Rubicundo LH "Roope"

Perustiedot

Virallinen nimi Rubicundo LH Rekisterinumero VH20-067-0037,#PKK
Rotu paso fino Sukupuoli ori
Säkäkorkeus & Syntynyt 157cm & 09.10.2020 (6v) Väri ruunikko
Omistaja Kics (VRL-05293) Kasvattaja Lukariksen Hevoskeskus
Painotus Askellajiratsastus Koulutustaso Fino Clasico, Paso Corto, Paso Largo, 3-käynti, 4-käynti, 5-käynti, Platform Walk

© Kopoin

Saavutukset

Luonnekuvaus

Yleisesti Rubicundo LH, tutummin Roope, on erityisen ystävällinen ja hyväkäytöksinen herrasmies. Taannoin kirosin jo muiden orintorveloideni kanssa, että yhtäkään ei enää tälle tontille tule. Kerta kiellon päälle sanotaan ja ei tätä muusta kuin ulkomuodosta oriksi uskoisikaan. Ratsastaessa orilla löytyy rodunomaiseen tapaan erinomainen ryhti ja tapa kantaa itseään, se on valtavan energinen ja voimakas hevonen, mutta käyttää itseään maltillisesti pystyäkseen keskittymään tehtäviin ja ratsastajan miellyttämiseen.

Hoitaessa Roope on niin kiltti että sitä saa tallin pienimmätkin ihmiset harjata valvovan silmän alla. Lapsille erityisen mukavaa on päästä käytävällä istumaan sen selkään ja harjaamaan orin pitkiä jouhia. Ori nauttii kaikesta saamastaan huomiosta täysin. Ainoastaan herkkujen syöttäminen hevoselle on ehdottomasti kiellettyä, muuten se rupee kerjäämään niitä aivan liikaa ja hamuaa kaiken suuhunsa ihmisen vaatteista lähtien, tämäkin on tullut opittua kantapään kautta kun Roope vahingossa nosti yhden lapsen hupusta ilmaan asti. Varusteiden laittaminen pitää suorittaa niin, että jokainen varuste näytetään sille ensin - tämä on jäänyt jotenkin Roopen tajuntaan varsa ajoilta, mikäli näin ei toimita se väistää puhisten varusteita laittavaa ihmistä ja mikäli tästä ei vielä usko, sattaa se jopa ruveta uhittelemaankin, mikä on kuitenkin hyvin harvinaista näin umpikiltille hevoselle. Roope on yksi kengittäjiemme lempihevosia, se pitää jalkaa korrektisti ylhäällä nykimättä niin kauan kuin on tarve.

Ratsastaessa orilla on uskomattoman hyvä energia. Se saa ratsastajan kuin ratsastajan itsevarmaksi sekä tyytyväiseksi treeniin. On uskomaton fiilis kun hevonen on jokaisella kerralla valmis tekemään kaiken mitä siltä pyydetään ja jos vain uskaltaa pyytää niin vielä enemmänkin. Roope ei välitä ulkoisista ärsykkeistä eikä säiky mitään, sillä on erityisen hyvä hermorakenne. Platform Walk on erityisesti orin mieleen, siinä se tuntuu tietävän mitä on tekemässä. Orilla ei ole myöskään koskaan ollut minkäänlaista alusta arkuutta joten se on ollut helppo nuoresta asti opettaakin kulkemaan hallitusti kopisevalla tasolla. Paso finoille tyypillisten askellajien kanssa on ollut toisinaan vaikeuksia saada ne hiottua kilparadoille kelpaaviksi. Ori välillä siis ylilukee ratsastajaa jolloin se saattaa mennä aavistuksen lukkoon ja tällöin liikeratoihin tulee selviä rikkoja mitkä verottavat tietenkin pistemäärissä. Kokemuksen kautta ne ovat kuitenkin joka kerralla olleet parempia. Roope tarvitsee siis pitkäjänteistä ja tasaista työskentelyä että se on saanut lisää itsevarmuutta omaan tekemiseensä. Kilpailuissa ori on aivan kuten kotonaankin, jossei jopa rauhallisempi. Tuntuu että se viihtyy kaiken hälinän keskellä.

