Perustiedot
| Virallinen nimi | Let It Sparkle | Rekisterinumero | VH16-244-0001 |
| Rotu | Georgian Grande (25%) | Sukupuoli | tamma |
| Säkäkorkeus & Syntynyt | 165cm, 01.01.2016 (9v.) | Väri | ruunivoikko |
| Painotus | Kouluratsastus & Valjakkoajo | Koulutustaso | Vaativa B, Vaativa valjakko |
| Omistaja | Kics (VRL-05293) | Kasvattaja | Kics (VRL-05293) |
©Ratsastuskuva; Anne L, Rakenne; Kopoin
Saavutukset
Palkittu YLA-I (AP2 & Parhaat rakennepisteet) pisteillä 37(18+19) - 31(21+10) - 17 - 20 - 5 = 110p Huhtikuun laatuarvostelutilaisuudessa
Palkittu KRJ-II pisteillä 8 + 40 + 12 + 20 + 15 = 95 p Huhtikuun laatuarvostelutilaisuudessa
Fn (Finest) arvonimi ansaittu 2016
PP-MVA (Paras Piirros MuotoVAlio) arvonimi saavutettu 2016
KTK-III palkittu 30.11.2016, PKK:n 65. Kantakirjaustilaisuudessa pisteillä 66.0%.
- Hyvät leimat. Melko tukevassa kunnossa. Hyvin syvä runko, vaikuttaa voimakkaalta, mutta kokonaisuus voisi olla kuivempi kouluratsulle. Kaunis kaula, kuiva ja sopivan lihaksikas. Oikea etujalka sapelissa, takaa seisoo hieman kiertäen. Vuohiset osittain eva. Mielenkiintoinen, persoonallinen tekniikka, hyvä kontrasti. - Hieman ponimainen ja matalan vaikutelman antava puoliveritamma. Kaunis pää, kaula ok hieman alaskiinnittynyt. Lyhyehkö ja aavistuksen pysty lapa, muutoin etuosa sopusuhtainen. Runko on ok, ehkä hitusen lyhyehkö; hyvä säkä ja selän linja. Takaosa etuosaa aavistuksen suurempi. Takajalat hyväasentoiset, mutta takasääret hieman lyhyet. Vuohiset ohuet, ja pystyt. Etujaloissa myös pystyt ohuet vuohiset, samoin pitkä kyynärvarsi, mutta muutoin hyväasentoiset, suorat, kuivat jalat. Väritys on upeaa ja tamma on hienon värinen. Kuvassa on oikein kiva, rauhallinen väritystyyli ja värimaailma, jossa silmä lepää.
Luonnekuvaus
Istuin illalla taloni terassilla ja yritin pongailla tähdenlentoja. Uutisissa mainittiin että tänään niitä näkyisi, mutta taivas on uteisen pilvinen enkä havaitse mitään liikettä taivaalla. Hetken tihrusteltuani taivaalle havahdun kun kuulen puhelimeni soivan. Puhelimen näytöllä näkyy varsomishälyttimen numero. Tempaisen saappaat jalkaani ja kiiruhdan alapihalla sijaitsevaan talliin. Karsinasta löytyy Glitter Puff, se on käynyt makuulle, aloittaakseen varsomisen. Kurkin karsinan oven yli hermostuneena. Tämä tulee olemaan ensimmäinen omakasvattama georgian grandeni, enkä malta millään odottaa millainen varsa sieltä tulee. Glitter Puff on ensivarsoja, mutta hoitaa hommat hyvin ilman minunkin apuani ja ei mene montaa minuuttia että varsa on jo puoliksi ulkona. Nämä minuutit tuntuvat silti piinaavilta. Katson liikkumatonta varsaa hetken, kunnes kuuluu pärskähtelyä ja huikaisen helpotuksesta. Puolentunnin kulutta molemmat ovat jo jalkeilla ja varsa osaa suunnistaa jo kohti nisää. Varsasta tulikin kaunis tamma, ruoka sille ainakin tuntuu maistuvan kun koko ajan olisi nisälle menossa ilman mitään lepotaukoja. Glitter Puff on tyytyväinen ja harvinaisen rauhallinen. Yleensä niin temperamenttinen tamma muuttui heti ihanteelliseksi äidiksi. Varsan turkin sävy on kaunis kullanvaalea, rakenne ehkä vähän erilainen kuin olisin toivonut, mutta toisaalta osasin tätä odottaakin, koska isänä on puhdas irlannincob. Varsalle ei tarvinnut kauaa nimeäkään miettiä, olinhan aiemmin yrittänyt bongailla tähdenlentoja, tästä tulee siis "Let It Sparkle! Mikäli tämä tulee perimään isältään rauhallisen luonteen ja ulkonäköä, mutta emänsä kapasiteetin kouluratsastuksessa, en malta odottaa että pääsen kokeilemaan mihin rahkeet riittävät... - Ja näin useampi vuosi myöhemmin, voin kertoa, että riittihän ne. Sparklesta kasvoi vähän irlannincob tyylinen tamma, mutta on siinä silti säväys emäänsäkin. Kukaan ei ikinä olisi uskonut ensinäkemältä, että tämä tulee napsimaan kaikki rusetit pitkäkoipisten puoliveristen turvan edestä, mutta niin se vain on. Ikinä ei saisi ulkonäön antaa hämätä, tämän pienen, pörröisen ja paksujuohisen hevosen sisällä asuu todellinen kilpahevonen." Sparkle on perusluonteeltaan vähän sellainen mamman mussukka, onhan se ensimmäinen kasvattini joten myönnettäköön, se on saanut paljon asioita anteeksi. Tamma tietää jokaisen porsaanreikäni, kaikki temput ja taidot miten se saa nameja taskuistani. Yleensä se katselee tummilla silmillään minua muka-niin-loukkaantuneesti ettei sellaista koiranpentu katsetta kestä kukaan! Onneksi tälläinen kuriton elämä ei oikeastaan haittaa, tamma on aina ollut niin kiltti ja siivo, ettei se tarvitse suurempaa huomauttamista ikinä. Pelisäännöt on kuitenkin tehty jo varsana selväksi, ihmistä kunnioitetaan viimeiseen asti ja tämä on aina ollutkin palvelualtis kaikille ihmisten pyynnöille (etenkin jos niistä saa niitä herkkuja). Sparkle on ulkonäöltäänkin vähän sellainen turrikkaponi ja se sulattaa sydämiä missä ikinä se liikkuukaan. Kouluradoilla tosin olen huomannut alkuun kisa-urallamme hieman paheksuviakin katseita... Mutta sitten kun mennään lisätyt ravit ja kootaan liikettä hieman, niin kaikilta "ryppyotsatädeiltäkin" siirtyy naama kirkkaaseen hymyyn - tämä on oikeasti hieno liikkeissään ja liikkuu aivan uskomattomassa tasapainossa. Ei ole koiraa karvoihin katsominen... Hoitotilanteet sujuvat tamman kanssa aina melko huolettomasti. Tämän voi jättää yksinkin seisomaan tallin käytävälle, ilman että tarvitsee pelätä suurempia katoamistempauksia. Satuloidessa tällä on aina tapana irvistellä, se on jo pikkuvarsasta asti vihannut pelkästään mahan alta harjaamista. Mitään se ei tee, mutta arempia hoitajatyttöjä saattaa tämän satulointi jännittää. Suitsien kanssa onkin toinen tilanne, se suorastaan tunkee päänsä suitsia vasten. Valjaiden laitto ei tuota sen suurempia tuskia kuin mikään mukaan. Kilpailupaikalla tämän voi laittaa kuntoon vaikka trailerin vieressä puolivapaana, tämä on niin hyvä hermoinen hevonen, ja paljon kilpakenttiä kokenut, ettei mikään hätkäytä. Sparkle harjataan yleensä karsinassa ja se haluaa aina rapsuttaa ihmistä takaisin kiitokseksi. Kavioiden nostamisessa vaatii vähän tomerampia otteita, jos jalasta ei pidä kunnolla kiinni se saattaa laskea sen omia aikojaan. Pientä sopivaa pilkettäkin löytyy tietyissä tilanteissa, ja välillä on hauskaa napsia suuhunsa riimunnarut ja kaikki muukin irtaimisto. Ratsastaessa tamma on melko simppeli. Ensimmäiseksi se vaatii todella pitkät verryttelyt. Mikäli satut saapumaan kilpailupaikalle myöhässä, ettet enää ehdi verryttelyihin, voit samantien heittää hanskat tiskiin. Jos tammalta vaaditaan liikaa heti aluksi, se heittää isommankin palkokasvin sieraimiinsa ja saattaa juurtua täysin niille sijoilleen. Mutta kuten oletetaan että alkuverryttelyt saadaan hoidettua rauhassa, on Sparkle mitä parhain kouluratsu. Se on äärettömän taipuisa ja sen liikkeissä on saddlebredeillekin tyypillistä show-meininkiä, ei kuitenkaan liioitellusti. Tamma osaa pidentää askeltaan reilusti ja liitää kentän aitojen sisällä. Ulkonäköä katsomalla tämä ei ensimmäisenä tulisikaan mieleen. Toisaalta tämä on ehkä vähän koominen näky kouluradoilla, mutta jättää toisaalta mennen tullen pitkäkoipiset virkkuukoukkukaulat jälkeensä. Tuomareilta saa usein kiitosta harmonisesta ja tasapainoisesta menosta. Kotikentillä Sparkle on oikea työmyyrä, lämmettyään se jaksaisi tehdä koululiikkeitä vaikka aamuun asti. Vaikka varsinainen kilpailutaso onkin Vaativa B, taipuu tämä myös vaativampiinkin liikkeisiin melko helposti. Niitä tehdäänkin lähinnä omaksi iloksi, koska emme halua lähteä mukavuusalueelta ja matkustaa kilpailuissa verenmaku suussa. Esteillä tamma on todella kokematon, kavaletteja harjoittelemme osana kouluratsastustreeniä, mutta siihen se oikeastaan jääkin. Välillä Sparkle pääsee kokeilemaan irtohyppäämistä mutta se tuntuu olevan melkoista räpellystä joten puomien ylitykset jätetään suosiolla niille jotka sen hallitsee luonnostaan. Valjakkoajo aloitettiin tamman kanssa alunperin periaatteella että se olisi mukava vaihtoehtoinen liikutusmuoto. Pian kuitenkin huomasin, että Sparklella löytyy lahjoja kärryjenkin edessä. Siltä löytyy samanlainen tekemisenmeininki kuin kouluratsastuksen suhteen, joten aloitimme treenaamisen tähänkin tosissamme. Kaikista paras tamma on kouluradalla, sehän on sille melko tuttua hommaa muutenkin. Tarkkuusrata tuottaa välillä harmaita hiuksia, rutinoituneena kouluhevosena sen on välillä vaikea ymmärtää että välillä saa - ja pitää - hieman revitellä. Maasto-osuudella tamma jäisi mieluusti jolkottelemaan ja katselemaan maisemia, mutta pitkäjänteisellä harjottelulla se on oppinut että vauhdin lisääminen on ihan ok. Tamma on kaikesta huolimatta oppinut nauttimaan valjakkoajosta aivan täysin. Se esiintyy aina niin hyvällä fiiliksellä jokaisissa kilpailuissa, että ei tähän voi olla muutakuin tyytyväinen. Lahjakas Groomi joka on meillä treenatessakin usein matkassa, on yksi asia joka on mahdollistanut meidän pärjäämisen kilpailuissa. Sparklekin menee kurvit reippaasti hyvillä mielin kun vankkurit eivät keiku jokaiseen suuntaan. Muiden hevosten kanssa Sparkle on maailman kiltein otus. Se rakastaa kaikkia hevosia ja hoitaa usein muidenkin varsoja jos ei omaa satu olemaan. Tamman kanssa voi huoletta laittaa juuri vieroitetut varsat oppimaan lisää hevosen elämästä. Sparkle on tarkka ainoastaan omista heinistään, mutta silloinkaan se ei ole järjettömän ilkeä, mutta osaa pitää tarvittaessa puolensa. Laumassa se pitää mielellään pomon paikkaa ja kesällä laiduntaessa se usein johtaa laumaa ja valvoo tarkkaavaisesti muiden unta. Ihanteellinen hevoslauman johtaja. Omien varsojensa kanssa Sparkle on alkuun hyvin tarkkaavainen, se ei haluaisi päästää niitä metriäkään kauemmaksi. Syksyn lähestyessä tamma kuitenkin on jo tasoittunut ja vieroitukset sujuvat rauhallisesti. Aina muutaman päivän se saattaa huutaa kaihoisasti varsansa perään, mutta on silti koko ajan käsiteltävissä. Sparkle onkin tehnyt aivan älyttömän upeita varsoja, ne ovat perineet tamman hyvän ratsastettavuuden, mutta omat aavistuksen sähäkämpiä kuin tämä, juuri sellaisia optimaalisia kilpahevosia.
