Priton Illaoi "Ilari"

Perustiedot

Virallinen nimi Priton Illaoi Rekisterinumero VH20-039-0003,#PKK3555
Rotu budjonnynhevonen Sukupuoli ori
Säkäkorkeus & Syntynyt 165cm & 20.07.2019 (7v) Väri rautias
Omistaja Kics (VRL-05293) Kasvattaja Priton Budyonnys Venäjä
Painotus Este/Yleisratsastus Koulutustaso ko: Vaativa B, Re: 140cm, Me: 120cm

© Miia S.

Saavutukset

Fn - Finest palkittu 2020
KTK-II pisteillä 19 + 16,5 +16,5 = 52 (69%)
- Terhakka ori, jolla hyvät leimat. Seisoo edestä supussa. Pystyhkö lapa, jopa rotu huomioon ottaen. Tiivis, treenattu olemus ja kaunis väri. Etukaviot todella matalapohjaiset.

Luonnekuvaus

Kasvattajan kertomaa:
"If I hate something, I destroy it. If I want something, I take it."
Illaoi rakastaa täydellä sydämellä ja vihaa täydellä sydämellä. Määrätietoinen ori, joka tekee juuri sitä mitä haluaa, milloin haluaa. Illaoin luottamus pitää ansaita, mutta ansaittuasi sen se palkitsee sinut kyllä kuuliaisuudellaan ja luottamuksellaan. Illaoi on ehdottomasti hyvä ratsu, kova tekemään töitä ja omistautuvainen oikean ihmisen kanssa. Ihmistä joista se ei tykkää ei kannata edes yrittää lähestyä oria. Tämä hevonen valitsee omistajansa, eikä omistaja hevostansa.


Priton Illaoi, eli kotoisasti "Ilari", on vähintäänkin persoonallinen tapaus. Hevonen vaatii ehdottomasti aikaa ja malttia luottamuksen saavuttamiseksi. Isänsä tavoin se osaa myöskin olla totaalinen öykkäri. Sille päälle sattuessaan on ihan tavallista että se nousee sujuvasti kahdelle jalalle tai höyryää muuten omiaan. Pienetkin ärsykkeet riittävät laukaisemaan oriissa tälläistä käytöstä. Hevosta voisi siis kuvailla jokseenkin hermoheikoksi mutta toisaalta hienoimpina päivinä se antaa sen kaiken takaisin moninkertaisesti. Kuten autoissakin, monella on hyvä "perusvolvo" mutta tämä on ihan ehdottomasti ferrari.

Sukutaulu

i. Volhv
ERJ-II
ii.Volga
iii.Wolfbeat
iie. Zorka
ie.Vacheza
iei.Karij
iee.Vezzabotna
e.Nymphadora
ERJ-II
ei. Pugalo
eii. Prosto
eie.Nalivka
ee.Nyntše
eei.Stanimir Denis
eee.Nynešni

Sukuselvitys

Isänisä Volga oli hieno rautias budjonnyinhevosori, jolta löytyi 168cm säkäkorkeutta. Luonteeltaan Volga oli pippurinen ja periksiantamaton, mutta lempeä. Ori suoritti muutaman esteradan menestyksekkäästi, mutta orin omistajan loukkaantumisen takia hevonen päätyi lähinnä puskaratsuksi perheen teini-ikäisille tytöille. Tytöt kävivät molemmat muutamissa kilpailussa, mutta totesivat orin olevan hieman liian helposti kuumuava esteille ja koulun puolella se ei ollut mikään loistava. Lisäksi perheestä löytyi pari muuta kisahevosta, joten Volga jäi hieman niiden varjoon. Orista on kuitenkin jäänyt jälkeen muutama hieno varsa, jotka ovat perineet orin hyppytaidot. Volga kuoli vanhuuteen 29-vuotiaana.

Isänsänisä Wolfbeat oli komea ja rohkea budjonnyinhevosori Venäjältä. Ori oli tummanrautias ja siltä löytyi säkäkorkeutta 168cm verran. Wolfbeat kilpaili esteratsastuksessa ja sillä oli komea ja lennokas hyppytyyli. Ponnistuskohdat löytyivät helposti ja hevoselta löytyi paljon estesilmää ja halua työskennellä. Ori oli myös todella ruunamainen, mikä teki siitä helpohkon käsiteltävän, ainakin verrattuna siihen jos se olisi ollut kovin orimainen. Ori oli ulkonäöltään komea ja käydessään näyttelyissä, ropisi pisteitä kuin kaatosateella sadepisaroita. Jälkeläisiä ori jätti jälkeensä kymmenisen kappaletta ja niille hevonen periytti komeaa ulkonäköään ja estetaitojaan. Wolfbeat kuoli ähkyn seurauksena 20-vuotiaana.

