Rainmaker Twilight Falcon

Perustiedot

Virallinen nimi Rainmaker Twilight Falcon Rekisterinumero VH20-177-0002,#PKK
Rotu American Miniature Horse Sukupuoli ori
Säkäkorkeus & Syntynyt 82cm & 01.11.2016 (10v) Väri rautias tobiano
Omistaja Kics (VRL-05293) Kasvattaja Rainmaker Miniatures
Painotus Valjakkoajo, Pleasure driving & roadster Koulutustaso Koulutus käynnissä

© Kopoin

Saavutukset

Laatu Ori (ARVO 11. tilaisuus, lokakuu 2020)
"Puutteellinen orileima, hieman iso pää ja kaula hyvin ohut. Ej voimattomat. Hyvä rotuleima, säkä ja vuohiset. "
"Hyvä rotuleima ja rotu huomioiden kohtalaisen hyvä sukupuolileima. Pää voisi olla hienopiirteisempi, ilme on eloisa. Runko tasapainoinen ja jaloissa riittävä luusto. Kauniisti toteutettu pehmeän hohtava väri."

Luonnekuvaus

En ehkä ajatellut ihan loppuun asti millainen hevonen Falcon onkaan, isän suuri egoinen "show" luonne yhdistettynä emän energisyyteen sekä malttamattomuuteen sai aikaan varsinaisen ruutitynnyrin. Pienestä koostaan huolimatta ori osaa raastaa hermoja pelkällä olemassa olollaan. Tallin pihalla kuulee satavarmasti missä tämä kuriton pieni eläin on, koska sen mielestä parasta vapaa-ajan puuhaa on juosta tarhan viertä ja kiljua korvia riipaisevalla hirnunnallaan. Tarhojen aidoista sen verran, että niistä on tehty erikseen ihan "Falconin kestävät"; se pujahtaa ali, yli tai välistä mikäli on turvan mentävä rako. Sähköaitakaan ei tunnu missään jos tarpeeksi ottaa vauhtia.

Jotakin hyvääkin tästä ponista löytyy; aivan uskomattoman vahva työmoraali. Kun Falcon valjastetaan kärryjen eteen sen koko peroonallisuus tuntuu vaihtuvan tyystin. Ori on ajaessa todella herkkä ja kuuliainen, pienetkin pyynnöt otetaan heti vastaan ja niihin reagoidaan tarkasti. Pienestä koostaan huolimatta Falconin treeni on lähes samanlaista kuin isompienkin lajitovereidensa. Mitä enemmän ori pääsee liikkumaan ja tekemään töitä tosissaan, sen parempi sitä on käsitellä, joten vapaapäivät eivät kuulu varsinaiseen viikkorytmiin. Valjakkoajossa poni on todella nopea ja ketterä, virheitä syntyy oikeastaan vain niinä päivinä kun se rupeaa ennakoimaan radan kulkua, esimerkiksi tarkkuus-osuudella. Tämäkin johtuu yleensä siitä, että se aistii ohjastajan mielentilat (hermostuminen / jännittäminen) todella vahvasti ja kuumuaa jonkin verran kilpailutilanteissa. Pleasure Driving- ja Roadster kilpailuissa ori on yleensä todella vahvoilla jo lähtökohtaisesti. Luokat järjestetään ryhmäajoina ja Falcon keskittyy sille annettuun tehtävään, eikä suuuremmin kiinnitä huomiota ympärillä pörrääviin muihin valjakoihin. Välillä se saattaa reagoida pienesti ääntelemällä, lähinnä jos joku kilpakumppani poukkoilee epämääräisesti orin näkökentässä.