Sukutaulu
|
i. Muir's Samson KTK-III irlannincob, 153cm, ruunivoikonkirjava |
ii. Samson ic, 153cm, rnvkkkrj |
iii. Superior Sam ic, 157cm, prnkrj |
|
iie. Samantha ic, 145cm, rnvkk | ||
|
ie. Muir's Claire ic, 154cm, mkrj |
iei. Christopher ic, 158cm, mkmkrj | |
|
iee. Christina ic, 153cm, m | ||
|
e.Glitter Puff KRJ-I, YLA-I georgian grande (50%), 167cm, musta |
ei. Let Me Be Puff sdb, 162cm, rn |
eii. Pabliz sdb, 155cm, vrn |
|
eie. Lundy sdb, 169cm, trt | ||
|
ee. Glitter Maniac fri, m, 165cm |
eei. Fire-Eater fri, 164cm, m | |
|
eee. Cava Little Glossy fri, 170cm, m |
Sukuselvitys
Isä Muir's Samson on ruunivoikonkirjava 153cm korkea irlannincob ori. Sam on kilpaillut valjakkoajossa, saaden itselleen 14 sijoitusta. Ori on myöskin kantakirjattu 3 palkinnolla! Sam on erityisen kiltti hoitaa ja taluttaa, oikea herrasmies, se myöskin kunnioittaa ihmistä ihan tosissaan. Ratsastus ei ole tämän hevosen juttu, mutta suorittaa kyllä annetut tehtävät mukiinmenevästi, mutta kärryjen edessä se oikeasti syttyy ja on tosissaan. Isänisä Samson (evm) oli ruunivoikonkirjava irlannincob. Samson, tutummin Samuli, toimi koko ikänsä tehden töitä kärryt perässään. Ori veti oikeastaan ihan mitä tahansa sen perään laitettiin, se oli äärettömän rohkea sekä ulkonäkönsä puolesta myöskin erityisen näyttävä. Monet tunsivat hevosen sen nähdessään, olihan se vetänyt kärryjä häissä ja ties missä kaikissa kissanristiäisissä. Oriin pitkä ura kuitenkin loppui jalkavaivoihin, kovalla alustalla hölkkäily vei oman veronsa. Samuli astui muutaman vuoden tammoja ja varsat saivat erityisesti kehuja rotuleimaankin kuuluvista suurista ja tuuheista jouhista sekä jalkakarvoista. Ori lopetettiin kuitenkin kun jalat eivät enää kestäneet tammojen selkään hyppäämistä. Isänisänisä Superior Sam (evm) oli punaruunikonkirjava, 157cm korkea, irlannincob ori. "Super" oli loistava valjakkohevonen ja se koulutettiin varsasta asti ainoastaan tähän käyttötarkoitukseen. Super oli upea ilmesty kouluradoilla mutta kaikkein paras se oli tarkkuusradoilla. Ori oli älyttömän nopea eikä pelännyt tehdä tiukkojakaan kurveja radalla, kunhan vain oli taitava groomi joka auttoi pitämään kärryn pystyssä. Ori voitti monena vuonna peräkkäin paikallisen valjakkomestaruuden. Viimeisenä kilpailuvuotenaan ori valitettavasti liukastui maastoradalla ja sai vamman takapolveensa, mikä johti oriin siirtymiseen siitokseen. Super astui 25 tammaa, mutta ei jostain syystä saanut kuin 10 tiineeksi asti. Isänisänemä Samantha (evm) oli pieni 145cm, ruunivoikonkirjava irlannincob. "Samantha" oli pienestä koostaan huolimatta melko temperamenttinen luonteeltaan eikä siitä tullut ikinä aloittelijoiden ratsua. Tammaa pidettiin jopa ilkeänä, mutta se toimi aikuisten kanssa melko hyvin. Samantha löysi lopulta hyvän kodin jo vanhemman naisen luoto ja tammalla lähinnä käytiin maastossa mukavia kärrylenkkejä, sekä muutenkin elettiin hevosen omilla ehdoilla. Samanthalla tehtiin useampi varsa, varsansa se hoiti hyvin ja aina koko tiineysajan sen luonne muuttui täysin. Tiineenä tamma jopa hoivasi ihmistä ja oli hyvää pataa myös muiden hevosten kanssa. Varsojen kanssa se oli yhtä kiltti, mutta varsan tultua vieroitusikään se muuttui taas äkäiseksi omaksi itsekseen. Samantha usein tuntui vieroittavan varsat ihan itsekin, se ei tarvinnut ihmiseltä apua tässäkään tilanteessa. Tamma jätti kuitenkin hyväluonteisia jälkeläisiä, joilla oli todella hyvät jalka-asennot. Varsat perivät myöskin tamman värityksen herkästi ja olivat aina pienempiä kuin isäoriit. Isänemä Muir's Claire (evm) on mustankirjava irlannincob tamma. Tammalta löytyi korkeutta 153cm, mutta sillä ratsasti tyytyväisenä pidemmätkin ratsastajat, olihan se melko leveä, vähän sellainen vanhanaikainen rakenteeltaan. "Claire" syntyi kasvattajansa ensimmäisenä varsana, nykyään Muir's - alkuliitteellä kasvatetaan todella hienoja ja jopa kuuluisia cobeja. Claire toimi alkuun pienessä ratsastuskoulussa mutta pian tuntitoiminta vaihtui täyspäiväiseen hevosten kasvattamiseen ja tämäkin tamma sai monta toinen toistaan hienompaa varsaa. Nykyään Claire viettää tyytyväisenä eläkepäiviään jopa pihalla vapaana vaeltaen, ollen edelleen kaikkien suosikki. Isänemänisä Christopher (evm) oli 158cm korkea mustankimonkirjava irlannincob ori. Cristopher, tutummin Cille, oli irlannincobiksi harvinaisen suuri ja ryhdikäs. Ori näytti isommalta kuin mitä oikeasti olikaan ja liikkuessaan se meni kuin jousilla varustettuna ja äärimmäisen hyvässä tasapainossa. Monet väittivät oriin olevan risteytys - ei se voinut millään tavalla olla puhdasrotuine ja näyttelyissäkin se sai moitteita koska se ei ollut aivan rodunmukainen yksilö. Oriilla ei ikinä kilpailtu muissa kuin näyttelyissä, omistaja halusi keskittyä sen siitosuraan ja nähdä millaisia jälkeläisiä tämä jättää. Cillen varsat olivat rodunmukaisempia, tammasta riippuen. Ori korjasi kuitenkin myös hyvin huonompienkin tammojen varsoja. Cillen kaikista varsoista näkyi hyvin luontainen tasapaino sekä ryhdikkyys. Edelleenkin jotkut kasvattajat tietävät heti hevosen nähdessään jos siitä löytyy sukutaulusta Cristopher. Isänemänemä Christina (evm) oli musta 153cm korkea musta irlannincob tamma. Christina syntyi keväällä 1987 suurelle siittolalle irlannin pohjoisosaan jossa se asuikun ensimmäiset 3-vuottaan vapaana laitumilla käyskennellen ja hoitaen sisaruksiaan. Omia varsoja Christinalle ei vielä silloin tehty, se kehittyi melko hitaasti ja oli todella ujo tamma, joten varsojen käsittely olisi voinut olla hankalaa. Syksyllä tilalle sattui tulemaan eräs nainen joka etsi itselleen kivaa harrasteratsua, ja hän ihastui täysin Christinaan. Tamma ei silloin tullut lähellekään, mutta katseli kauempaa uteliaana tietynlainen uteliaisuus ja pilke silmäkulmassaan. Nainen haki tamman vielä samana päivänä kotiinsa ja siitä alkoikin Christinan koulutummanin ja kesyttäminen. Tamman arkuudesta huolimatta kaikki sen kanssa työskentely oli helppoa, se ei halunnut pistää missään asiassa vastaan ja luottamuksen saatuaan se tuli ihmisen perässä vaikka peruuttamalla puuhun. Christanalla ratsastettiin ja ajettiin ja kauniin ulkomuotonsa vuoksi se sai myöskin varsoja, vaikkakin omistaja oli melko kokematon vielä varsojen kasvatuksen suhteen. Emä Glitter Puff on pikimusta 167cm korkea Georgian Grande neitokainen. Tamma on puoliksi saddlebred ja toinen