Isänisänemä Zorka oli 165cm korkea ruunikko budjonnyinhevostamma mielettömän suurella sydämellä. Tammaa sanottiinkin tallin lempeimmäksi ja herttaisimmaksi hevoseksi. Montaa huonoa puolta tästä tammasta ei löytänyt. Ainoastaan pieni laiskuus treenin alussa, mutta senkin sai nopeasti pois aktivoivalla ja vaihtelevalla tekemisellä. Zorka oli mahtava opetushevonen hyvän kilpauransa jälkeen ja se toimii parhaiten esteillä. Tamma hyppää tasaisenvarmasti, eikä pelkää tai säiky mitään. Se vaatii vain käsittelijän, joka osaa potkia sitä eteenpäin ja herätellä tarpeeksi. Jälkeläisiä tammalle on siunaantunut viisi kappaletta, joille se on periyttänyt ihanaa luonnettaan. Zorka kuoli vanhuuteen 28-vuotiaana.

Isänemä Vacheza oli 164cm korkea budjonnyinhevostamma, joka kilpaili menestyksekkäästi esteratsastuksessa pitkäaikaisen omistajansa kanssa. Punarautiaan tamman hieno kilpailu-ura päättyi kuitenkin selkävammaan, mutta se ei estänyt rennompaa harrastamista ja siitoskäyttöä. Tamma lähtikin kiertämään näyttelyitä ja se kantakirjattiin toiselle palkinnolle. Vacheza oli luonteeltaan taipuvainen aiheuttamaan riitoja. Tamma oli kovapäinen ja periksiantamaton ja aiheutti monet hermoromahdukset. Se oli kuitenkin monipuolinen ratsu, joka toimi loistavasti milloin missäkin tilanteessa. Jälkeläisiä tamma jätti jälkeensä viisi kappaletta. Vacheza kuoli valitettavassa onnettomuudessa 27-vuotiaana.

Isänemänisä Karij oli 162cm korkea komean tummanpunarautias budjonnyinhevosori Venäjältä. Ori menestyi näyttelyissä hienon ulkomuotonsa takia ja sen esteura jäi hieman lyhyeksi, joskin hyväksi. Karij myös kantakirjattiin ensimmäiselle palkinnolle, joskin hädin tuskin. Karij myytiin tunnetulle oriasemalle, jossa se pääsi jatkamaan hienoa sukuaan ja periyttämään jälkeläisilleen komeaa ulkonäköään ja mielettömän ihanaa luonnettaan. Orin kuvattiin olevan rehti ja hellyydenkipeä, rohkea ori, joka otti mielellään haasteet vastaan. Jälkeläisiä orilta löytyy hurjat 34 kappaletta ja niistä moni on perinyt isältään komean rakenteen ja kauniin värin. Karij lopetettiin vakavan jalkavamman seurauksena 24-vuotiaana.

Isänemänemä Vezzabotna oli 165cm korkea ruunikko budjonnyinhevostamma, joka kilpaili kenttäratsastuksessa ympäri Venäjän. Vezzabotna oli rohkea, komea ja periksiantamaton ori, josta sai hienon treeni- ja kisakumppanin. Orin nuoruus ei ollut kovin ruusuinen sen muuttaessa lähes kymmenen kertaa omistajalta toiselle, mutta se ei ole hevosen menoa juurikaan haitannut. Orista kasvoi kun kasvoikin taitava ratsu, jolta ei ulkonäköäkään puutu. Kenttäratsastuksesta se haali sijoituksia minkä ehti. Jälkeläisiä Vezzabotnalla on kymmenisen kappaletta ja niille ori on periyttänyt ulkonäköään ja rohkeuttaan. Ori kuoli vanhuuteen 29 vuoden iässä. © Dimma

Emän isä Pugalo, tämä punarautias ja 162cm korkea ori on varsansa tavoin estepainotteinen. Orilla on kilpailtu niin kansallisella kuin kansainvälisellä tasolla ja kilpailuluokkana on yleensä ollut 140cm luokat. Orilla on jääräpäinen luonne ja ratsastaja saa työskennellä Pugalon kanssa ajoittain tosissaan. Ratsukon työskentely on kuitenkin yleensä kilpailuhetkinä mutkaton, ja Pugalolla kilpaillaan vieläkin esteratsastuksen parissa. Jälkeläisiä orilla on kaksi.