Sukutaulu

i. Sanguine

ii.Lassitude
iii.Murmurous
iie. Susquehanna
ie.Labyrinthine
iei.Umbrella
iee.Scintilla
e.Pacific Ocean
KTK-II
ei. Canción
eii. Saturno
eie.Balada
ee.Armonía
eei.Acorde
eee.Sinfonía

Jälkeläiset

23.01.2021 ori Ramya Morado Volador (emä: Mireia Ion )
21.01.2021 tammma Lucida de Ion (emä: Lucido Picar )

Näyttelykalenteri

PKK

Kisakalenteri

ARJ (45 sijoitusta)
31.10.2020, Kutsu, 5-käynti ARJ-cup - 1/11
10.11.2020, Kutsu, 4-käynti - 2/19
12.11.2020, Kutsu, Platform Walk - 2/15
12.11.2020, Kutsu, 3-käynti - 4/19
13.11.2020, Kutsu, 3-käynti - 2/19
14.11.2020, Kutsu, 4-käynti - 4/19
15.11.2020, Kutsu, Platform Walk - 1/15
01.12.2020, Kutsu, Fino Clasico - 3/14
01.12.2020, Kutsu, Paso Corto - 3/14
01.12.2020, Kutsu, 5-käynti - 4/19
01.12.2020, Kutsu, Platform Walk - 4/17
13.12.2020, Kutsu, 4-käynti - 1/29
14.12.2020, Kutsu, 3-käynti - 3/29
15.12.2020, Kutsu, 5-käynti - 4/25
15.12.2020, Kutsu, 3-käynti - 2/29
17.12.2020, Kutsu, 4-käynti - 2/29
22.12.2020, Kutsu, 5-käynti - 3/18
22.12.2020, Kutsu, 4-käynti - 4/24
23.12.2020, Kutsu, 3-käynti - 2/24
24.12.2020, Kutsu, 4-käynti - 4/24
24.12.2020, Kutsu, 3-käynti - 3/24
25.12.2020, Kutsu, 3-käynti - 2/24
26.12.2020, Kutsu, 3-käynti - 2/24
28.12.2020, Kutsu, 5-käynti - 3/18
29.12.2020, Kutsu, 4-käynti - 1/24
31.12.2020, Kutsu, 5-käynti ARJ-cup - 2/21
01.01.2021, Kutsu, 5-käynti - 1/17
02.01.2021, Kutsu, 4-käynti - 2/21
04.01.2021, Kutsu, 4-käynti - 1/21
05.01.2021, Kutsu, 4-käynti - 3/21
06.01.2021, Kutsu, 5-käynti - 3/17
06.01.2021, Kutsu, 4-käynti - 4/21
06.01.2021, Kutsu, 3-käynti - 4/23
07.01.2021, Kutsu, 5-käynti - 3/17
07.01.2021, Kutsu, 3-käynti - 2/23
07.01.2021, Kutsu, Platform Walk - 1/14
09.01.2021, Kutsu, Platform Walk - 2/14
12.01.2021, Kutsu, Platform Walk - 2/13
13.01.2021, Kutsu, 4-käynti - 2/25
14.01.2021, Kutsu, Platform Walk - 2/13
14.01.2021, Kutsu, 3-käynti - 5/26
15.01.2021, Kutsu, 3-käynti - 3/26
16.01.2021, Kutsu, Platform Walk - 1/13
17.01.2021, Kutsu, Platform Walk - 3/13
18.01.2021, Kutsu, 3-käynti - 5/25

Päiväkirja ja valmennukset

Päiväkirjamerkintä 29.01.2021 - "Karkulainen, susi ja sankarihevonen" (kirjoittanut omistaja)

Tänään oli tavallinen päivä tallilla. Ihana komea Roope paso finoni nautti talvisen kirkkaasta pakkaskelistä omassa tarhassaan heiniä rauhallisesti pureskellen. Hengitin kirpeää ilmaa ja nautin pilvien takaa pilkahtavista auringonsäteistä. Roopen kilpailu-ura on jo takana päin ja enää käydään satunnaisesti näyttelyissä tai otetaan satunnaisia tamma vieraita vastaan. Ori silti nauttii edelleen säännöllisestä liikuttamisesta vaikka tavoitteellisempi treeni ollaankin jo jätetty pois kuvioista. Tällä kertaa hienosta kelistä johtuen olikin tarkoitus mennä maastoilemaan, kelin on luvattu muuttuvan iltapäivällä varsin tuuliseksi sekä iso määrä luntakin on luvattu. Parasta on siis hakea Roope ja lähteä heti matkaan. Varustan Roopen tottuneesti tallin hoitopaikalla ja talutan sen tallin pihalle kiivetäkseni selkään.

