Perustiedot
| Virallinen nimi | Fairydust HZ | Rekisterinumero | VH16-244-0003 |
| Rotu | Georgian Grande (62,5%) | Sukupuoli | tamma |
| Säkäkorkeus & Syntynyt | 153cm, 16.1.2015 USA (8v) | Väri | rautias |
| Painotus | Kouluratsastus & Valjakkoajo | Koulutustaso | Vaativa B, Vaativa valjakko |
| Omistaja | Kics (VRL-05293) | Kasvattaja | Hazard |
© Kics
Saavutukset
KRJ-I Palkittu pisteillä 8,5 + 41 + 20 + 18,5 + 15 = 103 p Toukokuun laatuarvostelutilaisuudessa!
Luonnekuvaus
Siinä vaiheessa kun huomaat omistavasti 5 georgian grandea, kaikki samasta suvusta, iskee pienoinen paniikki. Miten voin jalostaa laadukkaita hevosia käyttöön ja näyttöön, jos ei ole edes materiaalia toteuttaa koko toivetta? Onneksi vielä samaisena iltana silmiini osui kasvattajan laittama myynti-ilmoitus. Viksuna tyttönä katsoin vain nopeasti omistajan numeron, ja soitin että tulen heti huomenna tätä katsomaan, ja mitä todennäiköisemmin myös ostamaan. Jostakin mieleeni kumpusi että, tämä on varmasti joku kasvattajan ylijäämä siitostamma, mikä ei hyvällä tuurilla tule edes tiineeksi. Välillä olenkin inhottavan skeptinen ihminen, ja ajattelen että kaikki yrittävät hyötyä toisista jotenkin. Seuraavana aamuna ajoin autollani koppi perässä Hazardin pihaan. Heti pihaan saapuessani kaikki pahat ajatukset poistui mielestä ja ilmeeni kirkastui. Täältähän löytyy vaikka mitä hevosia! Taciturnin saattelemana kävelimme eräälle tarhalle, missä seisoskeli pienehkö rautias tamma. Katsoin tammaa päästä varpaisiin ja totesin sen olevan miljoona kertaa parempi kuin mitä kuvittelin hakevani. Tamma oli riittävän siro ja sporttinen, mutta siitä paistoi läpi friisiläisen ylväys ja arvokkuus. Pian mielessäni leijailikin jo kouluradoilla liihottelu ja palkintojen jaossa hymyily. Taciturn oli todella ystävällinen ja näytti myös tamman vanhemmat, koska sattui ne molemmat omistamaan. Isä ori oli suuri valkoinen hevonen, sellainen jokaisen hevostytön unelma. Ori näytti hieman upeaa raviaankin tarhassa ja voin kertoa että kateeksihan siinä hieman kävi. Tamman emä taas oli sirompi, melko saddlebred tyyppinen erittäin kaunis rautias. Molemmat vanhemmat vaikuttivat myöskin erittäin hyväluontoiselta joten ei tarvinnut paljoa kehottaa että löin rahat kasvattajalle kouraan. Tästä varsasta tietää että se on jalostettu harkiten ja suurella sydämmellä, aivan kuin itsellänikin on tavoitteena tulevaisuudessa kasvattaa omiani. Fairydust on koulukentilläkin todistanut osaamistaan ja yhtään en kadu että tämän tamman itselleni hain. Vaikkakin se siitostamman elämä saa vielä odottaa.
Yleisesti ottaen Fairydust, tutummin Fairy tai Fea, on sellainen jokaisen omistajan unelmahevonen. Fean kanssa touhuaminen saa kaikki hyvälle tuulelle, se on niin kiltti ja helppo. Tamma katsoo tummilla silmillään korvat hörössä jokaista pientä liikehdintää ja ennen kaikkea tämä juttelee! Siis ihan oikeasti vastaa puheeseen hörinällä. Aamuisin tämä on myöskin erityisen kovaääninen. Ei kuitenkaan ollenkaan pahassa mielessä. Tamma päästää ilmoille raikuvan hirnunnan, mutta lopettaa sen heti, kun sitä vain muistaa tervehtiä matkalla rehuhuoneeseen. Mikäli tallille sattuu tulemaan nuorempia hevosenhoitajia, ovat he heti riemusta kiljuen etsimässä Feaa ja juoksemassa sen mahan alla tarhassa. Fealla on loistava tilannetaju, ja tarpeen tullen se on reipas ja energinen kouluhevonen, kun taas toisaalla se osaa käsitellä pieniäkin ihmisiä laskemalla päätään ja olemalla hiiren hiljaa paikoillaan.
Hoitaessa Fea on yhtä helppo kuin muutenkin. Sitä voi taluttaa halutessaan vaikka ilmankin narua, se seuraa ihmistä mielellään ja sitä ei tarvitse oikeastaan komentaa tai ikinä huomauttaakaan mistään. Tammalla kuitenkin on lievä vetopaniikki, minkä johdosta sitä ei parane ikinä sitoa minnekään kiinni. Tämä ei kuitenkaan aiheuta minkäänlaisia hankaluuksia, tämä seisoo hoidettavana tarvittaessa vaikka maailman tappiin asti.
Varustaessa tamma yleensä katsoo tarkasti kaikki varusteet mitä sille puetaan. Se muistaa hyvin kun se sai aina varsa-aikana herkun haistaessaan satulaa ja tästä samasta rutiinista se tykkää edelleenkin. Suitset se laittaa aina mielellään päähänsä, suorastaan tunkee kuolaimen suuhunsa. Fea on melko herkkä suustaan, ja sillä on matala kitalaki, joten kuolaimet valitaan aina mahdollisimman pehmeiksi, mentiin sitten koulua tai vaikka kärryt perässä.
Ratsastaessa Feasta löytyy aivan uusi puoli mitä ei sen perusolemuksesta saattaisi ehkä ymmärtää. Tamma on ennenkaikkea väsymätön työmyyrä ja erityisen yritteliäs. Fea ei kuitenkaan ole mikään aloittelijoiden ratsu; se on erittäin herkkä suustaan ja tarkka kyljistään. Parhaiten tämän kanssa tuleekin toimeen kun ratsastaa suurin piirtein ajatuksen voimalla, muuten tammasta aistii pientä hermostuneisuutta, vaikka mitään tuhmuuksia tämä ei tee ratsastaja selässäänkään. Vaikka tämä varmasti kantaisikin aloittelijoitakin selässään kiltteytensä vuoksi, ei tammalle haluta aiheuttaa mitään ylimääräistä stressiä ratsastuksen suhteen vaan yritetään tarjota näin kiltille tammalle pieni vastapalvelus tämän suhteen. Pienet hoitajat pääsevät sitten säännöllisin väliajoin kärryille istumaan pysyäkseen tyytyväisenä. Kouluratsastus on Fean juttu. Sen kanssa pystyy suorittamaan todella eleetöntä ratsastusta ja liikkuuhan tämä melkein kuin pilvien päällä, sama tunne on selässä olijalla, kuin myös katselijoillakin. Fean paras askellaji on ehdottomasti ravi, se saisi kuitenkin olla aavistukseen enemmän eteenpäin menevää, sillä tahtoo olla vähän molemmille roduille (friisiläinen & saddlebred) tyypilliset ylöspäin kohoavat liikkeet. Oikeastaan ravin laatu on ainoa syy olla nousematta korkeammalle tasolle kouluratsastuksen suhteen.