Emänisänisä, Prosto, oli tunnettu nimi Venäjällä ja osittain Euroopassakin este- sekä kenttäratsastuksen parissa. Usein palkintosijoille sijoittunut ori oli ruunikko ja säkäkorkeudeltaan 158cm korkea. Orille tuli sesamoidiini ja se päästettiin vihreille niityille ollessaan 17-vuotias. Orille jäi kuusi jälkeläistä.

Emänisänemä Nalivka on rautias ja 157cm korkea. Energinen tamma on tunnettu nimi esteradoilta niin Venäjällä kuin kansainvälisissäkin kilpailuista. 130cm esteradat hoituivat tältä tammalta helposti. Jälkeläisiä tammalla on tällä hetkellä kaksi.

Emänemä Nyntše on tuntematon nimi kansainvälisellälisesti, mutta Etelä-Venäjällä tästä 158cm korkeasta rautiaasta tammasta kuulee vähän väliä. Energisellä ja ilmavalla hyppytyylillä hyppäävä Nyntše on aina kamppailemassa palkintosijoista. Tammalla kilpaillaan niin este- kuin kenttäratsastuksessa kansallisella tasolla, ja valmennuksissa ratsukon kanssa käydään säännällisesti. Vaikka tamma on kilpailutilanteissa energinen, osaa tamma kotioloissa ottaa rauhallisesti. Jälkeläisiä tammalta löytyy kaksi..

Emänemänisä, Stanimir Denis, oli harraste- ja opetushevonen lyhyen kisauransa jälkeen. Punaruunikolla, säkäkorkeudeltaan 160cm korkealla orilla kilpailtiin vain parin vuoden ajan koulu- ja estekilpailuissa, joissa ori menestyi mukavasti. Jälkeläisiä orille jäi vain yksi, ennen kuin se lopetettiin vanhuuden vuoksi.

Emänemänemä Nynešni syntyi maalaistilalla ja viettikin koko elämänsä ollen perheen harrastehevosena. Muutamat paikalliset kilpailu tämä rautias tamma pääsi kiertämään, mutta perheessä ei ollut kilpailuista kiinnostunutta ratsastajaa. 156cm säkäinen tamma sai kaksi jälkeläistä elämänsä aikana. © Reprobate

Jälkeläiset

10.11.2020 ori Nolvin Illarion (emä: Priton Rasskheda) om. Fiia Nolvi (VRL-11523)
01.10.2020 ori Priton Yone (emä: Priton Yulia) om. VRL-04374, Priton Budyonnys
23.03.2020 tamma Nyallai LH (emä: D.E. Wymenya) om. Kics VRL-05293


Näyttelykalenteri

PKK (1x KTK-sert, 6 x EO-sert)

16.06.2020, Hukkapiilo, KTK-sertin täydennysluokka - KTK-sert Tuom. Lissu
15.05.2020, Hiekka-Ahon Hevostalli, Hevosoriit - EO-sert Tuom. Odelie
07.05.2020, Encore, Harvinaiset lämminveriset orit - EO-sert Tuom. Elisa
30.04.2020, Zeiton Sporthorses, Muut lämminveriset ratsuhevoset - EO-sert Tuom. Odelie
06.04.2020, Encore, Hevosorit - EO-sert Tuom. Jutta
31.03.2020, Aken ravitalli, Lämminverioriit - EO-sert Tuom. Anne
15.03.2020, Encore, Lämminveriset orit (ei pv) - EO-sert Tuom. Elisa

Kisakalenteri

ERJ (40 sijoitusta)