puolikas on taas friisiläistä. Tamma kilpailee aktiivisesti vaativaa koluratsastusta sekä valjakkoajoa, pääpaino pysyy kuitenkin kouluratsastuksessa. Glitter Puff eli "Pulla" on luonteeltaan vähän sellainen nirppanokka maastakäsin. Ratsastaessa se on todella kapasiteetikas ja näyttävä suurine korkeine liikkeineen, mutta alkuverryttelyssä siltä irtoaa jos jonkinlaista pukkihyppelyä, lämmittelyn jälkeen se toimii kuitenkin kuin ajatus. Pullalla on Let It Sparklen lisäksi kolme muuta jälkeläistä. Tamma on KRJ-I & YLA-I (AP2) palkittu. Emänisä Let Me Puff (evm) oli ruunikko, 162cm korkea, saddlebred orii. Let Me Be Puff, tutummin "Meme" kilpaili rodulle tyypillisesti askellajikilpailuissa, ollen useasti kolmen parhaan joukossa. Meme oli rakenteeltaan hyvin sopusuhtainen, sillä oli hyvin asettunut, kaareva kaula, sekä vahva lyhyehkö selkä. Kasvattaja kertoi että oria käytettiin erityisesti niille tammoille, joilla oli selän rakenne heikko, tai takaosassa olisi voinut olla parantamisen varaa. Mitään suuria näyttelytähtiä jälkeläisistä ei tullutkaan, ehkä juuri sen takia että sille tuotiin myöskin keskivertoisempia tammoja, mutta aivan loistavia käyttöhevosia kuitenkin. Orilla oli suuret ja matkaavoittavat liikkeet, etenkin sen ravi oli hyvin show-tyyppinen. Memen kerrotaan jättäneen Glitter Puffin lisäksi 25 muuta jälkeläistä, joista suurin osa oli puhtaita saddlebredejä. Jälkeläisiä näkee askellajikilpailuiden kärkipäässä edelleenkin. Ori periytti palvelevaa, joskin hieman tulista luonnetta. Kilpahevosiin tottuneet käsittelijät kuitenkin tykkäsivät tästä kovasti. Emänisänisä Pabliz (evm) oli vaaleanruunikko 155cm korkea saddlebred. "Pabloa" käytettiin usein askellajiratsastuksen erilaisissa näytöksissä ja se viihdytti yleisöä mielellään muissakin tapahtumissa. Ori oli todella näyttävä, sillä oli lähes kullanhohtoinen karva sekä rodulle tyypilliset askellajit. Pablo oli luonteeltaan sähäkkä ja saattoi riemastuttaa yleisöään myöskin ylimääräisillä loikilla tai kahdella jalalla tanssahtelulla. Ehkä siksi orilla ei juuri kilpailtukaan virallisissa kilpailuissa. Suurimmaksi osaksi se oli kuitenkin perus kiltti ja kuuliainen vaikka temperamentti kiehahtikin toisinaan yli. Pablo oli todella suosittu jalostuksessa, se saikin omalta osaltaan nostettua varmasti saddlebredejen suosiota kiertäessään ympäri maailmaa. Hyvä luonteisten tammojen jälkeläisistä tulikin kohtalaisia ratsuja askellajikilpailuihin. Ori juoduttiin lopettamaan kohtalaisen nuorena eli 15-vuotiaana näytöksessä sattuneen kompastumisen seurauksena, Pablo ei koskaan palautunut sen jälkeen ennalleen ja siitoksessakin jalka vaivasi sen verran että omistajat päättivät päästää orin tuskistaan. Emänisänemä Lundy (evm) oli tummanrautias, 169cm korkea saddlebred. Lundy kasvoi suurella askellajihevosia kasvattavalla tallilla jossa se sai itsekin muutaman jälkeläisen ennenkuin se ostettiin kilpailukäyttöön. Tamma oli todella kiltti ja mukavuuden haluinen, mutta toisaalta äärettömän nöytä. Omistaja puhui että siltä puuttui kokonaan sellainen kilpahevoselle tarvittava temperamentti, mutta ennenkaikkea tamma oli todella tasainen suorittaja kaikissa tehtävissä. Tamman kerättyä tarpeeksi meriittiä kisoissa, se siirtyi tilan tyttärien harrasteratsuksi ja kierteli muutamat pienet este ja koulukilpailutkin. Tamma nautti kun sai maastoilla pienten omistajiensa kanssa ja se sai myöskin laiduntaa isossa laumassa aina kesäisin. Lundy nukkui pois 27-vuotiaana samaiselle laitumelle. Emänemä Glitter Maniac (evm) oli musta, 165cm korkea, friisiläinen. Glitter Maniac, tutummin "Milla" syntyi valtion siittolassa ja siitä piti tulla emänsä tavoin läheisen panimon vankkurihevonen. Millan isä kuitenkin oli täyspäiväinen kouluratsu, eikä mennyt aikaakaan kun tamman omakin kapasiteetti huomattiin. Niimpä se sai jättää kärryhevosen elämän ja myytiin hyvällä rahalla klassista kouluratsastusta harjoittavalle ratsutilalle. Milla sai aloitella ratsunuraa kaikessa rauhassa, luonteeltaan se olisikin ollut varmasti loistava kärryhevonen, niin viisas ja rohkea mutta kuitenkin todella näyttävä ulkonäöllisesti. Millalla meni jonkinaikaa että se saatiin "syttymään" ratsastuksen suhteen, ja kun aika koitti niin se voitti lähes jokaisen kouluratsastuslähdön mihin osallistui. Myöhemmällä iällä se siirtyi pienimuotoiseen ratsastuskoulukäyttöön, jonka kuitenkin lopetti tapaturma tarhatessa ja tamma saikin siirtyä varsojen tekoon. Milla sai 3 kaunista varsaa, joista peräti 2 saivat jäädä syntymätallilleen jatkamaan emänsä kavionjäljissä. Emänemänisä Fire-Eater (emv) oli 164cm korkea musta friisiläisori. "Fire" oli rakenteeltaan todella korrekti ja sillä riitti jouhia ja jalkakarvaa vaikka muille jakaa. Se hurmasi ulkonäöllään kaikki katsojat. Kouluratsastuksessa Fire kilpaili jopa vaikeissakin luokissa puoliveristen rinnalla. Sillä oli suuret, joustavat ja elegantit liikkeet. Etenkin ravissa se liikkui kuin jousilla ja yllättävän kevyen oloisesti. Fire voitti paljon isompiakin paikallisia kilpailuja. Oriille oli todella paljon kysyntää joten se siiryi melko pian täyspäiväiseen jalostuskäyttöön. Ensin se astui vain muutaman tamman ja sitä treenattiin edelleen kouluratsastukseen, mutta tuntui että tammat olivat vieneet kaiken huomion joten ne oli parempi jättää väliin. Omistajakin totesi että oriin pitäminen maksaa takaisin enemmän kuin kilpahevosen. Emänemänemä Cava Little Glossy (emv) oli 170cm korkea musta friilisäistamma joka asui pienellä paikkakunnalla maatilalla. Talon isäntä opetti tamman vetämään jos jonkinlaista peräkärryä perässään mutta ei mennyt aikaakaan kun pieni maatila lopetti toimintansa ja kaikki omaisuus tuli pakkohuutokaupattavaksi. Tilan uusi omistaja ei ollut niinkään hevosista kiinnostanut joten tamma jäi vaille huomiota ja hoitoa. Puolen vuoden seisoskelun jälkeen tilan uusi omistaja päätti laittaa sen myyntiin edullisesti. Eräänä päivänä suuri hevoskuljetusauto ajoi pihaan ja sanoi haluavansa ehdottomasti tämän tamman itselleen. Niinpä tamma pääsi matkustamaan uuteen kotiinsa, suureen valtionsiittolaan, vetämään vankkureita. Tamma oli suuri ja näyttävät ja kiltin luonteensa ansiosta sillä riitti aina töitä vanhuuspäivilleen asti. Tamma tuli kantavaksikin muutamat kerrat, mutta se oli todella suosittu kärryjen eteen, joten sen ei suotu lomailevan kovinkaan pitkiä aikoja.