Sukutaulu

i. Maple's Faraway Falcon
KTK-I
ii.Maple's Falcon Flight
iii.Maple's Falconwings
iie. Shadowlands Flyaway May
ie.Aurora's Far Far Away
iei.Dreamway's Lost In Time
iee.Aurora's After the Night
e.Santa Carla Twilight
KTK-II
ei. Stroll In Santa Carla
eii. Heartbreak Stroll
eie.Song For Carla
ee.Vanilla Twilight
eei.Twilight And Shadow
eee.Vanilla Ice Cream

Sukuselvitys

Jälkeläiset

01.08.2020, ori Falcon Reaching to Heaven

Näyttelykalenteri

PKK

Kisakalenteri

VVJ (5 sijoitusta)
07.04.2020, Kutsu, Noviisi kestävyyskoe - 4/50
08.04.2020, Kutsu, Noviisi kestävyyskoe - 3/50
13.04.2020, Kutsu, Noviisi kestävyyskoe - 6/50
14.04.2020, Kutsu, Noviisi kestävyyskoe - 4/50
17.04.2020, Kutsu, Noviisi kestävyyskoe - 1/50
ARJ (45 sijoitusta)

01.04.2020, Kutsu, Pleasure Driving - 1/4
01.04.2020, Kutsu, Roadster - 2/7
02.04.2020, Kutsu, Roadster - 1/7
03.04.2020, Kutsu, Roadster - 1/7
08.04.2020, Kutsu, Roadster - 1/7
16.04.2020, Kutsu, Roadster - 1/7
19.04.2020, Kutsu, Roadster - 2/7
22.04.2020, Kutsu, Roadster - 2/7
23.04.2020, Kutsu, Roadster - 2/7
24.04.2020, Kutsu, Roadster - 2/7
27.04.2020, Kutsu, Roadster - 2/7
29.04.2020, Kutsu, Roadster - 1/7
30.04.2020, Kutsu, Roadster - 2/7
23.05.2020, Kutsu, Roadster - 1/4
25.05.2020, Kutsu, Roadster - 1/4
26.05.2020, Kutsu, Roadster - 2/4
23.10.2020, Kutsu, Roadster - 1/11
24.10.2020, Kutsu, Roadster - 1/11
25.10.2020, Kutsu, Roadster - 1/11
26.10.2020, Kutsu, Roadster - 2/11
27.10.2020, Kutsu, Roadster - 3/11
28.10.2020, Kutsu, Roadster - 3/11
28.10.2020, Kutsu, Roadster - 1/11
29.10.2020, Kutsu, Roadster - 2/11
29.10.2020, Kutsu, Roadster - 3/11
31.10.2020, Kutsu, Roadster ARJ-cup - 2/11
31.10.2020, Kutsu, Roadster ARJ-cup - 2/11
09.11.2020, Kutsu, Roadster - 1/15
09.11.2020, Kutsu, Roadster - 2/15
10.11.2020, Kutsu, Roadster - 3/15
10.11.2020, Kutsu, Roadster - 2/15
11.11.2020, Kutsu, Roadster - 1/15
11.11.2020, Kutsu, Roadster - 3/15
14.11.2020, Kutsu, Roadster - 1/15
15.11.2020, Kutsu, Roadster - 1/15
15.11.2020, Kutsu, Roadster - 1/15
24.12.2020, Kutsu, Roadster - 4/27
25.12.2020, Kutsu, Roadster - 3/27
30.12.2020, Kutsu, Roadster - 2/27
31.12.2020, Kutsu, Roadster ARJ-cup - 1/12
01.01.2021, Kutsu, Roadster - 3/22
04.01.2021, Kutsu, Roadster - 2/22
05.01.2021, Kutsu, Roadster - 2/22
08.01.2021, Kutsu, Roadster - 2/22
10.01.2021, Kutsu, Roadster - 3/22