Ajaessa tamma toimii nykyään jo todella hyvin, aluksi tämän kanssa joutui käymään pitkän taipaleen että tamma tottui kärryihin perässään ja aisoihin kyljissään. Koska tamma oli hyvin herkkä se alussa jämähti helposti paikoilleen hermostuneena, eikä uskaltanut ottaa askeltakaan eteenpäin. Pitkäjänteisellä työllä ja ilman asiasta sen suurempia stressaamatta eräs kaunis päivä Fea vain yksinkertaisesti ymmärsi jutun juonen. Tamma on kärryistä katsottuna ihanteellinen ajettava. Se on todella herkkä suustaan joten ajaminen on helppoa ja se toimiikin parhaiten pelkillä ääniavuilla. Valjakkohevoseksi tällä onkin hyvät mahdollisuudet pärjätä kilpailuissakin, rutiinilla tamma varmasti aikanaan rentoutuu täysin kärryjen edessä ja meno tulee näyttämään samalta kuin kouluaitojenkin sisäpuolella. Valjakkoajo ei kuitenkaan ole Fean tavoitteellisin kilpailumuoto, joten pikkuhiljaa hyvä tulee.
Kilpailupaikoilla tamma saattaa aluksi vaikuttaa hieman hermostuneelta. Uudet asiat tuppaavat usein Feaa jännittämään, mutta sen jälkeen kun se saa rauhassa katsella ympärilleen ja todeta kaiken olevan hyvin, se rentoutuu omaksi ihanaksi itsekseen. Tamman stressaaminen ilmenee lähinnä sillä että sen lihakset jännittyvät ja se ravistelee päätään sekä tekee muuta vastaavaa. Useimmiten tämä menee kuitenkin nopeasti ohitse. Trailerissa matkustaminen on tammalle tuttu juttu, se viihtyisi siellä varmasti vaikka pidemmänkin aikaa ja lähtee jokaiseen reissuun aina mielellään mukaan.
Sukutaulu
1 - polvinen
|
i. Sir Luminous gg (50%), mkm, 170cm |
ii.Sir Galahad II fri |
iii. Sir Galahad fri |
|
iie. Natalie van Engeltal fri | ||
|
ie.Pellucid Pamela sdb |
iei. Not So Happy sdb | |
|
iee.Lucid Lilian sdb | ||
|
e.All's Fairy in Wonderland gg (75%), rt, 160cm |
ei. All's Fair in L&W gg (50%) |
eii. Heinkell v.d. Trauer fri |
|
eie. Adina L&W sdb | ||
|
ee. Fairytales Are Real sdb |
eei. Rebel's Pride sdb | |
|
eee. Fairy Queen sdb |
Sukuselvitys
Isä Sir Luminous, tutummin "Lum", on komea, 170cm korkea, mustankimo georgian grande ori. Lum on näyttävä imestys kouluradoilla ja menestynyt porrastetuissa kilpailuissa tasolle 6. Fean lisäksi oriilta löytyy toinenkin jälkeläinen; Lucan of Hazard. Isänisä Sir Galahad II (evm) on 168cm korkea musta friisiläinen. "Galle" hurmasi monia ihmisiä niin luonteellaan, kuin aivan uskomattomalla kapasiteetillaan. Gallen selkään pystyi laittamaan kenet tahansa, se oli todella kiltti, ei ollenkaan kuuma tai ilkikurinen. Osaavalla ratsastajalla Galle osasi jopa vaikeita kouluratsastusliikkeitä, kunhan sen diesel-moottori saatiin kunnon alkuverryttelyillä heräteltyä. Oriilla ajeltiin myös valjakkoa, ei niinkään tavoitteellisessa mielessä kuitenkaan. Valjakko-ajon suhteen se toimi usein näytöshevosena messuilla ja milloin missäkin, se oli niin rautahermoinen, että jaksoi odotella paikallaan seisten kärryt perässä vaikka ikuisuuden, mutta oli heti valmis esiintymään edukseen heti kun lupa siihen annettiin. Galle sai elämänsä aikana yhteensä 11 tammaa, jotka se astuikin aina kesäisin laitumella ollessaan. Ori oli tammoillekin kuin herrasmies ja se tiinehdytti aina hyvin vaikeammatkin tammat. Isänemä Pellucid Pamela (evm) on rautiaankimo, 159cm korkea saddlebred tamma. "Pamela" syntyi kaksi viikkoa lasketusta ajasta myöhässä, ja kaikki olivat varmoja että sieltä tulee orivarsa. Tammavarsa oli kuitenkin toivottu, joten Pamela sai jäädä kasvattajalleen suvun jatkajaksi, koska sen jo vanhempi emä lopetettiin myöhemmin samana vuonna. Pamela kimoutui kokonaan jo todella nuorena, kaikki ihailivat sen puhtaan valkoista väriä. Tammaa käytettiin askellajikilpailuissa ja se loisti erityisesti saddle seat- luokissa. Hienon ja arvokkaan sukunsa vuoksi se siiryi melko nuorella iällä siitokseen, ja saikin monta hienoa varsaa, joista kaikki olivat kasvattajan suureksi yllätykseksi kimoutuvia. Emä All's Fairy in Wonderland on 160cm korkea maksanrautias georgian grande tamma. Tamman ulkonäöstä paistaa hyvin saddlebred läpi, se on kaunis, elegantti ja kevyt. All's Fairy in Wonderland on kilpaillut porrastetuissa kouluratsastusta, aina 6 tasolle asti. Emänisä All's Fair in L&W on 164cm korkea ruunikko georgian grande. "Allun" isä on friisiläinen ja emä saddlebred, ori peri emältään paljon ulkonäköä ja se olikin melko siro ja sporttinen. Allun kuvailtiin olevan "laadukas, modernia ratsutyyppiä edustava." Ori kilpaili kouluratsastuksessa vaikeita luokkia vaihtelevalla menestyksellä. Orilla oli jonkin verran mahan kanssa ongelmia, ja se stressasi pidemmistä kotimatkoista. Muutaman kauden jälkeen sen kanssa päätettiin kilpailla vain sopivan matkan päässä olevia kilpailuja. Ori astui kilpailukauden aikana aina muutaman tamman vuodessa, vanhoilla päivillään sillä olikin jo 23 eri ikäistä jälkeläistä. Emänemä Fairytales Are Real oli 153cm korkea vaaleanrautias saddlebred tamma. "Aava" oli melko pieni ratsu, mutta sydän oli puhdasta kultaa. Aava asui monella eri ihmisellä, omistajanaan aina juniori ikäinen kilparatsastaja. Tamma opetti monet lapset askellajiratsastuksen saloihin, ja toimikin usein demoratsuna erilaisissa tapahtumissa. Aavan liikkeet olivat keskinkertaiset, aina sen kanssa ei voittoa tullut, mutta se antoi silti ratsastajalle sellaisen fiiliksen, että taitamattomampikin osaisi ratsastaa tätä. Aava sai vain kaksi jälkeläistä, koska sitä käytettiin kilpailuissa ja valmennuksissa aivan loppuun asti. Tamma pysyi terveenä ja hyväkuntoisena aina viimeisiin päiviinsä asti.