Jälkeläiset
Näyttelykalenteri
| PKK (1x KTK-sert, 5x EO-sert, 5x KP) | |
|
26.06.2016, Kutsu, Rakenne: Hevostammat BIS3 KTK-sert (tuom. Viiru) 23.06.2016, Kutsu, Rakenne: Hevostammat LKV EO-sert (tuom. aksu) 28.05.2016, Kutsu, Rakenne: Hevostammat EO-sert (tuom. Viiru) 25.04.2016 , Kutsu, Rakenne: Hevostammat - EO-sert (tuom.aksu) 18.04.2016, Kutsu, Rakenne: Hevostammat EO-sert (tuom. Annundwen) 11.04.2016 , Kutsu, Rakenne: Hevostammat - EO-sert (tuom.Minna) |
30.03.2016 , Kutsu, Muu kuva - LKV KP (tuom.Tinuvel) "Reippaan näköistä menoa, kuva ihan huokuu energiaa. Tausta on kaikessa yksinkertaisuudessaan erittäin toimiva ja ihastuttava." 11.04.2016 , Kutsu, Muu kuva - KP (tuom.Annundwen) 18.04.2016 , Kutsu, Muu kuva - KP (tuom.Tinuvel) 28.05.2016, Kutsu, Muu kuva - KP (tuom.Annundwen) 22.10.2016, Kutsu, Muu kuva - LKV - KP (Minna) |
Kisakalenteri
| KRJ (46 sijoitusta) | |
|
15.01.2016, Kutsu, Vaativa B - 3/30 17.01.2016, Kutsu, Vaativa B - 4/30 17.01.2016, Kutsu, Vaativa B - 5/30 17.01.2016, Kutsu, Vaativa B - 5/30 18.01.2016, Kutsu, Vaativa B - 5/50 19.01.2016, Kutsu, Vaativa B - 2/30 19.01.2016, Kutsu, Vaativa B - 1/30 19.01.2016, Kutsu, Helppo A - 2/80 20.01.2016, Kutsu, Vaativa B - 6/50 20.01.2016, Kutsu, Vaativa B - 2/30 20.01.2016, Kutsu, Vaativa B - 1/30 21.01.2016, Kutsu, Vaativa B - 2/30 21.01.2016, Kutsu, Vaativa B - 5/30 21.01.2016, Kutsu, Vaativa B - 2/30 21.01.2016, Kutsu, Vaativa B - 4/30 21.01.2016, Kutsu, Vaativa B - 5/40 22.01.2016, Kutsu, Vaativa B - 1/30 22.01.2016, Kutsu, Vaativa B - 4/30 22.01.2016, Kutsu, Vaativa B - 2/80 23.01.2016, Kutsu, Vaativa B - 4/50 24.01.2016, Kutsu, Vaativa B - 1/30 26.01.2016, Kutsu, Vaativa B - 4/40 26.01.2016, Kutsu, Vaativa B - 7/80 |
26.01.2016, Kutsu, Vaativa B - 5/30 27.01.2016, Kutsu, Vaativa B - 2/30 28.01.2016, Kutsu, Vaativa B - 4/20 28.01.2016, Kutsu, Vaativa B - 4/20 28.01.2016, Kutsu, Vaativa B - 1/40 29.01.2016, Kutsu, Vaativa B - 5/40 31.01.2016, Kutsu, Vaativa B - 3/20 01.02.2016, Kutsu, Helppo A - 6/40 02.02.2016, Kutsu, Helppo A - 5/40 04.02.2016, Kutsu, Vaativa B - 1/40 04.02.2016, Kutsu, Vaativa B - 5/40 06.02.2016, Kutsu, Vaativa B - 1/30 06.02.2016, Kutsu, Vaativa B - 2/30 06.02.2016, Kutsu, Vaativa B - 2/40 10.02.2016, Kutsu, Vaativa B - 5/30 10.02.2016, Kutsu, Helppo A - 3/40 11.02.2016, Kutsu, Helppo A - 6/40 12.02.2016, Kutsu, Helppo A - 4/40 12.02.2016, Kutsu, Helppo A - 1/30 14.02.2016, Kutsu, Helppo A - 3/30 17.02.2016, Kutsu, Helppo A - 5/30 18.02.2016, Kutsu, Helppo A - 4/30 19.02.2016, Kutsu, Helppo A - 5/30 |
| VVJ (39 sijoitusta) | |
|
30.01.2016, Kutsu, Vaativa yhdistetty - 3/30 05.02.2016, Kutsu, Vaativa yhdistetty - 6/40 09.02.2016, Kutsu, Vaativa yhdistetty - 6/40 09.02.2016, Kutsu, Vaativa yhdistetty - 5/30 13.02.2016, Kutsu, Vaativa yhdistetty - 3/30 16.02.2016, Kutsu, Vaativa yhdistetty - 3/30 17.02.2016, Kutsu, Vaativa yhdistetty - 2/30 18.02.2016, Kutsu, Vaativa yhdistetty - 3/30 20.02.2016, Kutsu, Vaativa yhdistetty - 2/40 21.02.2016, Kutsu, Vaativa yhdistetty - 2/30 22.02.2016, Kutsu, Vaativa yhdistetty - 1/30 23.02.2016, Kutsu, Vaativa yhdistetty - 1/40 24.02.2016, Kutsu, Vaativa yhdistetty - 1/30 25.02.2016, Kutsu, Vaativa yhdistetty - 4/30 25.02.2016, Kutsu, Vaativa yhdistetty - 3/30 26.02.2016, Kutsu, Vaativa yhdistetty - 3/30 26.02.2016, Kutsu, Vaativa yhdistetty - 2/30 02.03.2016, Kutsu, Vaativa yhdistetty - 1/30 11.03.2016, Kutsu, Vaativa yhdistetty - 5/30 13.03.2016, Kutsu, Vaativa yhdistetty - 1/30 |
19.03.2016, Kutsu, Vaativa yhdistetty - 1/30 23.03.2016, Kutsu, Vaativa yhdistetty - 4/30 27.03.2016, Kutsu, Vaativa yhdistetty - 3/30 29.03.2016, Kutsu, Vaativa yhdistetty - 3/30 02.04.2016, Kutsu, Vaativa yhdistetty - 1/30 02.04.2016, Kutsu, Vaativa yhdistetty - 1/30 03.04.2016, Kutsu, Vaativa yhdistetty - 3/30 08.04.2016, Kutsu, Vaativa yhdistetty - 5/30 09.04.2016, Kutsu, Vaativa yhdistetty - 3/30 15.04.2016, Kutsu, Vaativa yhdistetty - 1/30 18.04.2016, Kutsu, Vaativa yhdistetty - 4/30 19.04.2016, Kutsu, Vaativa yhdistetty - 5/30 20.04.2016, Kutsu, Vaativa yhdistetty - 5/30 30.04.2016, Kutsu, Vaativa yhdistetty - 1/30 03.05.2016, Kutsu, Vaativa yhdistetty - 1/30 16.05.2016, Kutsu, Vaativa yhdistetty - 1/30 17.05.2016, Kutsu, Vaativa yhdistetty - 2/30 18.05.2016, Kutsu, Vaativa yhdistetty - 1/30 22.05.2016, Kutsu, Vaativa yhdistetty - 3/30 |
Päiväkirja ja valmennukset
(7 kouluvalmennusta ja 7 päiväkirjamerkintää)
18.03.2016, Päiväkirjamerkintä 7 - Kics
Tänään olisi vuorossa taas palata kunnolla arkeen ja tempaista Sparklen kanssa kunnon valjakkoajotreeni. Ensiviikolle meille on sovittu kehuttu - ja suosittu - valmentaja, jota olen yrittänyt aikaisemminkin ruinata käymään. Hän on kuitenkin "ulkomaanvahvistus" ja käy vain harvoin suomessa. Ennen hän ei ottanut valmennuspyyntöjäni oikein tosissaan, nyt kun on kuitenkin meriittiä tässä lajissa tullut useammankin hevosen kanssa suostuu hänkin tulemaan katsomaan onko mitään korjattavaa. Sparkle nököttää keskellä tarhaansa. Aamupäivän aurinko paistaa kirkkaana ja heijastuu vielä lumesta kahta kauheampana. Ulkona on todella lämmin, vaikka yöllä olikin pakkasta. Nappaan Sparklen tarhasta ja talutan sen puoliksi perässäni raahaten talliin. Tamma tykkää työnteosta, mutta sillä ei ole mikään kiire ikinä minnekään, jos ei ole tosi kyseessä. Tallissa harjailen tammaa hetken, ja seuraavaksi valjastan sen tottuneesti ulkona loppuun. Sparklella on työhevosen rautahermot, se jaksaa seistä vaikka vapaana valjastuksen ajan ja se tietenkin helpottaa mun hommia melkoisesti. Saatuani kärrytkin perään suuntaan kentälle joka on sulanut juuri sopivasti, mutta ei ole kuitenkaan liian pehmeä kärryillä menoon. Aloitan pitkäveteisen alkuverryttelyn, tiedän että Sparkle on tänään normaaliakin hitaampi, onhan se kehittänyt itselleen kevään esimmäisen kiiman. Tähän kiimaan ei olisi kuitenkaan tarkoitus astuttaa, vaan kilpailla ainakin kesään asti. Mikäli tulokset ylittää odotukset, saa hevonen jäädä nk. "eläkkeelle" kilpakentiltä. Alkuverryttelyissä teen paljon kaarevia uria ja herättelen tammaa terävillä siirtymisharjoituksilla. Pian se rupeaa taas kuuntelemaan kunnolla ja työskentely helpottuu huomattavasti. Harjoittelen tänään Sparklen kanssa erilaisia radan teitä, haluan että se osaa kääntyä kärryjen kanssa sulavasti, vaikka käännös tulisikin melko pienelle tielle. Aluksi Sparkle tuntuu ahdistuvan lähestyvistä aisoista, mutta rentoutuu ja malttaa kääntyä tarpeeksi rauhalliseen tahtiin että saa tarpeeksi tilaa. Tämän tehtävän jälkeen harjoittelin vielä pysähdyksiä ja siirtymisiä muutenkin. Kärryjen kanssa pysähtyminenkin on aavistuksen hankalampaa kuin ratsastajan kanssa, koska itsensä lisäksi hevosen pitää pysäyttää myös takana tuleva kärry. Ensimmäiselle kerralla Sparkle hiippaili turhankin varovasti pysähdykseen. Pian taas tamma kuitenkin muisti miten tämä homma toimii ja nojasi hyvin pysähdyksessä. Tamma on jo taitava näky kouluradoilla, joten pienellä rutiinilla kärryjenkin kanssa tämä tulee haalimaan varmasti kasan ruusukkeita. Ainakin kouluradalta. Tarkkuus on myöskin helppo tammalle, tämä on niin hyvä ja helppo ohjata, mutta vauhdin saaminen voi välillä tuottaa tuskaa. Kouluradalla kun harvemmin revitetään tuhatta ja sataa. Treenaamisen jälkeen tammasta suorastaan valui hiki, joten nakkasin kärryt perästä pois ja talutin vielä loppukäynnit. Loppukäyntien jälkeen vein tamman pesupaikalle ja suihkutin siitä suurimmat hiet pois. Laitoin Sparklelle vielä muutaman kuivatusloimen selkään ja se saa jäädä karsinaan kuivahtamaan hetkeksi ennen ulos menemistä. Jään vielä rapsuttelemaan tammaa hetkeksi, ennenkun menen jatkamaan muita tallihommiani.
