Perustiedot

Virallinen nimi	Goldoak's Fiction	Rekisterinumero	VH16-052-0010
Rotu	Paint	Sukupuoli & Syntynyt	Tamma, 17.01.2015 (6v.)
Säkäkorkeus	158cm	Väri	rtkrj
Painotus	Lännenratsastus	Koulutustaso	All-rounder
Omistaja	Kics (VRL-05293)	Kasvattaja	Goldoak Farm

Luonnekuvaus

Sukuselvitys

i. RH Hamlet Elias	ii. Great Humming K	iii. Ome Tiger (evm)
		iie. Flow Camp K (evm)
	ie. Fifth Element	iei. Po Cut Lou (evm)
		iee. Joyce Electra (evm)
e. Belmont Western Legend KTK-II	ei. Zed Keene	eii. Two Gun Duck (evm)
		eie. Galarza Arya (evm)
	ee. Black's Volcano	eei. Black's Earthquake (evm)
		eee. Grafited Red (evm)

Jälkeläiset

Sukupuoli	Syntynyt	Nimi	Isä/emä	Omistaja
tamma/ori	00.00.0000	Nimi	Isä/emä	Omistaja

Kisakalenteri

WRJ (8 sijoitusta)
05.02.2016 - Kutsu - Western Riding - 4/29 07.02.2016 - Kutsu - Halter - 4/30 08.02.2016 - Kutsu - Western Trail - 5/30 08.02.2016 - Kutsu - Barrel Racing - 5/30 08.02.2016 - Kutsu - Freestyle Reining - 2/28 08.02.2016 - Kutsu - Western Trail - 3/26 08.02.2016 - Kutsu - Pole Bending - 2/28 09.02.2016 - Kutsu - Ranch Trail - 2/30

Muut

Varustekaappi

Varusteista kiitos oddpixel, Kivimetsän Varuste, Equestrian Pro

Päiväkirja ja valmennukset

24.01.2016, Lännenratsastusvalmennus 02 - Valmentaja Annika

Seuraavanakin päivänä pääsin valmentamaan Fiction-tammaa, ja saavuin kentälle tyylikkäästi myöhässä kahvikupposen kanssa, jonka olin nyysinyt kahvihuoneesta - kaikkein isoin kuppi mitä kaapista löytyi tietenkin! Tänään oli tarkoitus hieman työskennellä laukassa, ja tehdä vähän laukkajuttuja, jotka kuuluivat reiningiin, ja josta en itseasiassa tiennyt yhtikäs mitään - mutta lähdettiin kuitenkin yrittämään! Pieniä asioita olin opiskellut yksinäni edellisenä iltana, joten tiesin pääpiirteittäin miten homman piti toimia - hyvä alku, eikö? Ensin mentiin vähän jogia, sitä hidasta työskentelyravia jota treenattiin edellisenäkin päivänä. Fiction toimi mielestäni hyvin ja ohjastuntuma pysyi koko ajan olemattomissa. Ratsastaja istui hyvin syvällä satulassa, joten päästiin ravailun jälkeen tekemään laukkatehtäviä. Ensin tavoitteena oli ratsastaa oikeaoppinen pääty-ympyrä laukassa kumpaankin päätyyn, jonka jälkeen vaihdettiin lävistäjän kautta suuntaa tehden lävistäjän keskelle laukanvaihto. Ohjasapujahan ei saanut käyttää juurikaan, vaan ratsastajan piti ratsastaa painolla. No, sitten laukanvaihdon ja lävistäjän jälkeen tehtävä piti mennä uudelleen, eli Fiction sai hyvää taivuttelevaa jumppaa ja pientä kontrollitehtävän poikasta laukanvaihdon merkeissä. Tehtiin niitä pääty-ympyröitä jonkin aikaa, ja jätettiin ne laukanvaihdot väleissä pois, sillä tamma ei taipunut juuri mihinkään suuntaan, ja jonkin aikaa siinä tosiaan meni, ennen kuin homma rupesi sujumaan - kun sitä ohjastuntumaa ei saanut olla ja muutenkin meno näytti niin "vaikealta". Kun nämä sujuivat, jäätiin työstämään niitä sujuvia laukanvaihtoja vielä loppuun. Tamma oli jo hieman väsynyt ja hikinenkin, joten kun saatiin melkolailla täydellisiä vaihtoja, lopeteltiin siihen ja saitte ravailla loppuravit itsenäisesti, kun minä taasen kipitin autolleni ja ajoin kotiin.