Jälkeläiset
Kisakalenteri
| KRJ (43 sijoitusta & 1 Cup sijoitus) | |
|
02.02.2016, Kutsu, Vaativa B - 5/30 04.02.2016, Kutsu, Vaativa B - 1/30 04.02.2016, Kutsu, Vaativa B - 3/30 06.02.2016, Kutsu, Vaativa B - 2/30 09.02.2016, Kutsu, Vaativa B - 2/30 10.02.2016, Kutsu, Vaativa B - 5/30 11.02.2016, Kutsu, Vaativa B - 3/30 12.02.2016, Kutsu, Vaativa B - 5/40 12.02.2016, Kutsu, Vaativa B - 1/30 13.02.2016, Kutsu, Vaativa B - 1/30 16.02.2016, Kutsu, Helppo A - 4/30 18.02.2016, Kutsu, Helppo A - 4/30 20.02.2016, Kutsu, Helppo A - 5/30 21.02.2016, Kutsu, Helppo A - 1/30 01.03.2016, Kutsu, Vaativa B - 4/30 02.03.2016, Kutsu, Vaativa B - 3/30 03.03.2016, Kutsu, Vaativa B - 4/30 04.03.2016, Kutsu, Vaativa B - 4/30 04.03.2016, Kutsu, Vaativa B - 3/30 09.03.2016, Kutsu, Vaativa B - 2/30 02.03.2016, Kutsu, Vaativa B - 3/30 02.03.2016, Kutsu, Vaativa B - 1/30 30.04.2016, Kutsu, KRJ Cup Helppo A - 6/247 |
04.03.2016, Kutsu, Vaativa B - 2/30 04.03.2016, Kutsu, Vaativa B - 1/30 05.03.2016, Kutsu, Vaativa B - 1/30 07.03.2016, Kutsu, Vaativa B - 5/30 09.03.2016, Kutsu, Vaativa B - 3/30 09.03.2016, Kutsu, Vaativa B - 1/30 09.03.2016, Kutsu, Vaativa B - 1/30 10.03.2016, Kutsu, Vaativa B - 5/30 12.03.2016, Kutsu, Vaativa B - 3/30 13.03.2016, Kutsu, Vaativa B - 4/30 13.03.2016, Kutsu, Vaativa B - 5/30 13.03.2016, Kutsu, Vaativa B - 3/30 13.03.2016, Kutsu, Helppo A - 2/30 13.03.2016, Kutsu, Vaativa B - 5/30 14.03.2016, Kutsu, Vaativa B - 2/30 14.03.2016, Kutsu, Vaativa B - 2/30 15.03.2016, Kutsu, Helppo A - 3/30 16.03.2016, Kutsu, Helppo A - 3/30 17.03.2016, Kutsu, Vaativa B - 1/30 18.03.2016, Kutsu, Helppo A - 3/30 18.03.2016, Kutsu, Helppo A - 1/30 |
| VVJ (2 sijoitusta) | |
|
07.02.2016, Kutsu, Vaativa yhdistetty - 6/40 08.02.2016, Kutsu, Vaativa yhdistetty - 3/40 | |
Päiväkirja ja valmennukset
(7 Päiväkirjamerkintää & 5 Valmennusta)
02.03.2016 Kouluvalmennus 05 - Valmentaja: Lashrael
Fea on tamma, joka sai minutkin hankkimaan oman georgian granden. Joten kun Kics pyysi, että voisinko tulla pitämään kouluvalkan heille, vastausta ei kauan tarvinnut miettiä. Kun saavuin maneesiin, Kics oli juuri kapuamassa nätin tammansa selkään. Fea odotti kuuliaisesti käskyä liikkelle, eikä kiirehtinyt minnekkään ennen sitä. Tällaisia pitäisi olla kaikkien hevosten! Kicsin alkuverrytellessä vaihdoimme kaikenmaailman kuulumiset ja vähän mukaaan mahtui juorujakin. Kun Fea vaikutti vertyneen sopivasti, pyysin vielä ottamaan vähän laukkaa ennen aloittamista. Fea hieman viskoi häntäänsä aina Kicsin siltä jotain pyytäessä. Muistutin, että hänellä oli erityisen herkkä otus allaan ja että sitä tulisi ratsastaa myös sen mukaan. Ensimmäinen tehtävä oli pääty-ympyrällä pohkeenväistö ravissa. Se sujui ihan kivasti, etenkin kun saimme Kicsin muistamaan käsien rentouden ja Fea uskalsi rentoutua enemmän. Kun väistöjä oli tehty molempiin suuntiin useampaan otteeseen, oli tehtävänä taivutella ympyrällä tammaa sisään ja ulos. Fea taipui hieman huonommin vasemmalle, joten annoin vinkiksi huomioida tämän jatkossa ratsastettaessa. Taivutukset otimme vielä laukassa ja Fea alkoi aavistuksen vastustaa Kicsin kättä, mutta tämäkin saatiin korjattua pienillä muistutuksilla rentoudesta. Seuraavaksi otimme lävistäjillä keskilaukkaa. Ratsukko suoriutui ihan hyvin, kun Kics antoi tamman mennä, eikä liikaa jäänyt jarruttelemaan. Sitten tulimme lävistäjät keskiravia. Fean ravi oli todella ”show-tyylistä”, valitettavaa kouluratsastusmielessä, mutta minkäs tamma mahtaa vanhempiensa sille antamalle rakenteelle. Fea oli mukavasti kuulolla kuitenkin kaiken lisäksi. Ratsukon yhteistyö oli lähes saumatonta, enkä oikein tiennyt mitä olisin voinut heille neuvoa. Lopuksi otimme sulkuväistöjä keskihalkaisijalta uralle ravissa. Kicsillä oli peruspalikat hyvin kohdallaan ja kun muistutin ihan vain sisäohjasta ja ulkopohkeesta, muuttui ratsukon meno erinomaiseksi. Annoin ratsukolle luvan ottaa rennot loppuravit. Vihjasin ratsastajalle, että pitäisikö tammaa vähän hieroa, jos se aukenisi vasemmalle sitten paremmin. Kics sanoi miettineensä aivan samaa ja mumisi jotain, että soittaa hierojakaverilleen. Siitäpä pääsimme oivasti taas juorujen pariin ja loppuverkka sujui vallan rattoisasti kun kerroimme kaikki mehevät jutut hierojan kaverin isän vaimon tytöstä… Aikansa käveltyään, veimme tamman yhteispelin talliin, hoidimme sen huolella pois ja siirryimme Kicsin keittiöön kahvikuppien ääreen, juoruamaan lisää…
15.02.2016 Kouluvalmennus 04 - Valmentaja: Marqit (Kirjoittanut omistaja)
Aikaisin aamulla minut hälyytettiin jo Kicsin tiluksille valmennustehtäviin. Tämä olisikin toinen kertani valmentaa Kicsiä ja hänen hienoja kouluratsujaan. Kävelin ensimmäisenä talliin, josta minulle tuputettiinkin kahvikuppia kouraan, koska Kics kuulemma tekee jotain bisneksiä puhelimessa ja hevonen on tallin henkilökunnan mukaan melkein valmis treeniin. Hörpin kahviani tuijottaen takaisin karsinoista katselivia hevosia. Kics tulee pian reippaasti askeltaen tallin toimistosta ja samalla sulloo kypärää päähänsä. "Se on nyt sitten sovittu!" Kics sanoo tallityöntekijälle iloisesti. "Tajusin pyytää Fean kasvattajalta tammalle oria lainaan, itsellä kun on edelleen muut hevosen Pullan sukua!" Kics täsmentää minulle. "Millaisen orin valitsit?" Kysyn kiinnostuneena. "Sellainen upealiikkeinen kimo, suvusta löytyy saddlebredin lisäksi irlannintyöhevosta ja friisiläistä, käyn vielä tarkemmin sitä katsomassa tällä viikolla mutta ainakin Taciturnin kertomuksen mukaan ja muutaman kuvan nähtyäni olen ihan myyty. Mikäli hyvä tuuri käy ja Fean kiima on hyvässä vaiheessa niin otan sen samantien mukaan oria tapaamaan." Kics kertoi minulle samalla kun kävelimme kohti maneesia. Maneesissa ratsukko aloitti alkuverryttelyt ja minä pohdin vielä tarkemmin tämän valmennuksen tehtäviä. Aloitimme varsinaisen työnteon ympyröillä ja Fea tuntunkuin taipuvan ja mukautuvat tänään kaikkeen edellistä kertaa paremmin. Ympyröiden jälkeen harjoittelimme kootumpia askellajeja ja tamma kokosikin itseään yllättävän hyvin. Sanoisin että jopa omaa tasoaan paremmin. Ainoa mitä tarvitsisi korjata on muodon ryhti, eli se saisi olla aavistuksen terävempi ja niska korkeammalla. Tälläkään hetkellä se ei ole missään nimessä huono. Fea kokosi itseään hienosti etenkin ravissa, lähes polki paikoillaan. Koottujen askellajien jälkeen olikin vuorossa päästää tammaa venyttämään itseään kaikissa askellajeissa ja päästää hieman avoimenpaan ja matalampaan muotoon. Fea liihotteli pitkin maneesia tyylikkään näköisenä, se oli rentoutunut hyvin ja tykkäsi kun pääsi menemään vähän reippaammin mutta silti itseään käyttäen. Näiden jälkeen siirryimmekin taas työskentelemään vielä laukassa, ja tarkoitus oli saada keskilaukka pyörimään kunnolla. Feaa täytyy aina vähän herätellä, muuten se helposti tyytyy vain laukkaamaan voimattoman näköisesti. Laukassa saa siis oikeasti olla tarkka. Taas oli tunti valmennusta ohi ja annoin ratsukolle luvan aloittaa loppuverryttelyn ja pyyhkiä hiet otsalta. Seuraavassa valmennuksessa onkin vuorossa kavaletteja, saa nähdä miten Fea ne suostuu ylipäätään ylittämään. Lähdin edeltäpäin talliin katsomaan minkä hevosen tallityöntekijät ovat Kicsille seuraavaksi valjastaneet.