16.03.2016, Päiväkirjamerkintä 6 - Kics
Soitin aikaisin aamulla ystävälleni Lashraelille, olin taas heti aamusta saanut loistosuunnitelman. Lashrael lupautui tulemaan tallille heti kun on saanut omat hevosensa ruokittua ja hoidettua tarhoihinsa. Karsinat saavat kuulemma jäädä tallityöntekijöiden huolehdittavaksi. Kevät tekee tuloaan kovaa vauhtia ja tallille tullessani pysähdyin katselemaan vielä ihanan lumista peltoa. Menin penkomaan tallin vintiltä vanhat laskettelusukset ja muutaman muunkin tykötarpeen tämänpäivän puuhia varten. Mikäli et jo ole arvannut, vuorossa on siis hiihtoratsastusta! Sparkle on tottunut kärryjen ja reen vetoon, mutta tätä en ole keksinyt vielä ikinä tamman kanssa kokeilla. Onhan se hyvä päästää tammakin revittelemään pellolle tässä treenien lomassa, Sparklen tuntien sekin nauttii kun ei ole aina niin vakavaa. Menen harjaamaan Sparklea sen omaan karsinaan ja sovittelen varusteita jo valmiiksi. Kuulen kuinka tallin ovi käy ja pian näenkin tutut kasvot kävelevän luokseni. "Moikka Lashrael!" sanon ystävälleni iloisesti. "Mitäs sulla nyt sitten on suunnitelmissa?" Lashrael kysyy katsoen kummastuneena virityksiäni Sparklen päällä. "Hiihtoratsastusta! Kohta tulee kevät ja me ollaan tämä laji missattu kokonaan!" sanon ystävälleni nauraen ja viiton hänelle tallin käytävällä olevia suksia ja monoja. "Kaikkeen mäkin ryhdyn..." huokailee hän ja kiskoo monoja jalkaansa. Minä talutan Sparklen jo edeltä pellolle ja verryttelen ja tottuttelen sitä pellolla menemiseen. Tamma vaikuttaa todella innokkaalta ja välillä minulla on täysi työ pitää se hallinnassa, mutta kilttinä hevosena se kuitenkin rauhottuu yhtä nopeasti kuin on villiintynytkin. Lashrael sipsuttaa sukset jalassaan pellon reunalle jossa laitamme vielä liinat kiinni Sparklen rintaremmiin ja ensimmäinen hiihtoratsastuskierros saa alkunsa. Ystäväni pysyy yllättävän hyvin kyydissä joten lisään vauhtia välillä haasteeksi. Muutaman kerran joudumme pysähtymään kun Lashrael katoaa näkyvistä ja näen lumen pöllähtävän. Meillä on ihan super hauskaa ja Sparklekin pärskähtelee innoissaan ja jaksaa tarpoa lumessa yllättävänkin reippaasti. Välillä vaihdamme vuoroja ja Lashrael pääsee kostamaan minulle omat koettelemuksensa. Pian meillä kaikilla kolmella on sen verran hiki että päätämme lopettaa tältä päivältä. Annan ystäväni vielä loppuverrytellä tamman ja vien sillä välillä ylimääräiset varusteet takaisin tallin vintille. Tallissa Lashrael on jo harjaamassa tammaa, ja menen auttamaan häntä. Pian Sparkle on valmis menemään tarhaan, se vaikuttaa oikein tyytyväiseltä. Juotan tammalle vielä lämmintä melassivettä jossa on ripaus suolaa mukana. Tämän jälkeen totean että taitaa olla parempi viedä tamma tarhaan ja lähteä taloon kahville lämmittelemään!
14.03.2016, Päiväkirjamerkintä 5 - Kics
Istuin tallin toimistossa hörppien kahviani mietteliäänä. Olen edelleen niin häkeltynyt Sparklen hyvistä suorituksista kilparadoilla, että meinaan pakahtua onnessa. Tamma on saanut myöskin kolme uskomattoman upeaa varsaa, jopa ehkä itseään parempia. Huonosta tammasta ei saa hyvää varsaa vaikka olisi kuinka upea isäori, mutta onneksi minulla ei ole sellaisia ongelmia kun priimaa pukkaa vaikka hyvää yritetään. Sparklea olen ratsastellut pikkuhiljaa laatuarvostelu kuntoon, koko ajan vähän jännittää että uskaltaisinko jo ensikuussa heittää sen raadin eteen, vai odottelenko vielä hetkisen. Kupliva jännitys häiritsee koko ajan mieltäni. Eilen sain ihanan soiton Taciturnilta, häneltä olen ostanut ihanan tammani Fairydust HZ:n ja vaihdossa annoin luvan tehdä tilausvarsan omalla oriillan Sparklesta. Taci kertoi että varsalle kuuluu oikein hyvää ja pian he aikovat mennä kilpakentille pyörähtämään. Haluan ehdottomasti olla mukana katsomassa, Twilight Sparkle on sen verran upea varsa, todella kevyt mutta jotain siinä on mikä saa sen muistuttamaan emäänsä Sparklea. Siemaisen kahvini loppuun ja suunnistan talliin missä Sparkle odottaakin minua jo karsinassa heiniä syöden. "Moikka tamma, miltä kuulostaisi tänään pieni koulutreeni?" kysäisen tammalta ja se nuuhkii minua innokkaana karsinan oven yli herkkujen toivossa. "Voi sua, herkut saadaan vasta töiden jälkeen..." sanon Sparklelle moittivaan sävyyn. Haen satulahuoneesta tamman varusteet ja pyyhkäsen sen ensimmäisenä muutamalla harjalla läpi. Varustamisen jälkeen päätän suunnistaa tamman kanssa kentälle pitkästä aikaa. Kenttä on sulanut jo lähes kokonaan, siinä on enää pieni kerros lunta, mutta lumen alla maa on jo sulaa joten pohja on todella ihanteellinen. Ei liian upottava, mutta toisaalta tekee ihan hyvää välillä mennä raskaammallakin pohjalla. Hyppään hevoseni selkään ja aloitan heti alkuverryttelyt. Sparklen kanssa vertyminen vie aina hieman aikaa, se syttyyy vasta kun pääsee tekemään kunnon tehtäviä. Teen tamman kanssa paljon ympyröitä ja muita kaarevia uria, vaadin siltä täydellistä taipumista ja pian se alkaakin työskentelemään ihan mukavasti takaosa allaan polkien. Tyytyväisenä nostan tammalla laukan - sen ehdottomasti parhaan askellajin - ja harjoittelen temponmuutoksia laukassa. Sparkle pärskii alkuun innoissaan, mutta huomaa pian itsekin että kaahata ei kannata koska pohja on kuitenkin normaalia hankalampi hevoselle. Tamma tyytyy kuuntelemaan minua todella tarkasti, toinen korva suunnattuna minua kohti ja toinen menosuuntaan. Tunnen satulaan kuinka Sparkle liikkuu notkeana kuin kissa, selkä pyöreänä ja muutenkin hyvin tuntumalla. Tälläiset kaikki ovat suuria ilonpäiviä, tietää että hevonen ei ole oikeasti kipeä mistään ja voi hyvillä mielin suunnitella tulevia tapahtumia. Puolentunnin aktiivisen työskentelyn jälkeen Sparkle rupeaa olemaan jo melko hikinen. Menen tamman kanssa vielä loppuverryttelyt pidemmän kaavan mukaan ja hyppään sitten alas selästä ja talutan loppukäynnit menemällä pienen maastopolun, joka kiertää oikeastaan vain koko tallialueen ympäri metsän kautta. Vien Sparklen talliin ja aurinko paistaa jo kirkkaana taivaalla. Tallissa puen tammalle muutaman loimen päälle ja vien sen tarhaan samantien kun on näin upea ilma. Fairydust HZ, eli Fea, odottelikin Sparklea jo portilla malttamattoman. Kun päästin Sparklen irti se laukkasi muutaman kierroksen suuressa tarhassa ja Fea meni perässä onnellisena. Ihana nähdä kuinka tammat nauttivat toistensa seurasta. Kilpahevonenkin on kuitenkin hevonen niinkuin muutkin, ja hevoset ovat laumaeläimiä. Ohjeistan tallityöntekijöitäni ottamaan loimet pois muutaman tunnin kuluttua kun tamma on kuivunut, niin sekin pääsee nauttimaan ja piehtaroimaan viimeisiin kevään lumiin.
12.03.2016, Päiväkirjamerkintä 4 - Kics
Tänään olin jo aikaisin aamulla tallilla. Sparkle - ensimmäinen georgian grande kasvattani - saisi itselleen pitkästä aikaa hierojan käymään. Sparkle odottelikin jo tallissa heiniään tyytyväisenä mutustullen. "Arvaa mitä Sparkle, emäsi sai YLA-I palkinnon ja oli peräti Arvostelun toiseksi paras!" kerroin tammalle riemuissani ja se tuntui lähinnä kerjäävän minulta herkkuja. Huomasin tutun auton kaartavan tallin pihamaalle, joten nappasin Sparklen narunpäähän ja laitoin sen käytävälle seisomaan molemmilta puolilta kiinni. Hieroja asteli talliin hymyillen kun näki Sparklen. "Mahtaako se olla vähän tuhdimmassa kunnossa kuin viimeksi?" hän sanoo virnistäen. "Se on kyllä hyvin mahdollista. Itseasiassa me ollaan kisattu jo kouluratsastusta niin paljon, että ollaan oikeastaan siirrytty kokonaan valjakkoajoon. Siinä on vähän hankala saada tälläistä hevosta kunnolla liikkeelle joka osaa kaikki koiruudet sen estämiseksi ja jolkottelee vain menemään..." vastasin ja samalla katsoin Sparklea tuntien pientä myötähäpeää rakasta pullukkaani kohtaan. Hieroja aloitti työnsä ja katselin vierestä tarkkaavaisena. Ei mennyt kuin hetki ja hieroja löysi ensimmäisen jumituskohdan - lavasta. Hän näytti miten sitä pystyy verryttelemään aina hierontojen välissä. Sparkle nautti täysillä kaikesta saamastaan huomiosta ja pitikin silmät puoliummessa lähes koko toimenpiteen ajan. Paitsi silloin kun hieroja tuli kohti sen päätä niin täytyihän sitä yrittää puoliväkisin kaivaa kaikki taskut jos löytyisi vaikka herkkuja. Hierojan siirtyessä seuraavaan käsiteltävään hevoseen lähdimme Sparklen kanssa maneesiin hetkiksi kävelemään ennen tarhaan menoa. Tallitytöt jäivät pitämään hierojalle seuraa joten sainkin päästää Sparklen maneesiin vapaaksi. Sparklea ei paljoa juokseminen kiinnosta, se ennemmin seuraa minua turpa selässä kiinni kuin ottaa juoksuaskelia. Siellä me sitten kävelimme peräkanaa - minä ja minun pullukkani. Kävelemisen jälkeen venyttelin Sparklea vielä hieman ja vein sen tarhaan jatkamaan heinän syöntiä. Sparkle jopa ravasi heinäkasalle. On se kyllä aikamoinen tapaus, mutta kertakaikkiaan niin ihana.