23.01.2016, Lännenratsastusvalmennus 01 - Valmentaja Annika

Saavuin jälleen Sadehelmen tiluksille, tänään tarkoituksenani oli pitää elämäni ensimmäinen lännenratsastusvalmennus. Ratsastajan toiveesta käytäisiin ihan perusjuttuja läpi, apujen käyttöä sun muuta, joten otin haasteen vastaan. Ratsukko olikin jo verryttelemässä kentällä, kun saavuin paikalle, ja alkuun hieman ihmetyksissäni katselin ratsukon varusteita, sillä olin tottunut ihan klassisiin kouluvarusteisiin ja estevermeisiin. No, pienen pohdinnan jälkeen ruvettiin tekemään ihan käynnissä pysähdyksiä ja peruutuksia - tietenkin löysällä ohjalla, kuten lännenratsastuksessa oli tapana. Fiction toimi ihan kivasti lähes huomaamattomilla avuilla, kun ensin jouduit hieman "kovemmin" ottaa suusta kiinni. Pääosin ratsastaja pystyi kuitenkin menemään löysillä ohjilla, niinkuin pitikin, joten olin tyytyväinen. Tehtiin pysähdyksiä myös ravissa, ja tamma ilmeisesti tiesi, että mitä pitää tehdä, sillä ohjasote pysyi koko ajan samana, ja ratsastaja sai istunnan avulla tamman liikkumaan ja pysähtymään haluamassaan kohdassa. Tehtiin myös suunnanvaihtoja pelkän istunnan avulla, ja tamma toimi mielestäni oikein hyvin, joskaan en yhtään itse pitänyt siitä että hevonen liikkui pitkänä pötkönä eikä kauniisti koettuna. Jokainen tykkää eri asioista, eikö se niin mennyt? Pienillä "pidätteillä" ohjasta saatiin kuitenkin tamman naamaa hieman ylemmäs, ettei se ihan maata viistäen mennyt. Ruvettiin seuraavaksi treenaamaan sitä ravin hitainta muotoa, joka lännenratsastuksessa oli melkoisen tärkeää, ja jouduttiin sitä jonkin aikaa vääntämään, sillä tammalla oli hieman energiaa, eikä se malttanut hidastaa. Se kuitenkin tuntui ihan nätisti kuuntelevan, mutta taisi olla tammalle hieman vaikeaa mennä tooodella hidasta ravia. Kun saatiin se kuitenkin sujumaan, oli siihen hyvä lopettaa siltä erää!

22.01.2016, Päiväkirjamerkintä 02 "Totuttelua kylmään pohjolaan"

Ajelin tallille aikaisin aamusta katsomaan miten uusin tulokas on yöstä selviytynyt. Kävelin nopeasti tamman karsinan luo, ja siellä se katselikin jo suurilla uteliailla silmillään minua kiinnostuneena. "Vai että Goldoak's Fiction..." mutisin itsekseni. Pitäisi pienelle kirjavalle joku lempinimikin keksiä... Jokin muu kuin "pieni kirjava" tai "tamma". Pohdiskelin hetken vaihtoehtoja mielessäni ja pian pääsinkin itseni kanssa yhteisymmärrykseen: "Siitä tulee Flikka". Autoin tallityöntekijöitä ruokkimaan hevoset ja puin samalla tamman päälle hirveän loimiarsenaalin. Raukalla ei tietenkään ollut minkäänlaista suomenolosuhteisiin soveltuvaa talviturkitusta, joten pakko pärjätä nyt kevääseen asti näillä eväillä mitä on. Flikka oli jokseenkin kummissaan tuupatessani sille kolmatta loimea päälle. "Kuule, en katsoisi minua ton näköisenä, et tiedä millaista tuolla ulona on!" tokaisin tammalle naurahtaen.

Lähden viemään tammaa kohti tarhaa ja samalla huomaan puhelimen surisevan taskussani. "No moikka, mä jo vähän odottelenkin sun soittoas kukonlaulun aikoihin..." tokaisen puhelimeen. "No soori! Tuutko tänään kahville?" kysyy ystäväni Lashrael innokkaana. "Itse asiassa, mulla ois sulle yks juttu näytettäväks, joten tuutko tänne? Voin keittää kahvit tällä kertaa." sanon Lashraelille hieman salaperäiseen sävyyn. Kuulen puhelimen taustalta kuinka auto lähtee käyntiin. "Joo, mä oon tulossa, osasin vähän tämän aavistaakin!" hän sanoo lyöden luurin kiinni. Pian selviää mitä ystäväni sanoo uusimmasta ostoksestani, vai kauhistuuko pelkästä ajatuksetakin. Tarhassa Flikka heittää muutamat terhakat pukkihyppelyt ja sukeltaa sen jälkeen turpa edellä sille tuotuun suureen heinäkasaan. Tammalla vaikuttaa ainakin todella kelvolta hevoselta, se ei ole moksiskaan uusista paikoista. Jään mietteliäänä katselemaan ulkona tarhaavia hevosia ja pian kuulenkin auton jarrutusäänen parkkipaikalla. Seuraavaksi kuulen lumen narskuvan reippaan kävelyn saattelemana ja pian näenkin ystäväni Lashraelin kävelemän tallin kulmalta minua kohti.