15.07.2020, Kutsu, 130cm - 2/16
14.07.2020, Kutsu, 130cm - 5/28
13.07.2020, Kutsu, 130cm - 3/16
11.07.2020, Kutsu, 130cm - 2/16
09.07.2020, Kutsu, 130cm - 4/16
06.07.2020, Kutsu, 130cm - 4/16
26.06.2020, Kutsu, 130cm - 3/40
26.06.2020, Kutsu, 140cm - 5/57
24.06.2020, Kutsu, 130cm - 2/40
20.06.2020, Kutsu, 130cm - 3/40
14.06.2020, Kutsu, 130cm - 2/40
12.06.2020, Kutsu, 140cm - 5/40
12.06.2020, Kutsu, 140cm - 7/57
11.06.2020, Kutsu, 140cm - 2/40
13.06.2020, Kutsu, 130cm - 4/40
07.06.2020, Kutsu, 130cm - 5/40
06.06.2020, Kutsu, 130cm - 3/40
06.06.2020, Kutsu, 130cm - 4/40
05.06.2020, Kutsu, 130cm - 3/40
02.06.2020, Kutsu, 130cm - 3/40

19.06.2020, Kutsu, 140cm - 1/30
17.06.2020, Kutsu, 140cm - 1/30
14.06.2020, Kutsu, 140cm - 2/30
12.06.2020, Kutsu, 140cm - 3/30
10.06.2020, Kutsu, 140cm - 2/30
07.06.2020, Kutsu, 140cm - 4/30
02.06.2020, Kutsu, 140cm - 2/30
02.06.2020, Kutsu, 140cm - 1/30
10.06.2020, Kutsu, 140cm - 1/57
06.06.2020, Kutsu, 140cm - 6/50
06.06.2020, Kutsu, 140cm - 1/50
23.05.2020, Kutsu, 140cm - 1/37
22.05.2020, Kutsu, 140cm - 5/37
21.05.2020, Kutsu, 140cm - 2/37
11.05.2020, Kutsu, 140cm - 7/40
24.04.2020, Kutsu, 140cm - 1/30
23.04.2020, Kutsu, 140cm - 2/30
20.04.2020, Kutsu, 140cm - 3/30
14.04.2020, Kutsu, 140cm - 2/30
18.04.2020, Kutsu, 140cm - 3/30
KRJ (40 sijoitusta)

02.04.2020, Kutsu, Vaativa B - 1/30
03.04.2020, Kutsu, Vaativa B - 2/30
04.04.2020, Kutsu, Vaativa B - 4/30
04.04.2020, Kutsu, Vaativa B - 4/30
04.04.2020, Kutsu, Vaativa B - 3/30
06.04.2020, Kutsu, Vaativa B - 4/30
06.04.2020, Kutsu, Vaativa B - 2/30
07.04.2020, Kutsu, Vaativa B - 3/30
08.04.2020, Kutsu, Vaativa B - 5/30
09.04.2020, Kutsu, Vaativa B - 3/30
09.04.2020, Kutsu, Vaativa B - 1/30
11.04.2020, Kutsu, Vaativa B - 2/30
11.04.2020, Kutsu, Vaativa B - 1/30
12.04.2020, Kutsu, Vaativa B - 3/30
13.04.2020, Kutsu, Vaativa B - 1/30
16.04.2020, Kutsu, Vaativa B - 4/30
16.04.2020, Kutsu, Vaativa B - 4/30
25.04.2020, Kutsu, Helppo A - 7/50
27.04.2020, Kutsu, Vaativa B - 3/30
28.04.2020, Kutsu, Helppo A - 4/50

29.04.2020, Kutsu, Vaativa B - 3/30
30.04.2020, Kutsu, Helppo A - 1/50
30.04.2020, Kutsu, Helppo A - 5/50
25.05.2020, Kutsu, Helppo A - 5/40
02.06.2020, Kutsu, Vaativa B - 5/40
05.06.2020, Kutsu, Vaativa B - 5/40
08.06.2020, Kutsu, Vaativa B - 4/40
09.06.2020, Kutsu, Vaativa B - 5/40
01.11.2020, Kutsu, Vaativa B - 4/30
03.11.2020, Kutsu, Vaativa B - 5/30
03.11.2020, Kutsu, Vaativa B - 5/30
04.11.2020, Kutsu, Vaativa B - 3/30
05.11.2020, Kutsu, Vaativa B - 3/30
06.11.2020, Kutsu, Vaativa B - 3/30
06.11.2020, Kutsu, Vaativa B - 2/30
11.11.2020, Kutsu, Vaativa B - 1/37
14.11.2020, Kutsu, Vaativa B - 3/37
19.11.2020, Kutsu, Vaativa B - 4/37
12.11.2020, Kutsu, Vaativa B - 2/29
16.11.2020, Kutsu, Vaativa B - 4/34
KERJ (7 sijoitusta)