Selkään päästyäni huomaan orin olevan jopa normaalia terävämpänä ja se katselee korvat hörössä tallin vierellä olevia tarhoja kohti. Käännän itsekin katseeni tarhoille ja mitä näenkään. Amerikan miniorini Falcon on kiivennyt tarhaan auratun lumikasan päälle ja ponkaisee sieltä jaloillaan vauhtia ja laskeutuu täydellisesti aidan TOISELLE puolelle. Falcon lähtee hurjaa kyytiä laukkaamaan tammojen tarhojen viertä saaden aikaan hevosissa totaalisen kaaoksen. Roope askeltaa paikallaan hermostuneena. Näin Falconin pujahtavan pihamaan loppuessa suoraan metsikköön. Ravaan Roopen kanssa Falconin tarhalle ja nappaan siitä riimunnarun. Kannustan Roopen suoraa laukkaan ja lähden etsimään tätä kirottua ponia. Pitikin taas sattua jotain kun ajattelin kerrankin olevan rauhallinen päivä. Falcon on karannut useita kertoja ennenkin - ennenkuin se sai ihan omantyyliset aidat joista se ei yksinkertaisesti pääse yli, ali tai välistäkään. Lumikasaa en toki tajunnut ottaa huomioon...Yleensä poni jää pihaan esiintymään tammoille.

Pääsemme metsän laidalle mutta se mistä pieni 82cm poni on vilistänyt läpi on aivan liian tiheä kohta Roopelle ja minulle. Läheltä tätä paikkaa löydän kuitenkin peurojen tekemän polun ja lähdemme seuraamaan sitä. Polku muuttuu välillä melko vaikeakulkuiseksi ja joudun tosissani miettimään minkä puun välistä ohjaan oria. Onneksi Roope on yksi tallin varmajalkaisimmista ja kilteimmistä ratsuista, jollakin höyrypäällä täällä metsässä kulkeminen olisi mahdotonta. Roope pärskähtelee tyytyväisenä (tai sitten se huomaa minun jännityksen ja yrittää rauhoitella) ja yrittää matkalla napsia kuusen oksia matkaevääksi. Joudun jopa hoputtamaan Roopea välillä hölkkäämään ettei viheliäinen poni pääsisi meistä liian kauaksi. Yritän vihellellä ja huudella Falconia, metsässä on aivan hiljaista eikä kuulu edes linnun laulua.

Metsän jälkeen pääsemme pienen ojan yli loikkaamalla vanhalle tielle, joka ilmeisesti vie joidenkin kilometrien päässä oleville naapuritilan pelloille. Näen pienen ponin jälkien menevän juuri sinnepäin. Kannustan Roopen laukkaan ja ori vastaa pyyntööni mukisematta. Hetken laukkaamisen jälkeen pysäytän Roopen koska huomaan jäljissä jotakin muutosta. Ponin jäljistä näkee että se on mennyt tästä hetki sitten - ja lujaa. Seuraavaksi huomaan toiset jäljet Falconin jälkien vieressä. Tassun jäljet. Tunnen kuinka käsikarvani nousevat pystyyn ja minua rupeaa puistattamaan. Eikai tosissaan susi jahtaa pientä poniani? Tunnen kuinka kiukkuisuuteni karkaamisen takia kaikkoaa ja se muuttuu suunnattomaksi huoleksi ja suruksi. Kannustan Roopen jälleen laukkaan, nyt mennäänkin on jo vähän reippaampaa, meidän on pakko löytää Falcon ja pian!

