistaja

Huoh. Ette ikinä arvaa mitä. Timi on rakastunut. Niin, kyllähän ponitkin voivat rakastua, eikö? Timi on ottanut kohteekseen vähän vanhempaan rouvasväkeen kuuluvan Mayan. Sitä Timi katselisi otsatukkansa alta vaikka aamusta iltaan, varmasti tekisi jotakin muutakin kuin katselisi. Orilla ratsastelukin on heittäytynyt aivan läskiksi. Se vain unelmoi kokoajan, on ihan kuin muissakin maailmassa. Voiko ponillakin olla sydän suruja? Mikäli se ei saakaan vastakaikua rakkauteensa? Mene ja tiedä. Muuten Timi on luonteeltaan tismalleen kuten ennenkin. Se on keksinyt tarhasta haettaessa uuden kivan leikin, mitä huonompi keli on sitä kivempaa on kävellä karkuun. Nimenomaan kävellä. Se kävelee noin puolimetriä mun edellä kivasti karkuun. Tekisi mieli tehdä sellainen valtaisa tiikerinloikka ja tarttua ponin päitsiin ja sanoa sille muutama valittu sana. Alkuun oli ihan jees, kunhan muisti ottaa porkkana pussin taskussaan ja Timi tuli rapinasta luokse. Nykyään ei ole niinkään hauskaa, porkkanat kyllä maistuu mutta ette tiedäkään kuinka pitkäksi ponin turjakkeen kaula taipuu tarvittaessa. Porkkanoiden häviämisen jälkeen häviää taas ponikin. Sitten me mökötetään toisillemme. Välimatkaa on ainakin sen metrin verran - molemmat tuhistaan omissa oloissaan. Timi tosin sille että porkkanat loppuivat ennenkuin sen suurin himo niihin olisi tyydytetty, on se ponien elämä sen verran rankkaa.

Sitten kun me ollaan tarpeeksi mökötetty, kävellään me toisiamme vastaan umpi surullisina. Kyllähän me toisiamme rakastetaan, kunhan ensin täytyy koetella rakkautta (ja hermoja) parin tunnin verran. Sitten Timi antaa kiinni ja me lähdetään urheilemaan. Urheilussa käytetään samaa tekniikkaa. Aluksi ollaan sellaisia että ei muuten onnistu. Juostaan vähän niinkuin karkuun. Sitten ei liikutakaan enää minnekään ja taas me mökötetään. Sitten syödään muutama sovintoporkkana selästä käsin. Sen jälkeen, me mennään, ja jestas että se tuntuu hyvälle! Ihan niinkuin palapelin palaset loksahtaisivat paikoilleen ja olen valmis ilmoittamaan turjakkeen vaikka GP radoille! - Kunnes tulee jälleen seuraava päivä ja aloitamme taas alusta samalla tekniikalla. Mutta onhan se hyvä että pääsee edes vähän siihen miltä tän touhun pitäisi tuntua.

Hoitaessa Timi on ollut mallikelpoinen pieni hevoseläin. Eli ollaanhan me jossain edistytty. Mikäli ei oteta huomioon sitä että Timin rakkauden ollessa lähettyvillä ei suju hoitaminenkaan. Timi ottaa "astutusmoodin" päälle ja ei nää sitten enää muuta, porkkanatkin auttoivat tähän hämäykseksi, siis aluksi. Monet luulisi että Timi on sairaalloisen kipeä, kun ei ruoka maistu, mutta olen yrittänyt kaikille vakuutella että se on vain rakastunut. Miksi musta tuntuu että muutama tallilainen katsoo mua vähän epäilevästi? Mä niin toisaalta harkitsen tämän ruunausta - mutta onko vähän noloa, kun vieraat hevosihmiset katsovat tämän käytöstä - nyt voi sentään vielä virnistäen kaikille kertoa että "hei, tää on sentään nuori ori, niin ne on vähän tämmösii..." vaikka ei totuus olisikaan ihan näin yksinkertainen. Ei tässä auta muu kuin jatkaa rakastamista. piste.