03.04.2020, Kutsu, CIC3 - 4/23
04.04.2020, Kutsu, CIC3 - 1/29
05.04.2020, Kutsu, CIC3 - 3/23
12.04.2020, Kutsu, CIC3 - 3/23
22.04.2020, Kutsu, CIC3 - 4/23
23.04.2020, Kutsu, CIC3 - 2/22
24.04.2020, Kutsu, CIC3 - 3/23
MEJ (6 sijoitusta)

24.06.2020, Kutsu, 120cm- 1/8
26.06.2020, Kutsu, 120cm- 2/8
29.06.2020, Kutsu, 100cm- 2/19
30.06.2020, Kutsu, 100cm- 4/19
28.11.2020, Kutsu, MEJ CUP 110cm- 1/6
09.12.2020, Kutsu, 100cm - 2/16

Päiväkirja ja valmennukset

Päiväkirjamerkintä 01.02.2021 - kirjoittanut Sanni

Mähän olin aikoinani ihan Oikea Ratsastaja™ Euroopassa ja pikaisesti myös Amerikassa, enkä mikään suokkiköpöttelijä, joten kun Kics tarjosi mulle alle Ilaria, ainut oikea vastaus oli "kyllä kiitos". Ilari oli näyttävä venäläinen, joka hyppäsi 140 senttiä ratana; Mun paras suomitankki hyppäsi 120 senttiä, eikä hirveän elegantisti. Oli sanomattakin selvää, että Ilarin kanssa hommailusta tulisi hauskaa.

Ilari ei ollut ihan samaa mieltä. Se mulkoili mua hoitotoimenpiteiden ajan, kuin mä olisin syönyt sen eväät, mutta siitä välittämättä juttelin sille ja hoidin orin loppuun. Penkki nousi melkein suunnilleen mun korkuiseen selkään suhteellisen helposti; Kotona Sotiksessa oli muutama oikeasti iso hevonen, joiden kanssa mä harjoittelin varustaa muitakin, kuin piekkareitani. Ilari luimisteli vähän, eikä tainnut fanittaa mua ihan kauheasti. Kics oli kyllä sanonut, ettei se kaveeraa noin vaan, joten ainakaan se ei ollut henkilökohtaista.

Maneesissa odotti jo verryttelyrata, ja se herätti Ilarin mielenkiinnon. Se ei ollut enää niin hapan siitä, että kiipesin jakkaran avulla satulaan ja ohjasin sen uralle. Rautias sai lämmitellä ihan rauhassa uralla, ennen kuin aloin taivuttamaan sitä ympyröille ja käännöksiin. Kun sen askeleissa oli tarpeeksi irtonaisuutta ja sen lihakset tuntuivat rennoilta, lähdin ratsastamaan sen kanssa matalaa verryttelyrataa. Aluksi Ilari hyppäsi vain niin korkealle, kuin tarvitsi, mutta sitten se alkoi innostumaan, ja ylitti kavaletteja suurella ilmavaralla.

Ilari oli ihan erilainen alla, kuin tavallinen suokki; Tietenkin oli, budjonny oli paljon puoliverityyppisempi kuin suomenhevonen. Sen hypyissä oli sulavuutta, sen askeleet olivat voimakkaat ja sen kanssa tuntui heti paljon vakavammalta, kuin kansallishevosella humputellessa. Kics oli saapunut katsomaan, joten kysyin, voisiko se mitenkään nostaa esteitä mulle. Ystävällisesti se suostui, ja kasasi mulle aluksi suunnilleen metrinkorkuista rataa.

Hevonen alkoi käymään hieman kuumana, mutta niin aloin mäkin; Siitä oli niin kauan, kun mä olin päässyt ratsastamaan näin taidokasta eläintä. Pyysin Ilaria kovempaan vauhtiin; Maneesi oli kokonaisuudessaan meidän käytössä, joten liian pienistä väleistä vauhdikkaaseen hyppäämiseen ei tarvinnut olla huolissaan. Ilari vastasi apuihin välittömästi ja pisti uuden vaihteen silmään. Maneesin valo kiilui mun silmissäni, kun ori lähestyi estettä, ja ylitti sen voimakkaalla ponnistuksella.