Päiväkirja ja valmennukset

Päiväkirjamerkintä 28.02.2021 Kirjoittanut: Mr. January

'Voihan persporkkanat' oli varmasti ekana mun mielessä kun seisoin ulkona aitausten vieressä katselemassa kuinka tämä toffeen värinen minihevonen laukkasi terhakkain askelin pitkin omaa tarhaansa, vieläpä niin kimeästi huutaen että varmasti jokainen kahden kilometrin säteellä tiesi hevosen tarkan sijainnin. Oltiin Kicsin kansaa sovittu aikaisemmin viikolla hevosten vaihdosta. Mun oma aikataulu oli ollut pidemmän aikaa täynnä treenaamista oman hevoseni kanssa, niinkin paljon etten enää muistanut milloin viimeksi olin päässyt ratsastamaan toisella hevosella. Mutta nyt kun tuijotin tuota ylienergistä minihevosta toinen kulmakarva koholla, näyttikin siltä että saisin ootella vielä toisenkin tovin. Oliko multa tosiaan mennyt ohi näinkin tärkeä yksityiskohta? Muistin Kicsin valitelleen Falconin olevan yksi ruutitynnyri ja olinkin jo ehtinyt suunnitella millä tavoin saisin purettua hevosen energiaa kentällä. Nyt joutuisin vähän improvisoimaan.

Siinäpä minä sitten seisoskelin tumput suorana yrittäen miettiä miten tästä pitäisi edetä. Lopulta nappasin puhelimen esille ja naputtelin vähän epäröiden Kicsille viestiä. "Mitä mun pitäis oikein Falconin kanssa tehdä?" Huokaisin kun vastausta ei heti kuulunut. Kaipa voisin laitella hevosen kuntoon ootellessa. Nappasin portilta riimunnarun ja kiipesin puisten aitojen yli tarhalle. Olinkin ihmetellyt tarhan materiaalivalintaa, mutta näin jälkikäteen ajateltuna perus sähkölankaversio ei tainnut olla kovin kummoinen este Falconin kaltaiselle minihevoselle.

Falcon juoksenteli edelleen aitauksen viertä. Kimeä vihellykseni sai sen kuitenkin tekemään äkkistopin muutaman metrin päähän minusta. Sen korvat törröttivät terhakkaasti pystyssä, ja sen silmissä oli utelias mutta uhmakas kiilto. Minihevoseksi ori oli kyllä komean oloinen.

"Heippa poika, innostaisko lähteä vähän liikkumaan?" Kaivoin taskusta palan sokeria ja lähestyin hevosta hitain askelin. Falconin katse oli kiinni kämmenessäni. Orii tuntui kuitenkin epäilevältä eikä mennyt aikaakaan kun se alkoi steppailemaan vähän hermostuneena. Harppasin viimeiset pari askelta ja sain otteen oriin päitsistä ennen kuin se ennätti päättää lähteäkö karkuun vai ei. Tarjosin sille makupalan kämmeneltä ja lähdin johdattelemaan meidät tallia kohti. Puhelimeni värähti viestin merkiksi.

Viesti jäi kuitenkin lukematta. Jouduin pidättelemään Falconia kädenmitan verran vierelläni, riimu tiukasti käsissäni, väistellen sen nousevia jalkoja, kun ori hyppelehti vieressäni kuin kuumilla hiilillä. Yritin komentaa sitä käyttäytymään, mutta eihän ori ollut kuulevinaankaan. Jos pelkkä käveleminen tuotti näin paljon ongelmia, miten olisi treenien laita?

Pääsimme vaivoin tallille ja oriin omaan karsinaan. Päätin heti olla ottamatta suurempia riskejä ja kiinnitin sen oitis molemmin puolin seiniä; joutuisin epäilemättä väistelemään sen nousevia kavioita enkä tarvinnut oriin uhmaavan näköisiä hampaita häiritsemään hoitotoimenpiteitä. Päätökseni osoittautui varsin järkeväksi.

Falcon ei tuntunut olevan tyytyväinen rajattuun liikkumisalueeseensa sitten ollenkaan. Se luimisteli ja väläytteli hampaitaan, ja polki lattiaa pahantahtoisesti kavioillaan. Jokainen polkaisu tuntui kaikuvan tallin sisällä kahta kovemmin, enkä olisi ollenkaan yllättynyt jos päivän päätteeksi mulle nousisi aivan tajuton päänsärky.