29.09 Syksyn sävyjä ja punainen talviturkki - Omistaja

On kulunut lähes hävyttämän kauan viimeisestä kuulumisista. Rakas pyöreä Timini nauttii kauneista ruskan väreistä - minä taas tuskastelen sen alati tihenevää ketunpunaista talviturkkia. Millä ilveellä tämmöisen turjakkeen voi muka saada klipattuakaan? Ensinnäkin siinä vaiheessa kun klipperin surinat alkaa lähestyä paksua ponia, se kaikkoaa paikalta niin tiuhaan tahtiin että tuskin ehtii paikalla olijatkaan alta pois. Toisekseen, millainen trimmeri tähän pehkoon edes puree? Pensaiden aitatrimmeri ehkäpä? Syksyn viileiden ilmojen edetessä yritin epätoivoisesti loimittaa herra ponia parhaani mukaan. Joka kerta kun raotin loimen helmaa, sieltä pöllähti aina uusi tupsu talvikarvaa. Toinen vaihtoehto oli se että poni oli kuumissaan tai jopa hikinen ja katsoi minua hyvinkin murhaavasti kun iskin lisää palttoota sen niskaan. Ehkä minä vain luovutan. Annan ponin kasvattaa turkkiaan ja odotellaan sitten yhdessä lumihangessa istuen niitä -50 asteen pakkasia, että voidaan kuvitella edes käyntilenkkiä ilman hikipisaroita ja tuskastunutta ponia. On nämä "venäjän-ihme-ponit" kyllä vertaansa vailla. Ja jos joku miettii, ollaan ihan ponin kanssa yhteisymmärryksessä lopetettu kilpailukausi (mm. edellä mainituista syistä) ja odotellaan ensi vuoden karvan läht... kisa lähtöjä. Jos jotain positiivistä tähänkin kaikkeen voisin mainita on mun ja Timin suhde jo kohentunut. Uskallan jopa haaveilla ensi vuonna kilpailevani virallisillakin koulukentillä (krj) ainaisten harjoituskilpailuiden sijaan. Vaikka kyllä täytyy myöntää että on tämä ponin omistaminen kaikkea muuta kuin kilpakentillä pyörimistä ja samenttisten ruusukkeiden keräilyä. Rakkaudella ja hulluudella on hyvin häilyvä raja - jokainen saa sitten itse omassa mielessään päätellä kumpaan kuulun. Mutta silti: Timi <3

26.6-16 Kouluvalmennus - Janella

Päivän seuraava ratsu oli vekkulin näköinen poniruuna Timi. Se löntysteli kaviouraa pitkin hyvin laiskasti ja veltosti. Kics kertoi, että Timi on ehkä hieman hankalampi tapaus, sitä ei nimittäin oikein kiinnostanut työnteko tuon taivaallista. Pohdiskeltuani hetken aikaa, annoin ratsukon verkkailla kevyessä ravissa. Välillä Timi pisti vähän hanttiin siirtymällä käyntiin yht' äkkiä, mutta Kics sai sen onneksi aina uudestaan liikkeelle. Välillä se oli taas tuijottelemassa kentän nurkkiin muka pelokkaana, vaikka siellä ei mitään ollutkaan. Annoin kuitenkin ratsukon suorittaa alkuverkan alusta loppuun mitään sanomatta, kunnes sitten aloitimme tekemään erilaisia tehtäviä, jospa Timi hieman aktivoituisi. Ensin halusin ratsukon tekevän ihan perus väistättämistä kentän keskeltä uralle. Vaikka tehtävä olikin melko simppeli, se tuotti Timille hyvinkin paljon vaikeuksia ja jalat menivät välillä aivan solmuun. Mutta en sitä ihmetellytkään, olisin itsekkin turvallani jos olisi laahannut jalkojani sillä tavoin koko ajan. Pyysin siis Kicsiä laittamaan Timiin hieman vauhtia ja tempoa, jotta poni pysyisi edes pystyssä. Minkäänlaista innostusta ei ollut havaittavissa, poniori vain heilautti häntäänsä äkäisesti Kicsin apinaraivareille. Onneksi sentään jalat nousivat tällä kertaa sen verran, että Timi ei enää kompastellut ja väistötkin sujuivat jopa odotettua paremmin. Sitten halusin nähdä keskiravia lävistäjällä. Teimme siis niin, että ratsukko meni kahdeksikkoa ja aina lävistäjällä tuli keskiravi. Alkuun Timiä ei taaskaan kiinnostanut sitten ollenkaan, vaan se löntysteli radan poikki kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Kics veti uudet apinaraivarit ja Timikin alkoi jo liikkumaan. Sillä ei ollut ehkä mikään liidokkain keskiravi, mutta orin kaltaiselle ponille melkoisen hyvä kuitenkin. Tämän jälkeen annoin ratsukon lopetella valmennuksen loppuraveihin kevyessä ravissa.