Ilarin laukka alkoi jo pyöriä toden teolla; Se pärskähteli ja oli hieman kova kädelle, kun se alkoi käymään kierroksilla. Mä ratsastin sen kuumuutta orin osaamisen ylärajoilla, kun se oli jotain estehevosen ja laukkurin väliltä. Me ylitettiin 140-senttiset pystyesteet ongelmitta, enkä mä sillä hetkellä halunnut ollenkaan mennä takaisin puttejeni luokse. Ilarin klipattu karva oli nihkeä ja se alkoi olemaan aika hurjassa mielentilassa, joten vihdoin mä maltoin ohjata sen Kicsin rakentamalle jumppasarjalle, jossa sen oli pakko hidastaa ja lyhentää askeliaan esteiden välissä. Ei paranisi rikkoa hienoa estehevosta omistajansa silmien alla.

Kics totesi menoni olleen aika hurjaa, kun laskeuduin selästä niska limassa. Ilarin kanssa oli saanut tehdä töitä niin paljon, kuin vain halusi, ja aikamoinen treenihän siitä oli tullut - en mä ollut enää tottunut ratsastamaan tällaisia hevosia tai ratoja. Se ei kuitenkaan vaikuttanut olevan vihainen, joten uskalsin vetää johtopäätöksen, että en ollut laittanut Ilaria liian koville. Mä syötin orille jälkihoitotoimenpiteiden jälkeen puolikkaan porkkanan, eikä se vaikuttanut ihan niin mököttävältä enää.

Päiväkirjamerkintä 20.01.2021 - kirjoittanut Naella

Olin lupautunut liikuttamaan tänään Kicsin budjonnynhevosori Ilarin ja olin nyt suuntaamassa kohti hevosen kotitallia. Olin harkinnut budjonnynhevosen ostamista aiemmin ja oli siksi mukavaa päästä tutustumaan rodun edustajaan ratsastuksen merkeissä, sillä olin tavannut rodun edustajia lähinnä vain kilpailuissa.

Tallin pihassa tsekkasin nopeasti puhelimeni ja avasin saamani viestin. Kics toivotti tsemppiä Ilarin kanssa ja kertoi orin olevan sisällä tallissa karsinassaan. Keräilin tavarani autosta ja menin talliin. Montaa hevosta siellä ei ollutkaan, joten löysin rautiaan Ilarin aika helposti. Annoin orin haistella kättäni kaltereiden välistä ja ensin niin innokas katse vaihtui nopeasti synkeäksi. Pyysin oria olemaan murjottamatta, mutta avatessani ovea se käännähti karsinassa takapuoli minua päin ja mulkoili silmäkulmiensa alta. Harjapakki oli onneksi valmiina karsinalla, joten etsin sieltä sopivan harjan ja menin karsinaan ruskean takamuksen ohi. Silitin orin ruskeaa karvaa ja hetkeksi sen ilme suli hieman mutta heti avatessani suuni kehuakseni hevosta se luimisti korviaan ja käänsi pään pois. Jatkoin rapsuttelua harjaamisen lomassa, mutta korvat pysyivät taka-asennossa koko toimituksen ajan. Perusteellisen harjauksen ja kavioidenpuhdistamisen jälkeen lähdin etsimään Ilarin varusteita. Avulias tallityttö ohjasi minut varustehuoneeseen ja sieltä orin satula, suitset ja suojat löytyivätkin helposti. Palatessani karsinalle äskeinen tyttö neuvoi laittamaan Ilarin kiinni viimeistään varustamisen ajaksi ja ajattelin itsekin sen olevan fiksu vaihtoehto. Ilari ei yrittänyt mitään pullistelua kummallisempaa varustaessani sen, mutta ilmaisi selkeästi tylsistymisensä kuopimalla kun laitoin ratsastusvarusteita itselleni karsinan edustalla. Saatuani itseni valmiiksi lähdimme Ilarin kanssa ulos tallista ja suunnistimme kentälle.