10.03.2016, Kouluvalmennus 7 - Valmentaja: Lashrael
Taas on aikaa kulunut siitä, kun olen ollut tekemisissä Sparkle-tamman ja Kicsin kanssa. Tänään kuitenkin minut jälleen kutsuttiin paikalle pitämään kouluvalmennusta. Koko matkan mietin mitä ihmettä laittaisin ratsukon tekemään. Viimekertojen mukaan tiesin, että molemmat osasivat vaikka ja mitä. Ehkä keskittyisimme vain perusjuttuihin ja tarkkuuteen, ajattelin, kun pujahdin maneesin ovesta sisään. Sisällä minua odotti REIPAS ja INNOKAS Sparkle-tamma. Yleensä se ainakin alkuun oli vähän testaileva ja jumitteleva. No ei siinä! "Mitä olet tehnyt hevosellesi?", huusin Kicsille maneesin toiseen päätyyn. "Sparkella on ollut muutama vapaapäivä...", sain vastaukseksi hieman epäröivällä äänellä. Käskin ratsukkoa laukkailemaan hetken reippaasti, jos Kics vaikka rentoutuisi samalla, kun hevonenkin hieman päästelisi höyryjään pihalle. Kun molemmat vaikuttivat paljon rennommilta, pyysin ratsastamaan pääty-ympyrän molempiin päihin maneesia ravissa pohkeenväistöä. Molemmille pitkille sivuille tulisi kolme reipasta nopeaa ravilisäystä, josta yhtä nopeasti takaisin harjoistusraviin. Väistöympyrät sujuivat hyvin, mutta lisäyksissä Sparkle oli aavistuksen tahmea. Muistutin Kicsiä olemaan aivan rento ja silti käyttämään apuja napakasti. Lisäyksetkin alkoivat sujua, joten vaihdoimme tehtävää hieman. Pääty-ympyröillä pitäisi puolet ympyrästä taivuttaa sisään ja puolet ympyrästä ulospäin. Pitkille sivuille lisätyn ravin sijaan kolme laukannostoa. Tamma taipui kivasti ja oli kuulolla, mutta nyt puolestaan nopeat laukkapätkät saivat sen jopa aavistuksen kuumumaan. "Kuumuus ei haittaa, mutta muistuta tammaa, että sinä kuitenkin määräät. Se saa ja sen pitääkin olla innokas, mutta sinä määräät", toistin Kicsille. Kics rentoutti istuntaansa hienosti ja Sparkle suoriutui laukannostoista hyvin. Annoin ratsukolle luvan kävellä vähän aikaa. Lopuksi jatkoimme vielä siirtymisillä. Lävistäjä tultiin keskilaukkaa, ennen kulmaa raviin, C:ssä ja A:ssa seis. Ravin kautta keskilaukassa jälleen lävistäjälle. Sparkle oli nyt jo loistavasti kuulolla ja suoritti vaadittavat asiat juuri oikeissa kohdissa. Keskilaukka oli välillä aavistuksen hätäistä, mutta syy oli kuskin, Kics nimittäin näpläsi selässä liikaa, eikä antanut vain hienon ratsunsa suorittaa näitä asioita, jotka se nyt varmasti osasi. Muistutuksen jälkeen tehtävä tultiin pari kertaa vielä ja upean näköisesti. Sparkle on kyllä kaunis, kun se kulkee oikeassa muodossa! Annoin luvan siirtyä ravailemaan rennosti loppuraveja. Sparkle hakeutui heti loistavasti kivaan eteen-alas –muotoon. Sparklen hölkytellessä kyselin kuinka Kicsin viime viikonlopun kisat olivat menneet ja monen aasinsillan jälkeen huomasimme taas juoruavamme naapurin Pertin vaimon tytön ponista... No ainakin Sparkle sai kunnon loppuverkat ja kävelyt, sillä juttua riitti!
05.03.2016, Kouluvalmennus 6 - Valmentaja: Tuulia
Toisella valmennuskerrallamme Sparkle ei ollut aivan yhtä pirteällä tuulella kuin edellisellä, joten sait alkulämmittelystä lähtien tehdä lujasti töitä, että tamma pysyisi liikkeessä. Tälläkin kerralla annoin teidän huolehtia alkulämmittelyistä itsenäisesti samalla kun tarkkailin istuntaasi. Tällä kertaa istuit Sparklen satulassa paljon rennommin, mutta välillä kantapääsi pääsivät lipsahtamaan ylös ja jouduin niistä sinulle huomautamaan pariin otteeseen. Lämmiteltyänne aikanne kutsuin teidät luokseni kentän keskelle selittääkseni tämän kertaisen tunnin teeman. Tänään harjoittelisimme sulkutaivutuksia oikealle ja vasemmalle kootussa ravissa. Ensin saisitte harjoitella sulkutaivutuksia pitkää sivua pitkin, minkä jälkeen harjoittelisimme samaa keskihalkaisijalla. Pitkiä sivuja pitkin sulkutaivutukset sujuivat teiltä hyvin ja parin onnistuneen suorituksen jälkeen annoinkin teille luvan siirtyä hetkeksi käyntiin ennen kuin aloimme työstämään sulkutaivutuksia pituushalkaisijaa pitkin. Parin käynnissä tehdyn kierroksen jälkeen pyysin sinua jälleen siirtämään Sparklen koottuun raviin. Ehdotin, että harjoituksen helpottamiseksi tekisitte Sparklen kanssa voltin pitkän sivun alussa voltin oikealle ja keskellä voltin vasemmalle, sillä sulkutaivutuksen asento on sama kuin voltilta tullessa. Teittekin harjoituksen näin pari kertaa kunnes tehtävä alkoi sujua, jolloin käskin jättämään apuvoltit pois. Sait Sparklen tekemään sulkutaivutusta oikealle ja vasemmalle pituushalkaisijaa pitkin erinomaisesti myös ilman apuvoltteja, joten parin toiston jälkeen annoin teille luvan siirtyä harjoitusravin kautta käyntiin.
04.03.2016, Kouluvalmennus 5 - Valmentaja: Tuulia
Sparkle olikin tänään pirteällä päällä ja aloitti valmennuksen säikkymällä kentän vierellä olevissa puskissa olevia mörköjä. Sait kuitenkin tamman pian takaisin hallintaasi ja totesit nauraen tämän olevan vain arkipäivää tamman kanssa sen sille päälle sattuessa. Päätinkin siinä samassa pistää teidät kunnolla töihin, jottei Sparklelle jäisi aikaa miettiä temppuja sinun vedättämiseksesi. Alkulämmittelyksi saitte tehdä paljon erilaisia kiemuroita ja voltteja eri askellajeissa. Käskin sinua samalla hieman rentouttamaan istuntaasi, sillä nyt istuit jäykkänä kuin puupökkelö tamman selässä odottaen mitä se seuraavaksi keksisi, mikä taas johti siihen, että Sparkle näytti siltä kuin tulisilla hiilillä kulkisi. Rentouduttuasi hieman tammakin rentoutui, jolloin yhteistyönne alkoi sujua todenteolla. Lämmiteltyänne tarpeeksi kutsuin teidät luokseni kentän keskelle kertoakseni tämän päivän teemasta. Täksi päiväksi olin suunnitellut teille avotaivutus harjoituksia kootussa käynnissä ja ravissa. Aloitimme avotaivutuksilla kootussa käynnissä pitkillä sivuilla. Ensimmäisellä kerralla et käyttänyt sisäpohjetta tarpeeksi voimakkaasti, jolloin Sparkle pääsi karkaamaan pois uralta. Toisella pitkällä sivulla olit napakampi sisäpohkeen kanssa, jolloin Sparkle pysyi uralla. Annoin teidän tulla tehtävän vielä pari kertaa kunnes avotaivutukset sujuivat moitteettomasti, minkä jälkeen annoin teille luvan siirtyä raviin. Saitte hetken ravailla uraa pitkin harjoitusravissa, kunnes pyysin sinua siirtämään Sparklen koottuun raviin. Tamma ei olisi oikein halunnut lyhentää askeltaan, mutta sait sen lopulta parin yrityksen jälkeen menemään koottua ravia. Ravissa suoriuduitte avotaivutuksista heti moitteettomasti, joten muutaman suorituksen jälkeen annoin teille luvan siirtyä käyntiin siksi aikaa kun selitin teille tunnin viimeisen tehtävän. Viimeisessä harjoitteessa halusin teidän tulevan M-F kirjainten välisen pitkän sivun avotaivutusta kootussa ravissa ja K-H välisten kirjainten pitkän sivun avotaivutusta kootussa käynnissä siten, että vaihtaisitte askellajia aina lyhyen sivun keskellä. Nyökättyäsi ymmärtäneesi harjoituksen annoin teille luvan aloittaa. Siirtymiset tuottivat teille aluksi hieman vaikeuksia, mutta parin yrityksen jälkeen nekin alkoivat sujua. Avotaivutukset tässä tehtävässä sujuivat teiltä hienosti alusta alkaen, joten kun saitte siirtymiset kohdilleen annoin teille luvan aloittaa loppuveryttelyt ja kiitin teitä valmennuksesta.