Harjailin Falconin nopeasti lävitse. Sen karva oli pehmeää ja kiiltävää, orii oli epäilemättä varsinainen katseenkäänäjä. Harmi vain että sen luonne ei tuntunut olevan läheskään yhtä miellyttävä. Ja kuin varmistaakseen sanani orii kurotti kaulaansa ja napsautti hampaitaan aivan muutama sentti minun viereltä. "Pirulainen..." Mutisin puolitosissani. Nyt kun Falcon oli valmis varustettavaksi, joutuisin päättämään mitä oriin kanssa oikein tekisin. Vilkaisinkin Kicsin vastauksen viesteistäni, mutta ei siitäkään ollut paljoa apua. "Ihan mitä vaan mitä mieleesi juolahtaa! Kunhan saisit ees vähän vähennettyä sen ylienergisyyttään..." Tuijotin hetken kaverini sanoja. Mitä ihmiset tekivät ylipäätänsä minihevosilla? Ajelivat varmasti kärryillä, mutta pelkkä ajatuskin siitä että valjastaisin tämän pienen energiapommin kärryn eteen ja vetämään vielä täysikasvuista aikuista miestä perässään sai minut epäilemään elämänvalintojani. Kenties pelkkä juoksutus liinassa vastaisi samaa?

Niinpä heitin Falconille varusteet päälle, heitin jalkoihin suojat, ja nappasin mukaani liinan sekä juoksutusraipan. Kävely kentälle oli yhtä lailla tappelemista kuin aikaisemminkin. Päädyin käyttämään sisäkenttää. Ajattelin, että Falcon ei saisi mitään kummallisia päähänpistoja jos se ei saisi mahdollisuutta kiinnittää huomiota ympärillä oleviin asioihin, vaan voisi keskittyä täysin minuun ja minun antamiin apuihin. Sekin oli varmasti yksi parhaimmista päätöksistäni tänään. Kävelimme kentän keskelle, Falcon edelleen kädenmitan päässä minusta. Irrotin oriin riimusta vasta sitten kun olin varma, että juoksutusliina oli tiukasti kiinni suitsiin. Falcon pinkaisikin juoksuun samalla sekunnilla kuin tuli perseen alla. Tiukka nykäisy liinan loputtua sai minut melkein horjahtamaan. Olipa sillä voimaa noin pieneksi eläimeksi!

"Soo Falcon," yritin rauhoitella kullankeltaista minihevosta. Orii ei ensin välittänyt ja laukkasikin näyttävin askelin keskiympyrällä. Annoin sen purkailla ylimääräistä energiaansa hetken, taka-ajatuksena tietenkin se että Falconin olisi helpompi keskittyä minuun kun turha energia oli käytetty loppuun. Kauaa en antanut hevosen kuitenkaan juosta. Olin varsin tietoinen kuinka raskasta keskiympyrällä juokseminen hevoselle oli, ja vaikka Falconissa näytti olevan energiaa laukata vaikka koko puoleksi tunniksi, olisi parempi että se aika käytettäisiin johonkin oikeasti hyödylliseen asiaan. Niinpä annoin vähän ääntä ja siirsin raipan sen eteen pysähtymisen merkiksi. Orii huomioi käskyni oitis ja muutaman laukka-askeleen jälkeen pysähtyikin nätisti keskikentälle. Sen kyljet kohoilivat nopeasti hengityksen tahdissa. Kehuin sitä matalaan ääneen, ennen kuin annoin käskyn lähteä taas liikkeelle, ja nopealla oikaisulla Falcon lähtikin kävelemään rauhallisesti.

Yllätyin ihan täydellisesti kuinka kuuliainen Falcon olikaan liinan päässä. Oriissa oli kyllä hötkyilyä ja räjähtäviä liikkeitä, mutta pienikin käsky hidastaa oli tarpeeksi hidastamaan oriin vauhtia. Falcon ravasi ja laukkasi terhakain askelin, eikä suunnan vaihtaminenkaan tuottanut meille ongelmia. Sehän oli kuin ihan eri hevonen. Jäin ohimennen pohtimaan oliko orii yhtä mukava myös kärryn edessä, ja kirosinkin menetettyä mahdollisuutta.