Tunnen kuinka tuuli rupeaa yltymään ja poskipäitäni paleltaa. Pikkuhiljaa taivaalta rupeaa leijailemaan myös hiutaleita. Seuraan edelleen jälkiä jo toista kilometriä, ei vieläkään ponia näkökentässä, kuinka lujaa se on oikeasti mennyt. Tuntuu kuin Roopella ei olisi harmainta aavistusta miksi haluan vain laukata koko ajan. Se menee rauhallisesti ja katselee vähän maisemia ja saan olla vähän väliä pyytämässä sitä keskittymään etenemisessä. Tarkkailen jälkiä ja huomaan että tassun jäljet erkanevat tässä kohtaa takaisin metsään. Roope rupeaa yhtäkkiä hiljentämään vauhtia ja pysähtyy metsään tuijottaen. Roope korskahtaa kuuluvasti ja yrittää kääntyä kannoillaan kohti tallia. Yritän hillitä sitä ja tähyilen tiheään metsikköön. Sitten huomaan puun takaa kohti tulevan hahmon. Susi! Ajattelen ensimmäisenä. Sitten eläin haukahtaa ja näin kaulassa olevan oranssin tutkapannan. Huh, se onkin vain hirvikoira. Pahasti kyllä erehtynyt tällä kertaa, kun on lähtenyt Falconia jahtaamaan. Kuitenkin on onni onnettomuudessakin tässä tapauksessa. Lähdemme jatkamaan matkaa ja koira jää hölmistyneen oloisena seisomaan tielle.

Sade rupeaa yltymään ja huomaan Falconin pienten kavionjälkien katoavan lumen alle. Pääsemme tien päässä olevalle pellolle ja ei enää jälkeäkään. Olemme kadottaneet viimeisenkin jäljen pienestä ponista. Epätoivo rupeaa täyttämään mieltäni. Jos emme löydä sitä, mitä jos tällä kertaa sen löytää oikeasti susi? Roope kääntyy katsomaan minua lempeillä silmillään ja tökkäisee kevyesti turvalla polveani. Sitten se kääntyy jälleen eteenpäin ja päästää ilmoille raikuvan ja pitkän hirnunnan. Hirnuntaan kuuluu kimeä korvia vihlova vastaus! Falcon! Lähdemme kävelemään peltoa pitkin äänen suuntaan ja huomaan toisessa päässä olevan ladon, minkä ovi on aivan vähän raollaan. Päästessämme kohdalle ovien välistä kurkistaa tyytyväinen - ja hikinen - ponin pää suu täynnä olkia.Laskeudun satulasta ja otan ponin kiinni. Poni pärskii onnellisena nähdessään toisen hevosen.

Päivä rupeaa ja hämärtymään illaksi joten tarkastan nopeasti että Falconilla ei ole mitään näkyviä vaivoja ja ponkaisen takaisin Roopen selkään. Nyt jatketaan reipasta vauhtia kohti tallia. Molemmat hevoset vaikuttavat jo aika väsyneiltä tähän reissuun. Onneksi Falconia on ennenkin liikutettu toisten kanssa, ainoana erona että silloin sillä on yleensä turpakoppa koska se napsii toisia hevosia ilkikurisesti, mutta nyt se laukkaa pitkällä narulla perässä. Roope on todellinen sankari, vaikka vaikutti ettei sillä ollut hajuakaan mistä on kyse niin hädän hetkellä se kuitenkin auttoi etsinnöissä ja löysi ponin.

Tallin pihassa annan Falconin siskolleni Miiralle ja minä otan Roopen, ja päätämme pestä molemmat hevoset koska ne ovat hionneet aivan kunnolla. Pesun jälkeen molemmat pääsevät omiin karsinoihinsa puhtaan ja muhkean olkipatjan päälle syömään iltaheiniään. Yleensä illalla kun muita hevosia otetaan sisään Falconilla on tapana kolistella ja huutaa karsinassaan - nyt se on aivan hiiren hiljaa väsyneenä nuokkuen. Menen vielä lopuksi halaamaan Roopea. Ori teki tänään todellisen työn ja aina se vain vakuuttaa minut älykkyydellään kerta toisensa jälkeen!

Askellajivalmennus 30.11.2020 - Valmentaja: Alise Raynder (kirjoittanut omistaja)

Saavuin tänään syksyisenä päivänä valmentamaan Kicsiä ja hänen paso fino oriaan Roopea. Luojan kiitos tänään ei ole sentään luvattu sadetta, koska kuulemma täältä ei löydy maneesia, mutta kenttää yritetään pitää käyttökunnossa parhaalla mahdollisella tavalla. Olen itse kilpaillut kansainvälisesti omilla paso finoillani, sekä kasvattanut yhden second world champion oriinkin. Roopen olen itseasiassa nähnyt ennenkin kilpailuiden verryttelyssä, siitä ei tosin jäänyt mieleeni juuri mitään muuta kuin että se vaikutti erityisen rauhalliselta. Tapanani on hieman katsella tulevaisuuden tähtiä kilpailuissa ja toisinaan tehdä jopa ostotarjouksia.