13.6-16 Kouluvalmennus Hukkasuossa - Omistaja (valmentaja: Crimis)

Pohjatarinan voit lukea täältä
Kapusin pienen pyöreän ponini selkään tottuneesti. Ensimmäinen ongelmakin saatiin aikaiseksi heti ensi käyttelyssä; eihän poni halunnut lähteä liikkeelle... Hikikarpalot tippuivat otsaani pitkin kun yritin mukamas huomaamattomasti pyytää venkuroivaa Timiä liikkeelle. Mitähän muutkin tästä ajattelee kun en saa edes askeltakaan eteenpäin. Vihdoin Timi viskaisi päätään (ottaakseen muka ohjat omiin käsiinsä) ja lähti laiskanpulskeasti liikkeelle. Vaikuttaapa taas alku hyvin lupaavalta.

Kouluvalmennus aloitettiin käyntityöskentelyllä. Kaikenlisäksi vielä meidän suurimmalla kompastuskivellä eli pysähdyksillä ja peruutuksilla. Ensin saa pidättää Timiä ainakin kymmenen askelta että herra suostuu pysähtymään, ja sen jälkeen odottaa mielessään laskien ainakin sen toiset kymmenen sekuntia ennenkuin päästään takaisin liikkeelle. Voi huoh! Poni oli tahmeampi kuin normaalisti ja yleensä en aloita harjoituksia pysähdyksillä - juurikin siitä syystä etten mene jarruttelemaan valmiiksi pystyynkuollutta kilpaponiani. Ensimmäinen pysähdys oli aivan hirveä, Timillä kesti kauan ennenkuin se vastasi apuihini, ja pysähdyksessä sen piti kääntyä sivuttain ja jäädä siihen jumittamaan. Crimis onneksi antoi tarkat neuvot miten tulee jatkossa pysäyttää niin ettei poni karkaa vinoksi. Seuraava pysähdys onnistui jo paljon paremmin ja liikkeelle lähtökin tapahtui ainakin puolet nopeammin. Peruutukset eivät ponin mieleen olleet tänäänkään, koska se ei yksinkertaisesti halua peruuttaa, ja sittenkun se peruuttaa niin mennään turpa ryntäissä täysiä pakilla ja kentän aitaa vasten...

Vihdoin kun sain peruutuksen (tuurilla) sujumaan, nostettiin ravi. Tai minä olisin halunnut ravata ja poni taas nukkui. Joudun huomauttamaan vähän reippaammin ja sittenhän se jo läksikin. Ohitettiin ainakin kaksi muuta ratsukkoa, eikö nämä olleetkaan kiihdytysajot? Saatuani ponin takaisin hallintaan aloitettiin työskentely pääty-ympyröillä ja ah-niin-ihanilla siirtymisillä käyntiin. Pääty-ympyrät sujuivat ponilta yllättävän hyvin, mutta Crimis heti huomautti ettei minun tarvitse vääntää itseäni niin vinoon ympyrällä. Käyntiin siirtyminen sujui hyvin, takaisin raviin taas hienoisella viiveellä ja alkukiihdytyksillä. Hetken tätäkin tahkottuamme Timi tuntui olevan yllättävän hyvin kuulolla, se jopa rupesi vastaamaan pohkeeseeni ja tuntui suustaankin paljon odotettua kevyemmältä.

Tässä vaiheessa pääsimme hengähtämään hetkeksi ja kävelemään pitkillä ohjilla. Poni oli sitä mieltä että "kiitos ja kaartoon" ja sain ihan tosissani hoputtaa sitä kävelemään suoralla uralla. Ponin kauhuksi pian jatkettiinkin jo taas hommia! Vieläpä laukalla. Ensimmäinen laukannosto oli täysi katastrofi, Timi lähti kulmasta menemään hurjaa kiitoravia (olisittepa kaikki nähneet sen ravin oli aika VAU!) ja sitten meni ponille tyypillistä "laitan pään polviin ja pukittelen villisti" - laukkaa. Toisella kertaa osasinkin jo valmistella laukan odotettua varmemmin ja Timikin pääsi jutun juonesta jyvälle.