14.02.2016 Kouluvalmennus 03 - Valmentaja Annika N
Seuraavana päivänä oli jälleen tarkoitus tehdä töitä Fairy-tamman kanssa, johon jo edellispäivänä tutustuin käyntihommien merkeissä. Kello läheni jo kahta, kun saavuin kentälle, tyylikkäästi myöhässä - mutta kun kahvia oli saatava! Pahoittelin kuitenkin myöhästymistäni, ja päästiin samantien aloittelemaan, sillä olitte ehtineet kävellä hyvän tovin vapain ohjin. Aloiteltiin valmennus tekemällä käynnissä lävistäjillä ja pituushalkaisijoilla askeleenpidennystä, ja pääty-ympyröillä hieman kokoamista. Askeleenpidennyksissä Fairy lähti hieman kiirehtimään, ja rikkoi jopa raville kerran, mutta ohjeistettuani olemaan napakampi ohjan kanssa, rupesi tamma tajuamaan, että sen oli tarkoitus pidentää askelta, eikä juosta karkuun. Ja se taipui jo niskastakin ihan kivasti, ja otti takaosaa enemmän alle. Jo nyt oltiin vallan tyytyväisiä, ja keskityttiin näiden jälkeen niihin kokoamisiin. Alkuun ne menivät hieman kipittelyksi, mutta kun tamma osasi rauhoittua, niin saatiin oikein kivoja pätkiä. Fairy myös taipui hienosti ympyröillä, ja ratsastaja sai hyvin sisäpohkeen läpi. Ruvettiinkin sitten ravailemaan, ja Fairy oli alkuun varsinkin ympyröillä hieman hätäinen, ja puski mielellään lapa edellä. Työstettiin sitten pääty-ympyröillä, ja se sisäpohje oli melkoisen vaikea ilmeisesti saada läpi, mutta kun se onnistui, oli kaikki niin paljon helpompaa. Tehtiin ravissa lävistäjillä lisäyksiä, ja taivuteltiin ympyröillä ja volteilla kumpaankin suuntaan. Fairy oli superhyvä, ja ne lisäykset - ne olivat niin hienoja! Kokeiltiin myös hieman koota ravia ympyröillä, sekä niillä lävistäjillä, ja lävistäjällä se olikin hieman haastavampaa, sillä äsken oltiin tehty niitä temponlisäyksiä, ja nyt pitikin sitten koota. Pikkuhiljaa saatiin se kuitenkin sujumaan vallan mainiosti, ja siihen olikin hyvä lopettaa siltä erää.
13.02.2016 Kouluvalmennus 02 - Valmentaja Annika N
Sadehelmelmessä pitämäni valmennusviikonlopun ensimmäisen päivän toinen ratsukko oli ihan Fairy-tamma, jonka kanssa oli tarkoitus hieman tuuppailla, ja kun saavuin kahvikupposeni kanssa kentälle, oli ratsukko jo kävelemässä, ja Fairy ihastutti heti. Se liikkui hyvin eteen, ja se vaikutti erittäin positiivisella asenteella varustetulta hevoselta. Aloiteltiin valmennus tehden ihan perus käyntijuttuja, jotta saataisiin tammaa hieman enemmän avuille. Kun ohjastuntumaa ruvettiin ottamaan, oli tamma jo ihan valmis tekemään ihan mitä tahansa ihminen nyt keksikään pyytää. Tehtiin alkuun muutamia pysähdyksiä, ja peruutuksia sekä pitkillä sivuilla, että ilman aidan antamaa "tukea" pituushalkaisijalla sekä lävistäjällä. Mielestäni Fairy oli aavistuksen verran kiireinen, joten lähdettiin hakemaan sitä rauhallisuutta, jotta saataisiin semmoisia kouluratapysähdyksiä. Ratsastaja myönsi, että käyntijutut eivät olleet tämän tamman kanssa vahvinta alaa, joten hiottiinkin sitten niitä peruutuksia toodella pitkään, jotta saatiin sellainen rauhallinen suoritus. Fairykin rauhoittui silminnähden, kunhan vaan ratsastaja piti käden vakaana ja avut suhteellisen pieninä, eli turhaa liioittelua ei tarvittu apujen suhteen tämän tamman kanssa. Seuraavana tehtävänä oli etu- ja takaosakäännökset, ensin puolikkaina, ja sitten kokonaisina. Fairy karkasi alkuun etuosakäännöksissä, mutta heti alusta alkaen takaosakäännökset olivat todella hyviä ja tasaisen varmasti ja rauhallisesti tehtyjä. Etuoskäännöksissä ratsastaja joutui käyttämään hieman napakampia otteita ohjan kanssa, mutta kun tammalle tehtiin selväksi, että sen oli nyt tehtävä pyydetty asia, niin rupesihan se loppujen lopuksi sujumaan, ja saatiin muutama oikein mallikelpoinen suoritus. Siihen olikin sitten hyvä lopettaa, ja seuraavana päivänä jatkuisi.