"Moikka! Et arvaa..." ehdin sanomaan kunnes minut keskeytetään. "Mikä ihme tuo LEHMÄ tuolla tarhassa on?!" huudahtaa ystäväni ja kävelee lähemmäs kohti tammaa. "No itseasiassa, se on ihan puhdas Paint, suoraan amerikasta mulle tuotu tänne. western ratsuksi." sanon ystävälleni ylpeänä. Hetken aikaa Lashrael katsoo tammaa kavion kannasta korvanpäihin asti. Ensiksi hän hymyilee, sitten jo rehahtaa valtaisaan nauruun. "Mikä se mahtaa olla niin hauskaa?" kysyn jo hieman närkästyneenä. "No ethän sä osaa edes länkkää! Mitä ihmettä sulla oikein päässä liikkuu?" Lashrael saa naurultaan sanottua. "Sehän tässä parasta onkin, löysin netistä melko nimekkään lännenhevosihmisen joka sattuu asumaan tässä ihan kulmilla. Hän lupautuikin valmentamaan minua tulevaisuudessa, ihan alkeista kilparadoille saakka!" kerron innoissani. "No okei, nythän tuossa saattaisi ollakin jotakin järkeä..." toteaa Lashrael mietteliääseen sävyyn. Menemme vielä tarhaan rapsuttelemaa tammaa ja tunnen pientä kateutta ystäväni katseessa. "Olisi siellä kuule sullekin varmasti hyviä hevosia myynnissä..." ja ennenkuin ehdin sanoa loppuuun, ystäväni toteaa "En minä sentään niin hullu ole kun sä!" ja rupeaa katselemaan taloa kohti. "Kahvia?" kysyn ja saan vastaukseksi syvän nyökkäyksen.

21.01.2016, Päiväkirjamerkintä 01 "Tamma saapuu vihdoin kotiin"

Tänään olikin se kauan odotettu päivä, sain vihdoin järjestettyä uusimmalle ostokselleni Goldoak's Fictionille järkevän kuljetuksen Montanasta tänne meidän kotitontille asti. Kuljetuksen olisi tarkoitus olla pian täällä ja laittelen tammalle karsinaa valmiiksi. Tallityöntekijät ja tallitytöt katsovat minua todella uteliaana kuivittaessani tyhjää karsinaa. Kukaan ei kysy mitään mutta kaikki tuntuvat odottavan enemmän tai vähemmän uutta tulokasta. Olenkin ollut sen verran ovela, että olen pitänyt tämän salassa jo hetken aikaa. Ehkä senkin takia että en tiedä mitä kaikki mahtavat sanoa nähdessään vannoutuneen kouluratsastajan kapuamassa lännensatulaan kirjavan hevosen selkään. Laitoin vielä karsinaan heinät ja kuulin kuljetusauton kolistelevan pihaan. Lähden kävelemään ulospäin ja tunnen tuijottavia katseita selässäni. "No, saatte tekin tulla katsomaan, ei tämä nyt enää mikään salaisuus ole!" sanon tytöille ja pian he kipittävät vähintään yhtälujaa pihamaalle kuin minäkin.

Tervehdin kuljettavaa ystävällisesti ja kyselen matkan sujumisesta. Hän tuntuu hieman kiireiseltä, joten pian lykätään jo laskua kouraan. Kiipeän rekan etuosasta ottamaan hevosta irti kuljettajan laittaessa lastaussiltaa siihen kuntoon että tämän saa tuoda ulos. Tamma hörähtää minulle ystävällisesti, se ei tunnu ollenkaan stressaantunelta tai hikiseltä kuljetuksen jäljiltä. Talutan tamman trailerista ulos ja huomaan kuinka muuden leuat loksahtavat auki. Talutan tammaa onnellisena hetken pihalla, jonka jälkeen vien sen karsinaan lepäämään. Tamma mutustaa hieman heiniään ja katselee uteliaana ympärilleen. Juotan sille lämmintä melassivettä ja mittaan lämpötilan varmuudenvuoksi. Ohjeistan työntekijöitä ottamaan vähintään aamuin ja illoin tammalta lämpötilan paperille ylös, mikäli sattuu kuljetuskuume tästä reissusta kehkeytymään. Toistaiseksi tamma ainakin vaikuttaa todella tyytyväiseltä oloonsa.

Rapsuttelen ihanaa kirjavaa vielä hetken aikaa ja (kaikkien suureksi järkytykseksi) haen autostani upouuden sovituksessa olevan western satulan ja kokeilen sitä nopeasti tamman selkään. Sopii ainakin ilman ratsastajaa kuin valettu, eiköhän pian päästä kokeilemaan tätä ratsastajankin kanssa kunhan tamma saa hieman levätä ja kotiutuu kunnolla. Laitan pienelle kirjavalle vielä ohuen talliloimen yöksi, kaiken varalta. Tamma on kyllä kaiken kaikkiaan täydellinen, todella viisaan oloinen kaikinpuolin sekä kaunis kuin karamelli. Meille tulee tämän kanssa vielä kivaa yhdessä, varmasti. Vieläkun tuleva valmentajani ehtii tulemaan tänne ja opettamaan minulle westernin salat ihan alusta alkaen niin varmasti tulemme käymään jopa kilparadoilla. Annan tammalle vielä muutaman porkkanan ja lähden tekemään muita hommia tallin toimistoon.