Laukkatyöskentelyä jatkettiin keskiympyrällä. Poni veti tässä vaiheessa kunnon rallivaihteen päälle ja me viipotettiin menemään niin että varmasti arkaluontoisempia hirvitti. Crimisin neuvoilla sain luojan kiitos ponin takaisin hallintaan. Ympyrän jälkeen siirryttiin kiitoraviin ja nostettiin uusi pukkilaukka... vai miten se nyt oli. Työskentelyä jatkettiin niin kauan että jopa meidän aikapoikaTimi KOKOSI itseään hieman. Kaikesta tuskailuista huolimatta taas minuun kohosi tyytyväisyyden tunne - vaikka alku vaikuttaisi kuinka kamalalta niin jossain kohdassa palaset loksahtavat paikoilleen.

Oli jo loppuverryttelyjen aika ja sain Timin menemään todistettavasti eteen ja alas. Kyllä jäi hyvä fiilis kaikkien töppäilyjen jälkeen <3

Valmentajan kommentit:
Timi päätti sitten tehdä täysin päinvastoin kuin kaksi muuta ratsukkoamme tänään - ensin liikuttiin kuin tervassa ja sitten etsittiin jarruja. Enpä tajunnut ajatella, ettei teidän kanssa ole kaikista fiksuinta aloitella pysäytyksillä - pahoittelut tästä. No, saatiin sieltä hyviäkin suorituksia. Timi vaatii vain kunnon alkulämmittelyt, että moottori syttyy. Ja sitten orilta kyllä löytyy liikettä, vau. Timihän alkaa mennä pikkuhiljaa jo muotoonkin! Vaikka poni vaatiikiin vielä hiomista, edistystä on huomattavissa. Kärsivällinen ja määrätietoinen asenteesi vie teidät vielä pitkälle.

4.6-16 Päiväkirjamerkintä - Omistaja

vähän hölmistyneenä, nuuhkaisee ilmaa, haistaa ettei taskuissanikaan ole mitään ja lompsii mahdollisimman kauas portilta. Murahtelen hiljaa ja haen porkkanapussin harjalaatikosta ja palaan takaisin portille. Tällä kertaa poni hörähtää orimaisesti muutama kerran ja viskoo päätään. Hänen korkeutensa haluaa olla ensimmäisenä porkkanapussilla! Sain palleron nopeasti köyden päähän ja lähden raahaamaan sitä tallia kohti. Ponin ilme näyttää masentuneelta. Pussissa oli vain muutama porkkanan pala ja se olisi halunnut hotkia ainakin muutaman lisää. Tallissa laitan sen pesupaikalle seisomaan ja lähden keräämään tarvittavat varusteet.

Takaisin tullessa poni seisoo naruissa poikittain, toista narua suussaan tyytyväisesti mutustellen. "Ei jestas sun kanssa Timi, etkö voi olla edes pientä hetkeä syömättä jotain?" kysyn ponilta naurua pidätellen ja taputan sen muhkeaa kaulaa. Timi katsoo minua suurilla silmillään hyvin viattomasti. Pieni ihana ryökäleeni. Satulaa laittaessani meinaan menettää palan persauksista ja poni hätkähtää ja seisoskelee pyörittäen silmiään "En tehnyt yhtään mitään pahaa, olen tosi kiltti!" tuntuu se taas tuumaavan.

Varusteiden laiton jälkeen raahaan sen tallin pihamaalle. Poni on tässä vaiheessa tapansa mukaan silmät puoliummessa torkkuen. Hyppään selkään ja kiristelen vielä satulavyötä varmuuden vuoksi. Lähden ohjaamaan ponia ensin maneesia kohti, ja matkalla käännän sen eräälle kapealle metsäpolulle. Vasta hetken kulutta Timi tajuaa että emme olekaan menossa maneesiin. Ponin ilme muuttuu samantien pirteäksi ja innostuneeksi. Epäonnekseni se myös käyttää energiaansa ihan mukavasti joka ikisen isomman kiven ja sahattujen puunrunkojen tuijotteluun. Kehotan ponia askeltamaan vähän reippaammin, ja sehän tottelee muitta mutkitta. Timi saa paljon kehuja. Polku levenee metsätieksi ja otan ohjia enemmän tuntumalle. Ratsastan Timillä pohkeenväistöjä tien toiselta puolelta toiselle, ensin käynnissä ja sitten ravissa. Voitteko kuvitella - sehän onnistuu! Ensimmäiset ravipohkeenväistöt!