12.02.2016 Kouluvalmennus 01 - Valmentaja: Marqit (Kirjoittanut omistaja)
Tänään olikin vuorossa tulla pitämään kouluvalmennusta Kicsille ja hänen hevoselleen Fairydust HZ:lle. Kuulemani mukaan tamma on oikein kelvollinen kouluratsu, mutta Kicsin kertoman mukaan välillä hänellä meinaa mennä kuitenkin sormi suuhun hevosen herkkyyden vuoksi. Päästyäni maneesissa löysinkin ratsukon jo suorittamasta alkuverryttelyä. Seurasin heidän touhuaan hetken mietteliäänä ja sain katsottua heti muutaman ehdottovasti korjattavan asian. Tervehdin vielä Kicsiä virallisemmin näin meidän ensimmäisen yhteisen valmennuksemme johdosta ja aloitimmekin heti työskentelyn. Ratsukko sai aloittaa helpoilla tehtävillä, samalla saisin itse käsityksen missä tässä oikeasti mennään. Kics ohjasi tammansa diagonaalille, jonka jälkeen olisikin tarkoitus puolesta välistä tehdä pohkeenväistöä kohti uraa. Joka kierroksella eri puolelle kohti seinää, niin samalla vaihtuu suuntakin ja hevonen saa venytyksiä molemmin puolin. Ensimmäinen pohkeenväistö meni tammalla vähän ylireagoiden, ja se astui muutaman askeleen suoraan sivulle. Kehotin ratsastajaa pysäyttämään tamman ja korjaamaan omaa asentoaan suoremmaksi, kyllä se hevonen väistää vaikka itse ei menisikän liioitellusti liikkeen mukaan istunnalla. Pyysin ratsastajaa myöskin käyttämään selvemmin pelkkää istuntaa, ja oikeasti tuntemaan missä päin satulaa ne omat istuinluut ovat. Pian ratsukko suoriutuikin paremmin kuin hyvin. Ratsukosta näkee että he ovat treenanneet paljon, mutta myös sen, että heillä ei ole kovin usein ollut toista silmäparia katsomassa suoritusta maastakäsin. Ratsukko nosti ravin ja oli tarkoitus suorittaa samaa ravissa. Huomasin hevosen olevan aavistuksen jäykkä toiselta puolelta, mikä taas heijastui heti liikkeen sulavuuteen väistön aikana. Ravissa työskentely näytti olevan heille melkeimpä helpompaa, joten päästiinkin pian keskittymään laukkatyöskentelyyn. Laukassa tehtiin samaa tehtävää, ja aina laukanvaihto päästessä taivutuksen jälkeen seinän vierustalle. Laukanvaihdot tuntuivat olevan tamman mielipuuhaa, ja ne sujuivat tarpeeksi näyttävästi, mutta kuitenkin hallitun ja elegantin oloiseksi. Seuraavaksi pyysin ratsukkoa näyttämään laukkaa hieman kootumminkin, ja teimme sekä pidempää että lyhyempää laukkaa. Hevosella pysyi sama tahti koko suorituksen ajan hienosti. Huomasin kellon olevan jo sen verran paljon että päästin ratsukon tekemään loppuverryttelyjä. Loppukäyntien aikana sanoin vielä Kicsille että harjoittelee oman istuntansa käyttämistä vieläkin tarkemmin, tämä tamma on sen verran herkkä että sen kanssa pääsee varmasti hyvin eleettömiin suorituksiin kouluradalla. Loppuverryttelyjen jälkeen pääsimmekin tallitupaan lämpimän kahvikupin ääreen, ennenkuin ottaisimme käsittelyyn seuraavan hevosen Kicsin alle.
11.02.2016 Päiväkirjamerkintä 07 - Kics (Omistaja)
Tänään olisikin vuorossa Fea tammalle hieman miellyttävämpi päivä. Sain aamulla puhelun että hevosten hierojamme on liikkeellä täälläpäin ja ehtisi tulla käsittelemään yhden hevosistamme matkan varralle. Päätin että se hevonen saa olla Fea, ja sen jälkeen sitten aloitellaan niitä valjakkotreenejä oikein todenteolla, kunhan kaikki muu on hoidettu kuntoon. Huomasin hierojamme auton kaartavan pihaan, joten otin Fean valmiiksi käytävälle. Koska Fealla on lievä vetopaniikki, pidän sitä yleensä itse käytävällä hieronnan, tai vaikka kengityksenkin, ajan. Hieroja huomaa ihastuksissaan että tänään onkin Fea-tamma vuorossa, viime kerrasta onkin vierähtänyt jo aikaa. Hieroja aloittaa saman tien, ja huomaa heti että vasen lapa on aavistuksen jumissa ja hieroo sen parhaansa mukaan auki. Hierojamme myös kertoo sopivia harjoituksia millä saa lapaa myöskin omatoimisesti auki, vaikka ei se nyt vielä mitenkään katastrofaalisen jumissa olekaan, mutta vastaisuuden varalle. Hieroja käy koko hevosen läpi, ja kertoo olevansa nyt valmis ja jatkaa kiireesti matkaansa seuraavaan paikkaan. Koska Fea nyt on valmiiksi sisällä, päätin lähteä sen kanssa ratsain vähän jumppailemaan. Laitoin tammalle satulan ja suitset ja talutan sen maneesiin. Maneesissa nousen jakkaralta kyytiin ja huomaan heti että Fea tuntuu paljon notkeammalta heti. Pitäisikihön sitä itsekin käydä jonkinlainen hieroja koulutus, ihan vain omia hevosia varten, niin voisi näitä itsekin huoltaa. Toisaalta en tiedä riittäisikö siihen hieromiseen kuitenkaan tarpeeksi aikaa. Verryttelen Fean ravissa ja teen paljon ympyröitä, pohkeenväistöjä ja taivutuksia. Jatkan samaa tehtävää laukassa ja Fea välillä vaihtelee laukkaa omatahtoisesti. Aina kun Fea on innokas, sillä on tapana vaidella muutaman kerran laukasta toiseen. Seuraavaksi annan Fean venyttää itseään kaikissa askellajeissa, ja laukassa se menee oikeasti aika lujaa, vähän rupeaa itseänikin hirvittämään. Venyttelyjen jälkeen tulen hevosen selästä alas ja kävelen maastakäsin loppuverryttelyt. Fea oli todella tyytyväisen oloinen, kun pääsi näin helpolla. Ehditäänhän me vielä treenailla tässä, niin hyvä ottaa välillä rennonminkin. Talutan ihanan tammani takaisin talliin ja heitän sille hetkeksi bot-loimen selkään. Se sisältää keraamista jauhetta, mikä on myöskin hyväksi lihaksille. Seuraavaksi puin taas hirveän kasan loimia tamman selkään ja vien sen tarhaan nautiskelemaan loppupäiväksi.
10.02.2016 Päiväkirjamerkintä 06 - Kics (Omistaja)
Tänään ajoin autolla tallia kohti haikein mielin. Tarkempi tarkestelu osoitti, että mulla ja Fealla olisi tarpeeksi sijoituksia kouluratsastuksessa ihan laatuarvosteluja ajatellen. Tämä tarkoittaa siis sitä että meidän ei enää tarvitse kilpailla koulua, vaan Fea saisi siirtyä siitokseenkin. Minä nautin niin kovasti tamman kanssa yhteisistä kilpareissusta, että en haluaisi vielä niitä lopettaa... Toisaalta Fean kanssa kilpailujen kiertämisen lopettaminen tuo taas uudelle nuorelle tilaa hevosautoon - ja sitä kautta lähteä mukaan kilpailemaan. Fean kanssa yritetään nyt edelleen jatkaa valjakko-ajo harjoituksia, mikäli siitä tulee kelpo kärryhevonen niin niissä kilpailuissa se pääsee kyllä käymään varsojen tekemisen lomassakin. Tamman tottuessa kärryjen kanssa huristeluun, se menee vähintäänkin noviisia silmät kiinni! Kärryjen kanssa rentoutuminen on kuitenkin asia erikseen, vain aika näyttää tokeneeko sen aisapelko jossakin kohtaa tarpeeksi täydellisiin kilpailusuorituksiin. Mikäli se valjakkona toimiminen ei tule olemaan meidän juttu, kyllä me muutakin keksitään. Esteitähän en ole tämän kanssa oikeastaan juuri kokeillutkaan siinä mielessä, mutta silloin tarvitsisi melkein saada Fealle toinen kuski, koska itse olen sen verran rimakauhuinen... Joka tapauksessa Fean tulevaisuus näyttää loistavalta! Yksi astutus tälle kaudella ollaankin jo sovittu, Fean kasvattaja, Taciturn, haluaa Feasta itselleen tammavarsan. Mahdollinen orivarsa saa sitten jäädä mulle. Itsekin olen yrittänyt oreja katsella jo sillä silmällä mutta sopivaa vaihtoehtoa en ole vielä löytynyt. Yksi ori tietenkin on jo varma: Glitter Puffin varsa, Viva La Bling eli Pingu, joka on tällä hetkellä pihatossa miehistymässä muiden varsojen kanssa on Fealle varmasti täysin sopiva partneri. Täytyisi tosin ainakin yksi 'vieraansukuinen' löytää, että pystyy tätä jalostusta oikeasti harrastamaan näillä eväillä. Tallille päästyäni hain Fean tuttuun tapaan heti tarhasta. Se hörisi tuttavallisesti minut nähdessään. Harjailin Feaa hetken, jonka jälkeen laitoin sille suitset päähän ja lähdin taluttelemaan sitä maastoon. Tällä kertaa ei tehnyt mieli selkään ollenkaan, tai laittaa kärrryjä, teki vain mieli lähteä hieman tyhjentämään omaa päätäni rauhalliseen luontoon, yksi ihana hevonen vierelläni. Kävelimme pieniä kinttupoljukan sujuvasti, meni menin edellä ja Fea tuli koiran lailla narun päässä perässä. Fea oli hieman ihmeissään kun ei tänään mentykään treenaamaan, mutta toisaalta tämä vaihtoehto tuntui tammasta vähintään yhtä mieluiselta. Pienen metsäretkeilymme jälkeen laitoin Fealle loimet taas takaisin päälle ja vein sen tarhaan, se ravasti tarhassa ylväästi kohti Sparklea, nyt oli päiväheinien jako aika, ja tammat yleensä rupeavat juoksentelemaan ja pistävät ranttalaksi. Ihan kuin ne kilpailisivat kuka saa heinät ensimmäisenä.