Kävelin alkukäynnit Ilarin kanssa maastakäsin. Testailin vähän sen reaktionopeutta esimerkiksi pysähtymisen suhteen ja taluttaessa ori toimikin kivasti. Hevosen korvat eivät tosin osoittaneet eteen ja ylös, mutta eivät ne aivan niskaa pitkinkään nojailleet. Reilun viiden minuutin kävelyn päätteeksi nousin Ilarin selkään kentän laidalla olleelta tuolilta. Ori lähti liikkeelle välittömästi takamukseni osuessa satulaan ja jouduin pidättämään sitä, jotta sain jalustimet jalkaan ja itseni keskelle satulaa. Tässä kesti ilmeisesti liian pitkään, sillä hevonen lähti peruuttamaan, kaatoi penkin mennessään, säikähti tätä ja hyppäsi loikalla sivulle. Ihmeenkaupalla pysyin kyydissä ja jatkoimme pienen itsenikeräilyhetken jälkeen alkuverryttelyä kierroksella käyntiä ja sen jälkeen ravissa. Ilarilla tuntui olevan menohaluja ja muutaman kerran ori yritti vähän keulia kun en antanut sen ryöstää laukalle kulman jälkeen. Teimme ravissa vähän väistöjä, ympyröitä ja kiemurauria, mutta Ilarin kiireinen olemus oli ja pysyi.

Hätäisten välikäyntien jälkeen otimme laukkaa ihan luvan kanssa. Ensimmäiset pari nostoa olivat Ilarin puolesta aika räjähtäviä, mutta korvat kääntyivät hetkittäin jopa eteen kun annoin ori laukata suoraa uraa enkä pyytänyt mitään ylimääräistä. Kun enimmät virrat oli saatu purettua, teimme vastalaukka- ja laukanvaihtotehtäviä, jotka sujuivat yllättävän hyvin - Ilari tuntui hetkittäin jopa kuuntelevan ohjeitani ja teki vaihdot sujuvasti. Kun laukkatehtävien jälkeen pyysin oria raviin ja annoin ohjaa venyttää eteen-alas, hevonen pärskähti ja vaikutti ihan tyytyväiseltä. Loppuraveissa teimme pidemmässä muodossa ympyröitä ja voltteja sekä pari lävistäjää, joilla pyysin oria eteen. Lopulta siirsin Ilarin käyntiin ja kävelimme loppukäyntejä kentällä kymmenen minuutin verran.

Palatessamme talliin aiemmin minua auttanut tallityttö riensi kysymään, että kuinka meillä oli sujunut. Vastasin hymyllä ja sanoin, että ihan kiva hevonen tämä oli vaikka minua olikin varoiteltu orin ei-aina-niin-hohdokkaasta luonteesta. Laittaessani Ilaria pois meinasin saada kylkeeni hampaanjäljet ja sain muistutuksen orin todellisesta luonnosta, mutta ainakin olimme tulleet kentällä ihan hyvin juttuun. Lyhyen harjailun ja loimituksen jälkeen kävin viemässä Ilarin tarhaan tallityöntekijän ohjeiden mukaisesti ja lähdin jatkamaan päivääni hyvillä mielin.

Päiväkirjamerkintä 16.03


Voi että. Minun ihana, maailman raskain ja toisinaan hankalin hevonen Ilari. Eilen ori oli päättänyt järjestää ohjelmaa tallilla (toki en itse ollut juuri silloin kotona) hyppäämällä sujuvasti oman tarhansa yli kun vieruskaveri oli lähdössä treenattavaksi. Onneksi se ei kuitenkaan käynyt toisen hevosen niskaan vaan päätyi pöhkömään häntä tötteröllä aiheuttaen koko tontin hevosissa totaalisen joukkovilliintymisen. Koska Ilari on muutenkin epäileväisin yhdenihmisen hevonen mitä maa päällään kantaa, oli siskoni Miiran pakko hälyyttää minut takaisin tallille pyydystämään tätä itse p*rk*lettä. Mikään asia ei tämän kanssa myöskään suju ihan tuosta noin vaan, joten parin tunnin venkslaamisen jälkeen ori saatiin ajettua nopeasti tekaistuun "kujaan", joka koostui kertakäyttötolpista ja aitanauhasta, ja sitä kautta se hätyyttämällä saatiin talliin ja omaan karsinaansa. Hermostuspäissään rakennettiin tarhan aitaan jatkapalat luomaan lisää korkeutta. Josko tätä tapahtumaa ei enää tarvitsisi kokea. Tänään päädyttiin siis ottamaan itse "isoherra" 3v treeniin heti aamutuimaan että malttaisi tarhata loppupäivän ilman ylimääräistä äksöniä.
Päädyimme siskoni kanssa rakentamaan kentälle irtohypytyskujan pitkästä aikaa niin nähdään vieläkö tällä löytyy sitä kapasiteettia ja laatua mikä sai meidän tämän ostamaankin *jatkoa tulossa*