Annan ponin taas kävellä hieman pidemmällä ohjalla näinkin suuren onnistumisen jälkeen. Uppoudun tyytyväisenä omiin ajatuksiini kunnes poni hyppää metrin verran toiseen suuntaan, mätkähdän hölmistyneenä polvilleni maahan, ja poni seisoo vieressäni tuijottaen silmät suurena ja sieraimet pelosta värähdellen. Tiirailen ojan suuntaan mitä siellä on, ja pieni pelko nousee omaakin kroppaani pitkin. Mitä jos siellä on karhu? Kapuanko takaisin ponin selkään ja lähden kotia kohti täyttä kiitoa? Ennenkuin ehdin toimia, ruohot rupeavat ojanpenkalla heilumaan ja esiin hypähtää pienen pieni rusakonpoikanen. Tässä vaiheessa nauran jo ihan tosissani, Timi taas katsoo edelleen tätä otusta hievahtamatta. Tiukennan tuntumaani poniin ja talutan sen tämän "mörön" ohitse. Vasta kymmenien metrien päässä poni taas tokenee ja uskallan kiivetä takaisin selkään.

Edessä näkyy pitkä loiva ylämäki, joten päätän kannustaa ponin laukkaan, ensimmäiset metrit menee sujuvasti, mutta pian huomaan että tuntuma ponin suuhun katoaa koko ajan. Mäen päällä saankin sitten pidättää ihan tosissani. "Okei, eli ei enempää maastossa laukkaamista sulle ainakaan tänään!" totean Timille. Tarkoitukseni ei ole kuitenkaan vilistää ponin kanssa tuhatta ja sataa ilman minkäänlaista kontrollia. Loppu maastoilun ajan otan ponin kanssa paljon siirtymisiä, se tuntuu liikkuvan paljon paremmin eteenpäin täällä maastossa joten edes perusratsastaminen tuntuu olevan kerrankin mahdollista. Toisaalta välillä poni keskittyy niihin kiviin, eikä niinkään minuun, mutta edetään askel kerrallaan. Valmiissa maailmassahan meillä ei ole kiire minnekään.

Selviän hengissä takaisin tallin pihalle ja huomaan Crimisen katsovan tallin toimiston ikkunasta huojentuneena. Nyökkään suu hymyssä hänelle takaisin ja taputan hikistä poniparkaani. Timikin vaikuttaa oikein tyytyväiseltä tämän päivän treenaukseen ja ehkä se on jopa laihtunutkin muutaman kilon mahan kohdalta? tai sitten se on vain toiveajattelua. Suihkutan Timin viileällä vedellä pesupaikalla ja se steppaa hetken hermostuneena. Pesu ei ole sen mielestä niitä mukavimpia asioita. Rapsuttelen ponia vielä hetken. Timi on ruvennut jo luottamaan minuun, eikä luimista korviaan epäluuloisena vaikka hengailen sen kanssa. Palautan ponin kavereidensa kanssa takaisin tarhaan ja muut tulevat haistelemaan sitä ihankuin kysyäkseen "Missäs sitä on taas koko päivä oltu?" Timi päätyy vain huiskauttamaan häntäänsä ja suunnistaa lähimmälle heinäkasalle. Se on mun poni <3