01.03.2016, Päiväkirjamerkintä 3 - Kics
Tänään saavuin tallille leveästi hymyillen. Let It Sparklen emä, Glitter Puff, sai KRJ:n laatuarvostelutilaisuudesa 1-palkinnon! En malttaisi millään odottaa Sparklen viemistä samaisiin arvosteluihin, ties vaikka tämä olisi yhtä taitava kuin emänsä. Vielä meillä on kuitenkin sinne jonkin verran matkaa, tamma on kyllä erityisen hyvin kouluratsastuksessa pärjännyt, olen siitä erityisen ylpeä. Varsana kun tätä karvaista ei-niin-kilparatsun näköistä ja oloista tammaa podin jo myyväni jollekin tädille ratsuksi, tai vaikka ratsastuskouluun, mutta onneksi maltoin odottaa mieleni, että varsa sai kasvaa, ja näyttää mihin se on sisimmissään tehty. Sparkle on ehdottomasti yksi rakkaimmista hevosistani, onhan se emänsä ensimmäinen varsakin. Sparkle katseli minua karsinan oven yli suurilla lempeillä silmillään. "Voi sinua tamma, et tiedäkään mitä kaikkea olen varannut tulevaisuudessa varallesi!" nauroin Sparklelle. Aloitin heti tamman harjaamisen, täytyy päästä heti aamusta tutun ja turvallisen Sparklen selkään ennenkuin liikutan tallista löytyvät nuorikot. Harjauksen jälkeen lätkäisin tammalle normaalit suitset päähän ja superpehmeän koulusatulamme. Talutin tamman maneesiin ja hyppäsin selkään tottuneesti. Sparkle oli aavistuksen uneliaan oloinen, selvästi olin tullut hänen mielestään liian aikaisin talliin. Teinkin pitkät alkuverryttelyt että löysin haluamaani liikettä ratsustani. Harjoittelin lähinnä taivutuksia, tänään ei ole varsinainen treenauspäivä, mutta en halua jättää tätä seisomaankaan. Puolentunnin vääntämisen jälkeen tunnen että hevonen rupeaa liikkumaan täydellisesti omalla moottorillaan. Loppuajan riittikin ihan vain pienet avut, istua kyydissä sekä ennen kaikkea nauttia. Laukkavaihtojen harjoittelun jälkeen lähdin Sparklen kanssa loppuajaksi maastoon hölkkäilemään. Keli oli mitä mainioin, aurinkokin rupesi juuri paistamaan lupaavasti kun lähdimme matkaan. Annoin Sparklen hölkätä kaikki suorat ja ylämäet reippaaseen tahtiin ja tallille palasimme käynnissä pientä mutkittelevaa polkua pitkin. Tallissa annoin tammalle muutaman porkkanan ja harjasin sen hien kihartamat karvat suoriksi. Puin sille loimet päälle ja lähdin viemään sitä tarhaan. Tarhassa portilla oli vahdissa Fea, Sparklen paras kaveri ja se näytti ensimmäiseksi hieman kärttyistä naamaa kaverilleen, ihankuin kysyäkseen missä se on viipynyt koko aamun! Tallissa päätin puhdistaa Sparklen suitset käytön jäljiltä ja samalla siemailla muutaman kupin kahvia.
29.02.2016, Kouluvalmennus 4 - Valmentaja: Lashrael
Kävin jokunen aika sitten ratsastamassa itse Sparkle-tammalla, mutta nyt vuorossa olisi kouluvalmennus, jossa Kics saisi itse ratsastaa tammaansa minun ohjeistuksessa. Kaikkien yllätykseksi olimme molemmat oikeaan aikaan oikeassa paikassa. Eli Kics oli jo aloittanut ravailemaan, kun minä sitten saavuin maneesiin. Tervehdin Kicsiä ja jäin hetkeksi hiljaa seuraamaan ratsukon työskentelyä. Sparkle selvästi oli sitä mieltä, ettei se jaksaisi nyt työskennellä… ”Laita se tamma nyt töihin! En minä tämmöistä tänne asti tullut katsomaan!” huusin ilkikurisesti. Kics teki työtä käskettyä ja kohta tamma alkoi jo kunnioittaa ratsastajan apuja. Ensimmäinen tehtävä oli mennä toinen maneesin pitkä sivu avotaivutusta ja toisella sivulla sik-sak pohkeenväistöjä muutama. Tehtävä oli ratsukolle helppo ja kun muistutin Kicsiä kuuntelemaan hevosen askelluksen rytmiä, alkoivat väistötkin näyttämään paremmilta. Tamma kuitenkin oli turhan nihkeä, joten pyysin ratsukon pääty-ympyrälle haettuani juoksutusraipan katsomon puolelta. ”Sitten reipasta keskiravia!” sanoin Kicsille ja helpotin hänen työtään hieman raippani kanssa. Sparkle esitteli oikein hienoa ravia, kun tajusi, että eihän tästä pääse luistamaan tänään… Otimme paljon kokoamisia ja lisäyksiä. Lopulta tamma alkoi vaikuttaa paljon mukavammalta ratsastettavalta ja jätin raipan pois ja jatkoimme muiden tehtävien pariin. Lopuksi teimme pienen laukkaharjoituksen. Tarkoituksena oli tehdä kolmikaarista kiemurauraa aina keskihalkaisijalla laukkaa vaihtaen. Aluksi ravin kautta, sitten käynnin ja lopulta suoraan askeleesta. Tehtävä onnistui ratsukolta hyvin ravissa, mutta Kicsiä piti muistuttaa täsmällisyydestä. Pari raviaskelta tuli olli keskihalkaisijalla ja siitä nopea laukannosto, eikä montaa metriä ennen tai jälkeen halkaisijan… Sparkle kyllä teki mitä siltä pyydettiin. Käynnin kautta vaihto onnistui hyvin, Kics valmisteli hevosen hyvin siirtymään laukasta suoraan käyntiin ja uusi nosto sujui siististi. Vaihto askeleessa tuotti ongelmia, Sparkle yritti tarjota joko ravia tai käyntiä ennen uutta nostoa, mutta kun se tajusi mitä ratsastaja siltä pyysi, sujui tehtävä taas vaivatta. Kehuin ratsukkoa ja annoin luvan siirtyä ravailemaan rennommin. Kicsin loppuverkatessa vaihtelimme kuulumisia ja annoin vinkkejä tamman kanssa työskentelyyn. Vaikka Kics oli antanut tammalle löysemmät ohjat, kulki se vielä nätisti ja reippaana. Ratsukkoa oli mukava katsella, nyt kun se työskenteli rentona ja yhteisymmärryksessä. Niin jäin seuraavaan verkan loppuun ja kun he siirtyivät käyntiin, ilmoitin, että menen keittämään kahvia. Ja tietysti käskin Kicsin seurata perässä hänen talolleen, kunhan oli hoitanut heppasen pois. Vielä olisi juoruja kerrottavana!
22.02.2016, Kouluvalmennus 3 - Valmentaja: Hanna Joutsenvaara VRL-02207 (310 sanaa)
Voi jehna, mie aattelin, kun Georgian Grande –tamma Sparkle saapui maneesiin pitkin ohjin ja korvat höröllä. En mie nimittäin ennen ole tätä rotua päässyt livenä näkemään, joten olihan ilo otettava irti tilaisuudesta ja silmäiltävä kaunista ruunivoikkoa pitkään ja hartaasti (niin pitkään, että lämmittelykäynnitkin oli ratsastaja siinä ajassa ehtinyt jo suorittaa). Kun ratsukko verkkaili ravissa, mie pykäsin tötsiä laajaan puolikaareen lyhyen sivun puoleisesti kentän keskelle, toiselle lyhyelle sivulle samoin, mutta vähän pienempään kaareen. Siinä samalla selitin, mikä on homman nimi: taivutuksella kaartaen kartioiden ulkopuolelta ensin käynnissä, sitten ravissa. Vaihtelua askelpituuteen ja taivutuksen kulmaan saadaan tiivistetymmillä kartiopalikoilla jyrkemmässä mutkassa. Ratsastaja nyökkäsi ymmärtäen tehtävän ja otti Sparklen takaisin reiluun käyntiin. Että tällä tammalla on kaunis askel! Miusta Sparkle oli erityisen hyvällä tuulella tänään, koska se vastasi auliisti apuihin ja kuunteli ratsastajaansa hyvin huolella. Korjailinkin siis ratsastajan istuntaa tasapainoisemmaksi, sillä vaikka kyseessä nyt olikin kaarto- ja taivutusharjoitus, ratsastajan ei kuitenkaan ole tarkoitus istua vinossa. Pitkät, rennot jalat ja katse eteenpäin—siinäpä usein silmissä kohenevan istunnan salaisuus ja hevosenkin suoritus paranee välittömästi! Ravissa jatkettiin samaa kaavaa toiseen suuntaan. Pehmeästi liihotteleva Sparkle myötäsi niskastaan ja oli kuolaintuntumalla kevyesti vasten kättä. Taivutusaste oli juuri sopiva pienellä yksityiskohtien ja käden voimakkuuden hiomisella ja hevonen kaartui kauniisti koko rungostaan, mikä oli harjoituksen perustarkoituskin. Itsevarmuutta saaneena tästä helpolta tuntuvasta harjoittelusta, muokkasin hieman kartioiden välejä ja Sparkle siirtyi pyynnöstä hitaaseen, mutta rakentavaan laukkaan. Ratsastajan piti olla kuulolla, sillä nyt mukaan tuli laukanvaihto aina pitkälle sivulle tultaessa. Sparkle eteni tasaisesti ja kuuliaisesti ja muutaman ratsastajan erheen jälkeen ymmärsi jutun jujun ja vaihtoi komeasti laukkaa aina pyydettäessä. Sen laukka oli matkaa voittavaa, muttei lainkaan sellaista, joka lähtee tarkassa kouluharjoituksessa käpälästä. Taivuttelut laukassa eivät menneet aivan yhtä ylellisesti, mutta yhteispeli toimi, loppuravin aikana ratsastaja sai taputella hevostaan kiivaasti. Miekin pääsin kehumaan ratsukon yhteispeliä ja sitä, että tämä kerta oli kyllä mennyt kaikelta osin hyvin pitkälle nappiin — se on aina voimaannuttavaa, kun treenit onnistuvat mitä parhaimmin!