08.02.2016 Päiväkirjamerkintä 05 - Kics (Omistaja)
Saavuin tallille vasta päivällä omien kiireideni vuoksi. Keli ei ollut kovinkaan mieltä nostattava, piha oli muuttunut luistinradaksi ja satoi vedensekaista räntää. Onnekseni tallityöntekijät olivat pukeneet lähes kaikille hevosille jo uhuempaa loimea, mistä löytyy myöskin sateen ja tuulen varalta kaulakappale. Vaikka pakkasta ei olekaan, tämä kosteus ja siinä samalla käyvä tuuli saavat kyllä hevosen nopeasti jumiin. Nappasin samantien tarhasta mukaan Fea-tamman, se hörisi nähdessään minut, ja tulikin portille vastaan. "Mitäs mun yksi suosikkitytöistä tietää?" juttelin tammalle sen katsoessa minua ymmärtävän näköisesti. Tallissa laitoin sen seisomaan tuttuun paikkaan käytävälle ja aloitin harjaamisen. Fea rupesi heti torkkumaan turpa polven korkeudella asti. varustin Fealle tällä kertaa valjakkoajo varusteet. Tamma on toiminut kouluratsastuksen suhteen - niin radoilla kun kotitreenissäkin niin loistavasti että nyt voidaan melkeinpä keskittyä valjakkoajon opetteluun perusteellisemmin. Pyydän tallityöntekijääni Senjaa avustamaan minua alussa. Tamma on vielä jokseenkin vihreä valjakkokärryjen kanssa, mutta kerta kerralta se osoittaa senkin asian osaavansa aina vain paremmin. Harjoittelun alussa kuitenkin avustajan on tärkeä olla mukana, ettei tamma sinkoile kärryjen kanssa pitkin. Rentouduttuaan tamman kanssa pärjää kyllä yksinkin. Valjastamme tammalle kärryt pihaan tallin perässä. Fea suhtautuu kärryjen laittoon melko luottavaisesti, se tykkää katsoa koko ajan taaksepäin kun kärryt laitetaan, ja näin se ei ainakaan pääse säikähtämään mitään. Kärryjen virittämisen jälkeen minä hyppään kärryille ja Senja taluttaa Feaa riimunnarulla kohti maneesia. Onneksi päätin tehdä suuren maneesin heti alkuun, vaikka silloin en vielä tiennytkään hurahtavani kärryillä ajelemiseen. Fea ravailee paikoillaan ja vaikuttaa hieman huolestuneelta mennessämme maneesiin. Senja taluttelee meitä vielä hetken aikaa ja Feakin rauhoittuu pian kärryjen ääneen ja välillä kylkiin osuviin aisoihin. Kun tamma tuntuu tarpeeksi rauhalliselta sanon Senjalle että hän voi päästää meidät irti. Aloitan Fean kanssa ravityöskentelyn ja menemme ihan perus asioita, eli siirtymisiä, pysähdyksiä, peruutuksia ja ympyröitä. Etenkin ympyrät tuottavat tammalle vielä hieman vaikeuksia, se ei vielä tiedä kunnolla miten kärryjen kanssa on hyvä kääntyä, että se tuntuisi sekä kuskista että hevosesta mahdollisimman mukavalta. Alkuvaikeuksien jälkeen Fea kuitenkin saa taas kärryttelyn juonesta kiinni ja rentoutuu kunnolla. Uskallankin ottaa laukkailunkin mukaan ja Fea tuntuu kärryihin todella tyytyväiseltä. Tamma myöskin näyttää yllättävänkin rennolta kärryistä katsottuna. Otan vielä pysähdyksiä laukasta ja näin tamman kokoavan itsensä erityisen hyvin. Päätän lopettaa heti tämän jälkeen, koska haluan saada tamman kanssa nyt pelkästään onnistumisia valjakkoajon suhteen joten pikku hiljaa hyvä tulee. Tulen itsekin alas kärryiltä ja talutan tamman takaisin tallin pihaan jossa riisun siltä kärryt pois. Fea seisoo oikein nätisti paikoillaan ja hörähtelee muutaman kerran tarhaan jääneelle Sparklelle, joka on sen paras ystävä. Saatuani kärryt pois vien Fean talliin ja harjaasen kertaalleen läpi. Laitan Fealle loimet takaisin selkään ja se pääseekin heti takaisin kaverinsa luokse loppupäiväksi. Pyrin antamaa hevosilleni mahdollisimman pitkät ulkoilumahdollisuudet, niin ne pysyvät tyytyväisenä ja hyväkuntoisina myöskin henkisesti. Fean jälkeen olikin vuorossa vielä muiden hevosteni liikuttamista.
05.02.2015 Päiväkirjamerkintä 04 - Kics (Omistaja)
Tänään olikin vuorossa Fean kanssa hieman rennonpaa työskentelyä. Nyt on jo useampana päivänä väännetty koulua kentällä joten annan tallityttöni varustaa itselleen Sparklen ja lähteä mukaani maastoilemaan. Haemme Fean ja Sparklen tarhasta, ja tammat kävelevät innoissaan talliin. Tässä onkin tallin ehdottomasti parhaimman työmotivaation omaavat hevoset, siksi onkin hyvä antaa niille parasta mahdollista hoitoa ja myöskin vaihtelevuutta treenauksen ohelle. Harjaan Fean tottuneesti ja tamma tuntuu aavistuksen väsyneeltä, taitaa olla juuri päiväuni aika pienellä rautiaalla mussukalla. Kun tuon satulaa ja suitsia hevosen luo, höristää tamma innokkaasti korviaan. Fean ryhti parantuu kuin silmissä kun nostan satulan sen selkään. Tamma odottaa ilme kirkkaana lenkille lähtöä. Laitan vielä suitset, suojiksi laitan tarrasuojat. Pian olemmekin jo valmiita lähtöön ja hyppäämme tallin pihassa ratsukoidemme selkään. Molemmat tammat steppaavat hetken aikaa paikoillaan, silloinkun noustaan tallin pihamaalla selkään, niin hevosetkin jo tietävät että kyseessä on maastoreissu. Aloitamme maastolenkkimme menemällä suurta ja leveää hiekkatietä, jossa kulkee oikeastaan vain hyvin harvoin muutama mökkiläinen. Alkukäyntien jälkeen ravaammekin hetken matkaa, ja tammat pukittelevat ja vinkuvat innoissaan. Täytyisi selvästi maastoilla useammankin kun näillä on niin kivaa. Seuraavaksi käännymme pienelle kinttupolulle, jossa hevosetkin joutuvat keskittymään askeliinsa ja kiertelemään matkalle sattuvia puita tai kiviä. Tammat selviytyvät hyvin, ilman sen suurempia kompurointeja, vaikkakin aluksi niitä joutuikin hieman toppuuttelemaan vauhdin suhteen. Pikkupolun jälkeen tuleekin hevosten, ja ratsastajien, lempikohta. Pitkän pitkä suora, mikä menee vielä loivasti ylämäkeen. Nostamme, tai oikeastaan päästämme, hevoset laukkaamaan koko ylämäen, tuulen viuhuessa korvissamme. Ylämäen päätteeksi meillä on melkoinen työmaa saada hevoset takaisin käyntiin! Kierrämme vielä 5km hiekkatietä kohti tallia, tiellä annamme hevosten välillä hölkkäillä reippaaseen tahtiin, jotta ehdimme tallille ennen hämärän tuloa. Fea on todella innoissaan ja tyytyväinen, se on myöskin yllättävänkin maastovarma, eikä turhista hätkähdä. Tallissa hoidamme uljaat ratsumme pois. Juotan Fealle vielä melassivettä ja laitan muutaman porkkanan sen ruokakuppiin. Fea kihnuttaa päätään tyytyväisenä olkapäähäni. Rapsuttelen tammaa vielä hetkenaikaa, ennenkuin autan tallityöntekijöitä ottamaan loputkin hevoset sisälle ja liikutettavaksi.