Puoli tuntia kentällä hujahti nopeasti. Olin oitis sukeltanut mukaan tähän hetkeen niin keskittyneesti, että olin unohtanut suunnitelleeni heittää ympyrälle pari puomia, ihan näin esteratsastajan ammattilaisen kiinnostuksen takia. Keräsin liinan ja vaihdoin riimun tilalle. Ohjasin Falconin vielä normaalille uralle loppukävelylle, sillä oriille oli noussut aikamoinen hiki kaikesta siitä juoksemisesta, mitä se oli tänään tehnyt. Taputtelin oriita palkitsevasti kaulalle, enkä voinut kuin naurahtaa sen yrittäessä napata käsivarrestani kiinni.

Päiväkirjamerkintä 01.02.2021 Kirjoittanut: Sanni

Kics piti omaa hevospalatsiaan suhteellisen lähellä Sotista, joten mä käytiin välillä yhdellä läheisessä baarissa. Me oltiin lauantai-iltana taas maistelemassa, kun se marisi olevansa aivan mittaansa täynnä minioriaan. "Oispa oikea hevonen, jota ratsastaa", Kics huokaisi. "Tai edes vapaapäivä." Mä taisin olla humalassa jo, koska mä menin sanomaan seuraavaa: "Mä voin tulla puuhaa sen kanssa. Sä voit ratsastaa jollain mun hevosella."

Mulla oli maanantaina treffit Falconin - edellämainitun minipirun - kanssa. Kics oli valittanut, että se oli suuriegoinen, malttamaton, kujeileva, piittaamaton, raivostuttava... Toffeenkirjavalla orilla oli edelläänkirivä maine, ja melkein näin sen pirunsarvet, joiden olemassaolosta Kics oli mua vakuutellut. Mä kiskaisin farkkujani hieman ylemmäs ja rupesin töihin hakemalla Falconin vahvistetusta aitauksestaan, jossa se ei ihan helpolla pysynyt.

Onhan se pieni kuin koira, mutta painanee se liki sata kiloa, joten vetokisa ei ole mininkään kanssa mikään kuningasidea. Falconilla oli pää korkealla ja uhmakas ilme, kun se kulki melkein sivuttain narussa. Sillä oli selkeästi ihan eri suunnitelmat tälle päivälle, kuin tehdä töitä ihan ventovieraan ihmisen kanssa. Reppana unohti auktoriteettia vastustaessaan jopa huudella tammoille, jonka ohi mä talutin sitä. Voi pientä anarkistimiestä.

Falconin harjaus sujui jotenkuten. Ei oria kiinnostanut olla nätisti paikallaan, mutta ei se kauhean kauas päässyt karkuun, joten mä sain harjattua sen ihan hyvin - viimeistään siinä vaiheessa, kun mä laitoin jalat sen molemmin puolin ja harjasin sitä mun jalkojen välissä. Äitikin sanoo, ettei mulla koskaan mene sormi suuhun, joten anna tulla, mini. Näytä mulle sun parhaat temppusi.

Kavioiden putsaus olikin sitten oma lukunsa - Falcon oli niin pieni, että mä en saanut sen jalkaa omieni väliin. Mä halusin kieräyttää sen selälleen mun syliin, kaviot kohti kattoa, mutta maltoin mieleni ja sormituntumalla kaivoin kynnellä pahimmat moskat orin kavioista. Falconinkin virne hyytyi vähän, kun se ei vieläkään saanut mua luovuttamaan.

Sitten sillä muuttuikin ääni kellossa, enkä enää ymmärtänyt, että mitä ihmettä Kics oli orista valittanut. Sen pirunsarvet katosivat, korvat osoitti eteenpäin ja sen ryhti parani silmissä, kun mä valjastin sen kärryjen eteen. Ori asetti jalkansa tukevasti alleen odottaessaan, että lähdettäisiin menemään. Olin ajatellut pyörähtää sen kanssa vain auratuilla maastoteillä, mutta Falcon olisi selkeästi ollut valmis kovempaankin työntekoon.

Lenkki orin kanssa sujui paljon rennommin, kuin olin luullut. Se kulki eteenpäin reippaassa tahdissa, kuunteli ääni- ja ohjasapuja, eikä sooloillut omiaan. Kokeilin minin kanssa ravia ja laukkaakin, eikä sillä käynyt pahanteot mielessäkään. Hieno eläinhän se oli, ja sen mä kerroin Kicsillekin, kun me palattiin tallille.