"Moikka Kics!" huudahdan tallin pihamaalla kun näen lähestyvän naisen ja hänen vierellään rauhallisesti pää painuksissa kävelevän hevosen. "No moi! Sä olet ilmeisesti Alisa?" hän kysyy ja nyökkään reippaasti. "... Tässä on tämä meidän Roope, se ei vielä valitettavasti ole ihan herännyt tähän päivään mutta kyllä se vielä tästä, usko pois. Ori on itseasiassa mun ensimmäinen paso fino, muttei takuulla viimeinen!" Kics jatkaa. "Noniin hienoa, syytä on herätäkin, ettei tullut ihan turhaa reissua." naurahdan. Kics johdattaa meidät kentälle ja nousee tottuneesti hevosensa selkään. Roopea ei paljoa tunnu elämä rasittavan ja se jatkaa matkaa pyynnön saatuaan laiskan pulskeahti puolelta toiselle keinahdellen.

"Noniin, aloitetaan!" komennan hetken kävelyn jälkeen. "Aloitetaan ihan basic- jutuilla. Kerää ohjat, etsi sopiva työskentely muoto heti alkuun ja ratsasta kaarevia uria. Aktivoi takaosaa ratsastamalla sitä kaarevalla uralla vuoroin sisään- tai ulospäin. " ohjeistan. Kics tekee työtä käskettyä ja Roope terästäytyy hetkeksi jonka jälkeen se tekeekin muutaman hyvän pätkän. "Vielä lisää, katso kuitenkin että etuosa johtaa koko ajan, älä anna sen poikittaa liikaa!" vaadin. Pian Kics saa orin paremmin aktiivisesksi avuille ja vaihdamme tehtävää 'pysähdys-käynti-pysähdys-peruutus-käynti' tehtäään eli vain joka toisella kerralla peruutus. Tämä on itseasiassa yllättävän vaikeaa koska hevonen rupee herkästi ennakoimaan. Peruutus on taas loistavaa harjoitusta aktivoimaan takaosaa ja notkistamaan selkää. Muutaman peruutuksen jälkeen Roope vaikuttaakin jo paljon notkeammalta ja myös takakintereet työskentelevät paljon elastisemmin.

Seuraavaksi otetaan ravia ja laukkaa, näin ensimmäisellä kerralla ei vielä perehdytä erikoisaskellajeihin, otetaan ne asiaksi sitten seuraavalla valmennuksella. "Yritä saada sille ravissa ja laukassa sellainen näyttävä flow - voit ratsastaa aluksi samalla tavalla takaosaa siirtäen ja sitten vähän lisäilet vauhti askeleeseen. Ole tarkkana että Roope pysyy koko ajan ryhdissä ja etuosastaan kevyenä, ei haittaa vaikka se tekisi välillä liian innokkaitakin liikkeitä, vaikkakin tältä hevoselta niitä tuskin on odotettavissa." Ohjeistan humoristiseen sävyyn. Roopen laukka erityisesti tekee suuren vaikutuksen, sen upea paksu kaula ja vahva takaosa tekee liikkeestä lennokkaan ja samalla todella tasapainoisen näköisen. Hienoa hienoa, eiköhän tämä riitä tältä kertaa. "Kotiharjoitteluna saat vielä hieman tsempata omien apujesi kanssa, että saat varmasti niihin haluamasi reaktion etkä vie asioita vain puolitiehen. Se on hevosellekin paljon reilumpaa ja näin tulette kehittymään varmasti." kerroin. "Nyt minun pitää mennä, nähdään!" huikkaan heilauttamalla kättäni ja jätän Kicsin tekemään kentälle vielä loppuverryttelyjä.