1.6-16 Päiväkirjamerkintä - Lashrael

Tänään ajoin Kicsin luo ratsastamaan itsepäiseksi kuvailtua vjatkanhevosoria. Timiksi kutsutun herran näinkin laitumilla käyskentelemässä kun ajelin pientä tietä pitkin määränpäähäni. Parkkeerasin autoni ja iskin kypärän päähäni, jotta se kätevästi kulkisi mukanani. Kics kertoi aikaisemmin, ettei Timi oikein anna helposti kiinni ulkoa, joten kävin rehuhuoneella tonkimassa jotain herkkulahjuksia mukaani. Kun vaelsin etsimään laidunta, jossa Timi oli, näin toinen toistaan hienompia hevosia. Sitten Timin nähdessäni… pakko sanoa, en ollut kovin vakuuttunut! Laiskanpulskea PONI tuijotti ilkikurisena laitumen kauimmaisesta nurkasta… Aikani jahtasin ponia ja yritin näyttää sille herkkujani, mutta herra vain juoksi karkuun ja napsi välillä ruohoa evääksi. Kuitenkin orin uteliaisuus osoittautui sen turmioksi ja se tuli herkuttelemaan luokseni, jolloin sain napattua sen kiinni. Huokasin syvään ja lähdin kuljettamaan ponia kohti tallia. Timi haaveili jatkuvasti polun vierellä olevista ruohotupsuista, mutta onnistuin pääsemään perille asti poni mukanani! Hoitopaikalle oli jätetty Timin kamppeet, joten sidoin ponin kiinni ja aloin suoraan puunaamaan sitä. Ori oli selvästi nauttinut elämästä mutakasojen kera… Tai sitten se oli ollut monta viikkoa ilman kunnon harjausta! Suitset poniherralle sain hyvin, mutta satulavyötä kiristäessä sain käyttää kaikki voimani, jotta sain sen kiinni edes ensimmäisiin reikiin molemmilta puolilta… Harvinaisen lahjakas pullistelija! Huokasin jälleen syvään ja kiinnitin kannukseni ja etsin tallista mahdollisimman pitkän koulupiiskan ennen kun suuntasin kentälle. Ihme kyllä, selkäännousu onnistui vaivatta. Ponilla ei nimittäin ollut mitään aikomuksia liikkua. Kosketin kannuksilla orin kylkiä ja se lähti laiskasti löntystämään eteenpäin. Annoin Timin kävellä pitkään, jotta sen isot lihakset (läskit?) vertyisivät kunnolla ennen töitä. Raviin siirtyessä poni ei aluksi reagoinut, mutta kun annoin raipalla merkin pohkeen taakse, niin herra otti ja lähti pierupukkilaukkaa kentän toiseen päähän. Pysyin onneksi kyydissä ja Timi hyytyi nopeasti. Kun selvisin järkytyksestäni – enhän odottanut todellakaan mitään tällaista – otin ohjat uudelleen käteen ja nostin ravin, tällä kertaa suuremmalla menestyksellä. Timiä sai ratsastaa koko ajan. Ihan joka askeleen, muuten herra olisi jäänyt vain seisoskelemaan. Kun ori vertyi, siitä alkoi löytyä kuitenkin vähän enemmän liikettä, vaikka se silti oli vielä TODELLA hidas. Tein taivutuksia ja ympyröitä vuoroin molempiin suuntiin. Kokeilin myös siirtymisiä välillä käynti-ravi-käynti, mutta niiden aikana Timi tuntui vain hyytyvän entisestään. Muutamien laukannostojen jälkeen siirryin käyntiin, sillä kuntoni ei vain riittänyt jatkamaan. Pitkän huilitauon jälkeen yritin työstää laukasta aktiivisen ja mukavan, mutta Timi vain nakkeli niskojaan. Kun olin yhtään tyytyväinen, niin lopetin välittömästi ja kiitin ponia. Lopuksi tein pohkeenvöistöjä, kunnes Timi vain sanoi, että nope. Poni pysähtyi keskelle kenttää eikä liikkunut minnekkään vaikka tein kaikkeni. Seisoimme varmaan viisi minuuttia tekemättä mitään, kunnes menetin hermoni ja huusin orinketaleelle litanian kirosanoja äkäisenä. Seuraavaan pohkeeseen Timi ihme kyllä reagoi ja saimme tehtyä vielä muutamat pohkeenväistöt ravissa, jonka jälkeen hyppäsin alas ja kävelytin ponia maasta jonkun aikaa. Timi tuntui paikoin ihan kivalta ponilta, mutta sen työskentelyasenne on kyllä aivan hukassa! Ehkä kovalla periksiantamattomalla harjoittelulla siitä voisi saada mukavamman ratsastettavan, mutta itse en kyllä nousisi enää ikinä sen selkään! Laiskasta työskentelystä huolimatta poni oli hionnut reilusti, joten kävin hoitopaikalla riisumassa varusteet ja vein orin pesulle. Pesukarsinassa Timi oli tosi kiltisti, ehkä sekin nautti viileästä suihkusta lämpimänä kesäpäivänä! Kuivasin herran hikiviilalla ja mietin mitä tekisin sitten. Olisi vielä jonkun verran aikaa, ennen kuin Kics tulisi kotiin ja voisin kertoa raporttini ponin kanssa puuhailusta. Pienen suunnittelun jälkeen selvitin ponin harjan ja hännän perusteellisesti ja vein sen laitumelle läskistymään entisestään. Matkalla laitumille sain Kicsiltä tekstarin, jossa hän kertoi tulevansa puolen tunnin päästä. Niin päätin putsata Timin varusteet odotellessani. Ja voin sanoa, että ne olivat vähintään yhtä hiessä kuin poni itse…

Ulkoasu © M Layouts
Kuva © Kics
virtuaalihevonen