Ajovalmennus 29.01.2021 Valmentaja: Felissa

Talvisena lauantaipäivänä suuntasin Kicsin luokse valmentamaan hänen kenkkumaista miniatyyrihevostaan Falconia. Kicsin mukaan kenkkumainen on tosi kiltisti sanottu orista, mutta yritin olla sen suhteen ennakkoluuloton ja tutustua siihen avoimin mielin. Autosta noustuani ei tarvinnut kahta kertaa miettiä mistähän Kicsin ja Falconin löytää, kun tallista kuului kimakka hirnunta. Ilmeisesti tarhasta sisälle varustettavaksi joutuminen ei ollut tänään miellyttänyt oria. Tervehdin Kicsiä ja juttelimme niitä näitä ponia rapsutellessani. Itselläni ei ole miniä ollut jostain syystä enää vuosikausiin, vaikka muutaman niitä olen aikoinaan kasvattanutkin ja omistanut useampia.

Tallilla ei ollut maneesia, mutta kenttä oli käyty lumilingolla läpi ja siellä oli vain ohut kerros pakkautunutta lunta. Pohja oli ihanteellinen kärryttelylle ja Falcon käveli kevyesti alkukäyntejä kenttää ympäri. Pyysin Kicsiä ottamaan pikkuhiljaa ohjat paremmin tuntumalle. Olin suunnitellut valjakon varalle vähän pujottelutehtäviä ja askellajinvaihtoja. Ori on kuulemma todella mukava ajaa, mutta rupeaa herkästi ennakoimaan kuskin liikkeitä. Kehoitinkin Kicsiä järjestämään ponille yllätyksiä ja pitämään sen jatkuvasti hereillä. Huutelin ohjeita suunnanvaihtoihin, voltteihin ja temponmuutoksiin melko nopealla aikataululla ja orista näki, miten se alkoi kuumua.

Kannoin tötsiä kentälle ja muodostin niistä pujotteluradan. Ensimmäisellä suorituskerralla Falcon oli hyvin kuulolla, mutta seuraavalla kerralla se yritti jo mennä oman päänsä mukaan. Olisi pitänyt heti muuttaa tehtävää ja pyysinkin Kicsiä tulemaan toisesta suunnasta ja tekemään voltin vaihtelevasti eri suuntaan. Pujottelujen jälkeen Falcon liikkui taas hyvällä fiiliksellä ja reagoi tarkasti Kicsin pienimpiinkin apuihin.

Valjakon välikäyntien aikana kasasin tötsistä kentälle muutamia portteja, joista tein tarkoituksella aika vaikeita. Sellaisia, joihin ajamista on suunniteltava tarkkaan ja mietittävä mistä suunnasta on tilaa mennä sinne että tila riittää. Kics ohjasti orin sujuvasti porttien läpi, mutta toiseksiviimeisellä portilla valjakko ajautui vähän liian ulkoreunaan, jolloin käännös seuraavalle viimeiselle portille meinasi mennä vähän pitkäksi. Muutamalla toistolla saatiin aikaseksi lähes täydellisyyttä hipova suoritus ja siihen olikin hyvä lopettaa. Falcon on todella mielenkiintoinen tapaus, jonka temput haastavat kuskin lisäksi myös valmentajan mielikuvitusta.

Kics nousi alas kärryiltä ja loppukäynnit ori sai kävellä taluttaen. Päivä alkoi yllättävän nopeasti hämärtyä mutta ei ihme, kellohan lähestyi jo viittä. Pakkasta oli vain muutama aste, mutta Falconin hengitys höyrysi sinisenoranssiksi muuttuvaa taivasta vasten. Ihana keli ja ihana poni! Kärryjen edessä sujuvasti liikkuvaa oria katsoessani pieni ikävä miniatyyrihevosia kohtaan heräsi, mutta ihan pieni vain. Ihan miniatyyrimainen.