Päiväkirjamerkintä 31.10.2020 - "Ensimmäinen yhteinen kilpailureissu" (kirjoittanut omistaja)

Tänään olisikin vuorossa ensimmäinen kilpailureissu Rubicundo LH:n, tutummin Roopen, kanssa kauniin islanninhevostalli Ljóman tiluksilla. Aloitimme aamun jo aikaisin valmistelemalla hevosia lähtöön, tällä kertaa sain kisoihin mukaan hovikuskini Marcon (joku voisi kutsua puolisoksi) ja siskoni Miira jäi kotiin huolehtimaan tallin tavallisesta arjesta ja treenaamaan niitä hevosia jotka eivät kisoihin lähteneet. Kilpailut ovat kaikenlisäksi ARJ cup, jotka järjestetään huipennuksena joka kuukauden lopussa. Roope lastautui nätisti kuten arvata saattaa ja pääsimme aikataulussa lähtemään kotoa.

Paikalle saavuttua näin heti tuttuja hevosrekkoja parkissa, esimerkiksi Ionic on lähtenyt tapansa mukaan suurella volyymillä startteihin. Ensimmäisenä tuleekin meillä eteen Roopen luokat, 3-käynti, 4-käynti ja 5-käynti. Radalla oli juuri tennessee walkerit suorittamassa omaansa joten pian olisi meidän vuoromme. Otin Roopen kuljetusautosta ja Marco piti sitä kiinni varustamisen ajan. Roope katseli kummastuneena ympärillä pörrääviä hevosia ja välillä tuntui että se olisi mieluummin mennyt takaisin autoon omaan rauhaansa tuttujen hevosten ympärille. Yritin tsempata hevostani puhumalla sille mukavia ja suorittamalla varustamisen mahdollisimman samaan tapaan kuin kotonakin. Pikku hiljaa orini sai itsevarmuutensa takaisin ja päätin kiivetä sen selkään ja suunnata verryttelyyn.

Verryttelyssä se tuntui todella energiseltä ja halukkaalta tehdä töitä. Verryttelin sitä melko kevyesti että puhtia riittäisi kaikkiin luokkiin eikä poltettaisi kaikkia ruuteja vain yhteen suoritukseen. Pian tulikin meidän vuoro mennä kentälle ja ensimmäisenä olisi 3-käynti. Roope suoritti koko tehtävän tasaisen varmasti, muutamia rikkojakin valitettavasti syntyi kun itse en osannut pitää hermojani kurissa, sijoitus oli sen mukainen 6/11 eli aika lailla keskikaartia. Ennen toista luokkaa kävelytin Roopea ja sain itsekin hengähtää mutta radalla taas jännitys vei voiton ja 5/11, eli yksi pykälä eteenpäin. Ennen Roopen viimeistä luokkaa oli hieman pidempi tauko, joten otimme siltä varusteet pois ja se sai hetken hengähtää syöden ja juoden hevosautossa.

Viimeinen luokka alkoi ja olimme toisena lähtövuorossa. Katsoin edellisen ratsukon suoritusta mietteliäänä Roopen selässä. Ennen radalla menoa Roope kääntyi katsomaan minua ja hörähti vaisusti. Ihankuin se olisi yrittänyt sanoa "ei mitään hätää, mä hoidan tän.". Kun astelimme radalle hevonen tuntui todella hyvältä. Sen kanssa oli helppo suorittaa kaikki 5 askellajia ja pystyin vain hymyilemään koko ratsastuksen alusta loppuun. Roopella oli todella erinomainen työntö takaosastaan ja aivan uskomaton flow! Tuntui että kaikki palaset vain loksahtivat paikoilleen kuin itsestään. Suorituksen jälkeen jäimme vielä odottamaan luokan pisteitä. Viimeisen ratsukon jälkeen tapahtui se ihme: me VOITETTIIN! en voinut uskoa, nämä on kuitenkin vasta ensimmäiset kilpailut.

Roope sai uskomattoman kauniin rusetin suitsiinsa kiinni ja olin itse pakahtua onnesta. Kilpailuiden tuomari tuli vielä erikseen parkki alueelle onnittelemaan ja kehui hevosen potentiaalia, pienellä treenauksella se tullaan kuulemma näkemään vielä useamminkin palkintojen jaossa. Juotin vielä Roopen ja harjasin siltä hiet kuivaksi. Oli aika lastata Roope takaisin autoon ja ottaa seuraava hevonen verryttelyyn - tästä on hyvä jatkaa!