10.02.2016, Päiväkirjamerkintä 2 - Kics
Tänään olisi vuorossa laittaa Sparklelle jälleen kärryt perään. On ihanaa omistaa hevonen joka menee valjakkoajossa yhtä hyvin kuin kouluradallakin - mikä tarkoittaa oikeasti todella hyvin. Sparkle on perinyt ainakin isältään motivaation valjakkoajon suhteen ja tekee tammallekin hyvää saada monipuolista treeniä. Tallitytöt ovat jo harjanneet Sparklen valmiiksi sillä välin kun olin toisaalla valmentamassa muiden hevosia. Tamma odottikin pesupaikalla suojat jaloissaan puoliksi nuokkuen. Nähdessään minut se kuitenkin höristi korviaan ja ryhdistäytyi kunnolla kun huomasi minun pukevan ajovaljaita sen päälle. Varustamisen jälkeen laitoin tallityttöjen avustuksella kärryt pihamaalla kiinni. Sparkle on toisinaan vähän liiankin innokas lähtemään jo kävelemään, eli kärryt kunnolla kiinni tai ei. Hyppäsin tottuneesti kärryille ja suuntasin suoraa maastoon. Sparkle on kyllä ehdottomasti suosikkihevoseni maastoilun suhteen, suurimmalla osalla kun ei tohdi maastoon lähteä kärryt perässä ollenkaan. Kilpahevosilla sattuu olemaan sellainen tietynlainen temperamentti, mitä nyt en pidä huonona asiana ollenkaan, ei ne muuten jaksaisi esiintyä kerta toisensa jälkeen radallakaan. Sparkle on tuttuun tapaansa alkuun hieman löysä ja löntystelee. Sitä joutuu aluksi ajamaan tosissaan tuntumalle, mutta sen jälkeen se kantaa itsensä hyvin ja tuntuma ajo-ohjiinkin tuntuu hyvältä, kevyeltä mutta hevonen myöskin reagoi tarpeeksi nopeasti. Päätän suunnata meidän mieleiseen paikkaan. Suuressa koivikossa menee pieni pujottelurata koivujen ympäri, siellä harjoittelen usein ensimmäistä kertaa kunnolla hevosen kanssa pujottelua. Sparklen kanssa pidämme vauhdin hillittynä, ja annan sen kiertää koivut niin että näen kärryiltä asti kuinka se taipuu todella hienosti. Mitään suuria vauhtipätkiä emme ota, meiltähän puuttuu groomikin tasapainottamaan kärryjä. Pujottelun jälkeen Sparkle tuntuu kunnolla lämminneeltä ja sen diesel moottori on ihan tosissaan käynnissä, joten jatkamme matkaa eteenpäin. Pääsemme tutulle pellolle, joka toimii kesällä laitumena, ja ohjaan tamman menemään lumeen hölkkäilemään. Hyvä kuntoisenkin tamman tämä saa hetken ajan kuluttua puuskuttamaan ja hien sopivasti pintaan joten palaamme takaisin tasaiselle auratulle tielle. Kävelen Sparklen kanssa vielä jonkin matkaa tietäpitkin ja nostan sitten ravin. Jatkamme auratulla tiellä ja teen tamman kanssa siirtymisiä että tiedän sen olevan hereillä enkä halua sen vain hölköttelevän tietä eteenpäin selkä pitkänä. Hetken harjoittelun jälkeen käännän tienristeyksessä hevosen ympäri ja annan sen kävellä koko loppumatkan kotiin pitkin ohjin. Tamma tuntuu erittäin tyytyväiseltä tämän päivän harjoituksiin ja niin olen kyllä minäkin. Sparklea joutuu aina aluksi herättelemään ihan tosissaan mutta loppuaika sujuukin yleensä kuin leikkien. Tallipihassa tamma jaksaakin seistä jo paremmin kärryjen riisumisen ajan ja tallissa harjaan sitä vielä hyvin sekä juotan melassivettä. Vielä on muutama tunti tarhausaikaa jäljellä joten puen Sparklelle loimet päälle ja vien sen tarhaan. Tarhassa tamma meneekin heti piehtaroimaan pehmeimpään lumikohtaan ja nauttimaan iltapäivän auringonsäteistä.
14.01.2016, Päiväkirjamerkintä 1 - Lashrael
Ystäväni Kics oli ollut ihan mökö-mökö ja väsynyt, joten lupasin liikuttaa Sparkle-tamman. Kun illansuussa saavuin Kicsin tiluksille, olivat kaikki hevoset jo tallissa. Löysin ruunivoikon neidin tallin perukoilta karsinassa torkkumassa. Tervehdin tammaa ja Sparkle vähän hörähti, kun havahtui siihen, että joku tuli hänen luokseen. Harjailin tamman pikaisesti ja hain varusteet. Silloin Sparkle vähän luimisteli, mutta antoi periksi, kun en ollut huomaavinaankaan. Kun maneesissa nousin tamman selkään, lähti se reippaasti kävelemään pienestä merkistä. Kuitenkin kun muutaman kävelykierroksen jälkeen pyysin tammaa ravaamaan, loppui innokkuus. Sparkle jumahti paikoilleen ja pukitteli laiskasti. Komensin neitiä vähän ja se siirtyi raviin. Tein taivutuksia ja tamma alkoi vertyä ja tuntui myös innokkaammalta. Tein väistöjä ja lisäyksiä ravissa vuorotellen maneesin pitkille sivuille. Sparkle välillä kysyi, että onko pakko, mutta pikku hiljaa yhteistyömme alkoi sujua paremmin. Siirryin laukkaan ja annoin Sparklen aluksi laukata omassa reippaassa tahdissaan muutaman kierroksen. Kun tamma oli saanut laukkailla virtojaan pois, aloin pyytää sitä takaisin kuulolle ja nyt se alkoi kulkea vielä paremmassa muodossa, kuin ravityöskentelyssä. Taivuttelin neitiä vielä laukassa ja otin lävistäjille keskilaukkaa. Sparklen keskilaukka oli upean näköistä, mitä maneesin peileistä nyt näin. Ja tuntui se satulaankin kivalta! Ajattelin, että tamma ei tänään sen kummempaa treeniä tarvinnut ja rauhallisten ravien jälkeen siirryin käyntiin ja kävelin tamman kanssa pitkät loppukäynnit. Rapsuttelin tammaa ja vein tyytyväisen otuksen takaisin talliin. Purin Sparklen ja harjasin sen oikein huolella vielä uusiksi. Selvitin tamman harjan ja hännän oikein huolella, jospa se piristäisi ystävääni. Tai sitten ei. Karsinan ovessa olevan lapun mukaan annoin tammalle vielä pari litraa kauraa, joita se kävi syömään heti tyytyväisenä. Laitoin Kicsille viestin, että Sparkle hoidettu ja lähdin kävelemään autolle ja suunnittelemaan kotimatkaa...
12.01.2016, Kouluvalmennus 2 - Valmentaja: Annika n
Seuraavana päivänä aloiteltiin jo heti aamusta Sparklen kanssa, ja saavuin jälleen viitisen minuuttia myöhässä, joka taisi olla tavaramerkkini. Jälleen kerran hain kahvikupillisen, ennen kuin päästiin aloittamaan. Ratsukko olikin jo kävellyt jonkin aikaa, joten päästiin heti aloittelemaan työskentely. Tamma oli melko virkeä edellispäivän valmennuksen jäljiltäkin, joten tänään tehtäisiinkin ihan kunnon paneutuminen avoihin. Sparkle liikkui tänäänkin hyvin eteen, joten aloiteltiin tekemällä käynnissä ensin muutamat pysähdykset, jotta tamma kuuntelisi, joiden jälkeen siirryttiin tekemään käynnissä niitä avotaivutuksia näin alkuun. Vaadin kuitenkin myös ylälinjaa ylemmäs, joten jouduttiin välissä tekemään vähän volttityöskentelyä, sillä takaosa, eikä selkä olleet kunnolla mukana työnteossa. Työstettiin kuitenkin, ja se avotaivutus oli oikein hyvä, sillä sen, sekä volttityöskentelyn avulla saatiin sitä ylälinjaa ylemmäs, ja selkää pyöreämmäksi, ja takaosaa enemmän alle. Kuulostaa varmaan hirveän monimutkaiselta, mutta kun pienet asiat sujuivat, ja ratsastaja piti käden mahdollisimman vakaana, rupesi tammakin taipumaan paremmin, ja oli paljon rauhallisempi suustaan esimerkiksi, eikä se naama taivaisiin lentänyt. Kun saatiin käynnissä asiat sujumaan, ruvettiinkin sitten ravailemaan, ja tehtiin ensin ravissa hieman pidemmässä muodossa taivuttelevaa jumppaa, jonka jälkeen ruvettiin vaatimaan enemmän - se ylälinja, selkä pyöreäksi sekä takaosa kunnolla alle polkemaan. Volteilla ja pidätteillä, sekä pysähdys-ravi-pysähdys -siirtymisillä onnistuttiin aika hyvin, ja tamma oli todella aktiivinen. Näinpä päästiin tekemään niitä avotaivutuksiakin, jotka ratsukko teki loppujen lopuksi muutamalla viimeisellä kerralla vallan näppärästi, ja tammakin liikkui juuri niin kuin olin toivonutkin!
11.01.2016, Kouluvalmennus 1 - Valmentaja: Annika n
Saavuin hieman myöhässä Sadehelmen tallille, jossa minun oli tarkoitus pitää kaksipäiväinen valmennus. Myöhästymisestäni huolimatta kipaisin itselleni ihan nopeasti kupillisen kahvia, ja kun lopulta saavuin kentälle, päästiin saman tien aloittamaan valmennus. Ratsastaja kertoi hevosestaan vähän, muun muassa tason, ja vaihdettiin muutenkin vähän kuulumisia, olinhan ennenkin samaisella tallilla käynyt valmennuksia pitämässä. Kysyin, oliko mitään erityistoiveita valmennuksen suhteen, mutta mitään ihmeellistä ei ollut, joten päätettiin tänään keskittyä ihan perusratsastukseen, ja aloitettiinkin ihan käynnissä tekemään pysähdyksiä sekä peruutuksia, jotka sujuivat yllättävän hyvin. Ratsastaja näytti tietävän tasan tarkkaan, mitä siellä selässä teki - mutta eihän siinä, hyvältä meno näytti! Kun käynnissä sujuivat pysähdykset, sekä peruutukset, ruvettiin tekemään ravissa samaa, pitkille sivuille kyseinen tehtävä, ja siihen lisättynä vielä päätyihin ympyrät ravissa, jossa oli tarkoitus taivuttaa tammaa ihan kunnolla. Sparkle liikkui hyvin eteen, joten sait työstettyä samalla omaa istuntaasi paremmaksi, sillä tamma ei ollut yhtään potkittavaa sorttia. Ympyrällä ratsastaan tuli saada sisäpohje kunnolla läpi, jotta tamma ikään kuin kaartuisi sen pohkeen ympärille ja näin ollen polkisi takaa kunnolla alle. Ei siihen paljoa vaadittu, että sait tamman kunnolla avuille myös ravissa, ja viimeiset pysähdyksetkin olivat kuin oppikirjasta! Hienoa työtä. Tehtiin ravissa vielä hieman lisäyksiä ensin pitkillä sivuilla, jonka jälkeen lävistäjillä, ja niitä hiottiinkin sitten jonkin aikaa, sillä tamma meinasi välillä hieman karata avuilta, ja lähti kipittämään eteen ihan ravurimaisesti. Lopulta saatiin onnistuneita, siistejä ja hallittuja lisäyksiä, ja tamma liikkui vielä oikeassa muodossakin, hyvä!