04.02.2016 Päiväkirjamerkintä 03 - Kics (Omistaja)
Tänään sainkin päivällä oikein miellyttävän puhelun, tamman kasvattaja, Taciturn lupasi tulla käymään! Otinkin Fean heti talliin puunattavaksi ja valmiiksi ratsastusta varten. Fea oli aluksi hieman ihmeissään ja nyreä siitä että se joutui jättämään päiväheinien syönnin kesken, mutta piristyi pian kun rapsuttelin sitä korvan takaa. Harjasin Fairya tarkasti, samalla haaveillen sen tulevista varsoista. Havahduin pian kun tunsin hamuavan turvan taskullani. Fea oli huomannut etten keskitty häneen täysillä ja yritti kerjätä huomiota katsomalla minua kuin koiranpentu. Eihän tuolle tamman söpöilylle voinut kuin nauraa! On se vaan niin hassu ja kultainen tammanmussukka! Kuulin tallin oven avautuvan ja näinkin Taciturnin kävelevän sisälle. Tämä onkin ensimmäinen kerta kun hän tulee Feaa moikkaamaan tänne meille. Tervehdin Taciturnia kohteliaasti ja hän tuli heti silmäilemään Feaa. "Ompa siitä kasvanut jo iso ja hieno tamma!" hän kehui. Laitoin Fealle varsuteiksi koulusatulan ja kanget, jalkoihin käärin sille ihanan räikeän pinkit pintelit. Kasvattaja katsoi valitsemiani pinteleitä hieman huvittuneena. Talutin Fean maneesiin ja kasvattaja seurasi perässä. "Kai säkin haluat selässä käydä, kun tänne asti kuitenkin tulit?" tiedustelin. "Kyllähän mä oikeastaan voisin, etenkin jos se on oikeasti niin hyvä mitä olet oikeasti hehkuttanut!" hän vastasi silmää vinkaten. Kapusin itse ensimmäisenä tamman selkään ja suoritin sen kanssa rutiininomaiset alkuverryttelyt. Fea oli edelleen todella hyvän tuntuinen eilisen kouluvalmennuksen jäljiltä ja se suhtautui kaikkiin apuihin todella kuuliaisesti. Tällä kertaa tamma jopa rentoutuikin nopeasti, tutussa maneesissa on tietenkin helpompi keskittyä. Alkuverryttelyjen jälkeen olikin Taciturnin vuoro kokeilla tamman menoa. Kasvattaja kehui kovasti kuinka hienosti se liikkui, osittain hyvän ratsastuksen ja treenin ansiosta, mutta onhan tammalla äärettömän hyvä luontainen tasapaino ja liikkuvuus. Taciturn aloitti tamman kanssa helpoilla siirtymisillä ja haki tammaan muutenkin tuntumaa. "Eihän tämä tunnu ainakaan yhtään omalta enää, viimeksi olin selässä kun tämä oli 4 vuotias...!" hän sanoo leveästi hymyillen. Fea pärskähtelee innoissaan kun päästään laukkatyöskentelyyn. Fea tekee hienoja laukanvaihtoja ja lisäyksia. Kasvattajan ilmeestä kyllä huomaa että hän taitaa olla oikeasti tyytyväinen, ehkä jopa hieman katua myyneensä minulle näin laadukkaan hevosen? Taciturn lopettelee ja tulee selästä alas. "Vautsi, on kyllä hienoa että Fea on saanut näin hienon kodin! Kaikkia kun ei voi itselle jättää, tarvii aina talliin tilaa uusillekin varsoille." hän sanoo ylpeänä. Hoidamme Fean yhdessä ratsastuksen jälkeen ja kutsun Taciturnin vielä talolle kahville.
03.02.2016 Päiväkirjamerkintä 02 - Kics (Omistaja)
Tänään tallilla sain yllättävän puhelun, olen jo useampaan kertaan ollut yhteydessä saksalaiseen gp-tason kouluratsastajaan ja nyt hän kertoi olevansa Suomessa valmentamassa ja mahtuisin myöskin mukaan valmennettaviin! Tässä vaiheessa pieni jännitys hiipi vatsanpohjalle ja peruuttelin trailerin valmiiksi autonperään. Nappasin juoksujalkaa tarhasta Fean, meillä on kuitenkin kilpailukausi parhaimmillaan käynnissä, joten lisävinkit ovat oikeinkin tarpeellisia! Tallissa harjailin Fean todella huolellisesti ja käytin varmaan pullollisen kiiltosuihketta. Haluan että tamma näyttää mahdollisimman hyvältä, vaikka onhan se jo omaan silmääni nytkin mitä upein otus. Letitin sen harjan tiukoille syköröille ja toivoin niiden pysyvän kiinni edes valmennuksen alkuun asti. Fea katseli minua hieman kummissaan, tamma varmastikin luuli että tänään lähdettäisiin kilpailuihin. Kun Fea oli valmis, heitin sille vielä kuljetusloimen niskaan ja suojat jalkaan. Vielä kun muistin niin raahasin kaikki varusteet itselleni ja hevoselle autoon. Seuraavaksi olikin Fean aika mennä koppiin. Tamma käveli tuttuun tapaan reippaasti korvat hörössä ja annoin sille muutaman porkkanan palkinnoksi reippaudesta. Hyppäsin itse auton rattiin ja seuraavaksi meillä olikin puolentunnin ajomatka edessä. Matka sujui onneksi hyvin, ilma oli melko tyyni ja pakkastakin oli juuri sopivasti muutama aste ettei tarvinnut loskakelissä kahlata koppi perässä. Perille päästyäni näin jo ratsukoiden kävelemässä maneesiin. Tulin siis juuri oikeaan aikaan. Otin Fean kopista ja varustin sen kopin vieressä tuttuun tyyliin puoliksi vapaana. Fea katseli ympärilleen ja hirnahti muutaman kerran tarhoissaan seisoville hevosille. Nousin jo tamman selkäänkin ja kävelin maneesiin. Maneesissa aloittelin omatoimisen verryttelyn muutaman muun ratsukon kanssa, eikä mennyt montaa minuuttia kun itse valmentaja saapui paikalle. Ymmärrettävistä syistä valmennus käytiin jotakuinkin englanniksi ja elekielellä. Aloitimme heti laukassa ja harjoittelimme hevosen kokoamista, ja sen saamista rentoutumaan vaikka liikkuisikin melkoisessa paketissa. Valmentaja piti hyvinkin tärkeänä harjoitella hevosten kanssa siirtymisiä eri askellajeista ja tehtävistä toiseeen. Kaiken pitää sujua kuin rasvattu, eikä saa tapahtua rikkoja tai minkäänlaisia herpaantumisia. Hevosen pitää liikkua koko ajan samanlaisella pehmeällä tuntumalla ja menon täytyy näyttää harmoniselta koko suorituksen ajan. Sain valmentajalta hyviä vinkkejä tämän herkkistamman kanssa ja valkku tuntui tykkäävän Feasta, vaikka se ei olekaan hänen sanojensa mukaan se tavallisimman näköinen kouluratsu. Fea käyttäytyi vieraassa paikassa yllättävänkin hyvin. Alkuun se oli aavistuksen hermostunut mutta päästessään kunnolla työn tekoon, se ei enää välittänyt ulkoisista ärsykkeistä. Kaiken kaikkiaan valmennus sujui todella hienosti. Valmennuksen jälkeen kävelin taas maastakäsin loppukäynnit ja laitoin tammalle kuivatusloimen selkään. Sille tuli melkoinen hiki tässä suorituksessa. Nyt sai hengähtää taas, en ole ainoa joka pitää tammaa loistavana kouluratsuna. Fea oli itsekin hyvin tyytyväisen oloinen, se käveli rennosti ja välillä katseli minua ihankuin kysyäkseen että enkös ollutkin tänään hieno. Trailerissa annoin Fealle lämmintä vettä ja heinät naaman eteen. Vaihdoin kuivatusloimen takaisin kuljetusloimeen ja lähdimme kotia kohti. Kotona tamma pääsikin heti karsinaan lepäilemään, ja tarkoitus olisi vielä päästä pariksi tunniksi ulos tai pienelle kävelylenkille tallin henkilökunnan toimesta. Minä menin tyytyväisesti hymyillen tekemään toimistoon paperitöitä ja katsomaan olisiko sopivia kilpailuita minulle ja Fealle tässä lähistöllä lähiaikoina, sen verran hyvältä tuntui meno tänään!
02.02.2016 Päiväkirjamerkintä 01 - Kics (Omistaja)
Saavuin tallille puoliltapäivin, tiesin että ahkerat tallityöntekijät olivat jo varmasti hoitaneet kaikki likaiset työt, joten saisin itse vain nauttia hevosteni liikuttamisesta. Tarkistin ensimmäiseksi että tallissa on kaikki hyvin, sen jälkeen hain yhden suosikki tytöistäni sisälle liikuttamista varten. Aina on mukavaa aloittaa ehkä helpoimmasta ja kultaisimmasta tammasta nimeltä Fairydust HZ eli Fea. Fean kanssa olemme pärjänneet kilpailuissa paremmin kuin olisin ikinä uskaltanut odottaa, tallin satulahuoneesta löytyy jo 20 Fean ansaitsemaa ruusuketta kouluratsastuskentiltä. Olen luvannut ihanalle Fea tammalle, että olemme nyt puolessa välissä tavoitettamme. Tavoitteen saavuttamisen jälkeen tamma saa jäädä niin kutsutulle eläkkeelle eli nauttia päivittäin olostaan pienten hoitajatyttöjen ympäröimänä sekä hoitaa muutaman oman varsansakin aikuiseksi mikäli hyvin käy, ettei sen tarvitse aina höristä muiden tammojen pienokaisilla sydäntä riipovasti. Fea on varmasti hyvä ja huolehtiva äiti varsoilleen, se käyttäytyy muidenkin hevosten kanssa niin rauhallisesti ja ystävällisesti, mutta ei ole kuitenkaan milllään saralla läheisriippuvainen toisista. Tallissa harjaan Fean pitkän kaavan mukaan vapaana käytävällä. Tamma on tottunut seisomaan siinä aina treenaukseen lähtöön asti joten pian huomaan sen nuokkuvan silmät puoliummessa tyytyväisyyttään. Varustan tamman ja annan sille namipalan tuttuun tapaan kiltistä käyttäytymisestä. Tälläkertaa en laita tammalle ollenkaan kuolaimellisia suitsia, se toimii todella hyvin pelkillä kuolaimettomillakin näin meidän perus treenissä. Mikäli harjoittelisimme jotakin vaativampaa, laitettaisiin sille tavalliseen tapaan kanget. Fea suhtautuu hyvin kaikkiin suitsiin mitä sen päähän pukee, kunhan ne ovat tammalle tarpeeksi pehmeät ja matalaan kitalakeen sopivat. Varustuksen jälkeen talutan tamman aurattua polkua pitkin maneesiin. Maneesissa hyppään tottuneesti korokkeelta Fean selkään ja aloitan samantien alkuverryttelyn. Fea tukeutuu hyvin tuntumalle, vaikka kuolainta ei suuss olekaan. Se alkaa heti käyttää takaosaansa ja liikkuu rennosti, mutta samalla napakasti ja energiseksi. Kävelen muutaman kierroksen maneesissa jonka jälkeen aloitan ravissa työskentelyn. Ravissa teemme kaikkea mahdollisimman venyttäviä tehtäviä, parasta jumppaa hevoselle on kaikki liikkeessä suoritettu, vaikka meillä käykin Fealla säännöllisesti hieroja tarkastamassa tilanteen, niinkuin kaikilla muillakin aktiivisessa kilpailussa olevilla hevosilla. Ratsastan Fealla kaarevia uria, teen paljon pohkeenväistöjä ja välillä kokeilen sen hereillä olemista tekemällä siirtymisiä käynnistä raviin. Ravin jälkeen nostan laukan ja Fea tuntuu puhkuvan intoa. Laukassa suoritan myöskin avo- sekä sulkutaivutuksia. Fea tuntuu yllättävän rennolta, vaikka tarhat ovatkin tällä hetkellä jäätiköllä, eikä omatoimista liikkumista oikein tule hevosten harrastettua. Ilmeisesti tallityöntekijät ovat kerrankin uskoneet ohjeeni kun sanoin että hevosia saa halutessaan talutella maneesissa niin paljon kuin ikinä jaksaa, ja osalla mennä ihan satulankin kanssa ylimääräistä verryttelyä. Fea on kuitenkin sen verran herkkä ja jännittäjä tapaus, joten en ole uskaltanut sen selkään laittaa itseni lisäksi montaa muuta ihmistä. Tamma tuntuu vetreytyneen nyt kunnolla joten otan vielä laukan kokoamista ja venyttämistä, laukan jälkeen ravissa ja vielä käynnissäkin. Fea liikkuu oikein tyytyväisesti, mutta suurimmat energiat se sai varmasti tässä melko rentouttavassa treenissä poistettua joten päätän pian kävellä sen kanssa pitkät loppukäynnit maastakäsin. Loppukäyntien jälkeen vien tamman talliin ja riisun siltä käytävällä varusteet. Annan tammalle lämmintä melassivettä, jonka se siemaiseekin tyhjäksi melko nopeaan tahtiin. Lahjon vielä ihanaa Feaa muutamalla porkkanalla ja rapsuttelen sitä sekä muuten vain seurustelen sen kanssa, koska se on tamman mielestä päivän kohokohta. Rautiaan hoitamisen jälkeen nakkaan sille loimen takaisin selkään ja talutan ulos. Fea tarhaa saman ikäisen ja rotuisen tamman, Let It Sparklen kanssa. Fea menee heti ravilla Sparklen luo ja rupeaa rapsuttamaan sitä tyytyväisenä kaulalta. Kannan vielä kaikille hevosille tässä välissä lämmintä vettä tallii ja seuraavaksi lähden metsästämään seuraavaa ratsua satuloitavaksi.